..ärsyttää??? Ei olekaan suloinen ja ihana, vaan on hyvin luotaantyöntävä ja ärsyttävä? Mitä sitten??????????? Pistetäänkö pihalle vai jatketaanko elämää hampaita kiristellen???
Mitä JOS sijaislapsi...
kyselijä
121395
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
oma synnyttämäsi lapsi ei miellytäkkään vaan on juuri tuo luotaantyntävä ja ärsyttävä.
Näinkin voi käydä.
Mielestäni on aina olemassa se rakkaus toiseen ja se muuttaa tuon ärsyttävän tunteen hyväksyväksi.
Hampaita ei kannata purra se on vain tilanteen lukkiutumis uhka josta ei pääse eroon.
En ole kohdannut yhtään lasta joka ei olisi omalla peronallisella tavallaan viehättävä ja rakastettava.
Jos lapsella on kehityshäiriöt vakavia niin niihin apua hakemaan ja sieltä yhdessä etien esiin tulee se ihna rakastettava lpsi joka tarvitsee juuri sinua/teitä.
Jos tuntee että ei tähän kykene niin on parempi laittaa lapsi uuteen kasvuympäristöön.
oma biologinen lapsi voi olla ärsyttävä tai luotaantyöntävä?? Sulla ei ilmeisesti ole lapsia kun noin toteat. Biologinen lapsi on samaa lihaa ja verta, en ole koskaan kuullut kenenkään inhonneen omaa lastaan.
Tiedän monta tapausta joissa lapsi annettu adoptioon sekä sijoituskotiin. Ei samalla "lihalla ja verellä" ole mitään merkitystä.
Nyt sitten kuulit ja se on nyt sinun vaan työstettävä ajatuksena että näinkin voi olla.
Ei tuo minun oma ongelma vaan olen elämää silmät ja korvat auki kulkenut.
Maailma on täynnä niin ihmeellisiä asioita että ei aina halua edes uskoa todeksi. Mutta ihminen on tunteva ja elävä siinä kuin eläimetkin. Miksi eläin hylkää samaa lihaa ja verta olevan perillisen?
Niin se sitten varmaan on.
lapsellinen, tietämätön ja naiivi: "en ole koskaan kuullut kenenkään inhonneen omaa lastaan."
..viisas, kokenut ja ihmeellinen.
senkin.
on äitimyytin ylläpitoa uskotella, että "omaa lihaa ja verta" rakastaa aina ja kaikissa tilanteissa. ja että vierasta verta ei voisi rakastaa.
ihmiset ovat ihmisiä, sukua sitten tai ei. ja joidenkin kemiat natsaavat ja toisten ei.
minulla ja tyttärelläni on niin saman kaltaiset luonteet, että on päiviä, jolloin syvästi inhoamme toisiamme. ja on päiviä, jolloin rakastamme toisiamme yhtä syvästi. ärsyttävä mukula, kerta kaikkiaan. joskus jopa luotaantyöntävä.
mutta siinä se vanhemmuus punnitaan. niin bio- kuin sijaisvanhemmuuskin. SILLÄ KAIKESTA HUOLIMATI lapsesta on huolehditta ja häntä on rakastettava. oli miten kamala tahansa, kun kamala päivä on. ja asiasta on puhuttava ja kerrottava mikä joskus mättää. niin että on paettava pois huoneesta karkuun omaa lastaan.
Omaa biolasta ei voi verrata omaan. Tunteet menevät eri raiteilla. Vieraan lapsi on aina vieraan lapsi. Jos oma lapsi ärsyttää tai vie hermot otsikkojutun kuvaamalla tavalla, reaktio on eri kuin perheeseen isona (ulkopuolisena) taloon muuttaneeseen lapseen.
oli kyllä ihan teoreettinen - ei meillä ole sijaislapsia. Kunhan nyt heitin kysymyksen, voihan joku tämmöisiäkin joutohetkinään miettiä ;o)
vähän miettiä jo tuotakin. Jos lapsi ärsyttää niin kovasti heti ensi silmäyksellä, tuskin sitä sitten perheeseen otetaan.
...tosin luulen, että jotka sijareiksi ryhtyvät, ovat aika sokeita toisten ärsyttäville puolille. Ainakin meillä nyt koulutusvaiheessa on jo kovasti keskitytty löytämään kaikista lapsista jotain hyvää.
Niinkuin parisuhteessakin - miksi miettiä mitä toisessa on huonosti kun voi nauttia siitä, mikä meillä on hyvin??
tottakai kaikki esitetään niin ruusunpunaisena. Ei tule mieleenkään, että lapsi voisi ärsyttää ja jos sellainen ajatus mielessä käväiseekin, niin sitä kuvittelee olevansa niin aikuinen ja osaava, että asia hoidellaan. Käytäntö onkin sitten ihan erilainen - arkea eletään päivä toisensa jälkeen, viikko ja vuosi toisensa jälkeen. Ja onhan lapsi sitten todellisuudessa ihan erilainen kuin ensimmäisissä tapaamisissa. Nämä huostaanotetut lapset kaikkine kokemuksineen ja omine selviytymiskeinoineen ovat aika kettuja ja osaavat käyttäytyä aina tilanteen vaatimalla tavalla - ALUKSI. Yleistäähän ei voi.
Parisuhde on mielestäni hieman eri juttu. Siinä on rakastuttu ja sitä rataa, sijaislapseen ei välttämättä rakastu koskaan. Kovaa tekstiä, mutta valitettavan usein niin totta.