En tiedä kuuluko tämä tälle palstalle. Mutta, mikä voi olla vikana että vanhempani suhtautuvat seurusteluuni todella valjusti. Olen yli kaksikymppinen ja muuttanut pois kotoa, vieläpä toiseen kaupunkiin, aikaa sitten ja edelleenkin vanhempani, ainakin minusta tältä tuntuu, toivovat että en seurustelisi. Edelliseen poikaystävääni äitini "tottui" hyvin ja on edelleenkin hänen kanssaan väleissä, isäni ei taas häntä edes kutsunut nimeltä. Nyt olen uudessa suhteessa ja jossain vaiheessa tämä meiekkonen tulisi vanhemmillekin esitellä. Jännittää ihan hirveästi, sillä en halua että poikaystäväni tuntee itsensä jotenkin epätervetulleeksi. Tuntuu hankalalta esitellä hänet vanhemmilleni, vaikka haluankin sitä todella paljon, jos heistä oikein paistaa läpi etteivät he välitä. Ikäni puolesta seurustelu on hyvin ajankohtaista ja monen muun vanhemmat alkavat jo olla jopa huolissaankin jos heidän lapsensa ei seurustele. Vanhempani luottavat kyllä minuun ja olen aina ollut "kitti tyttö". Eli heillä ei ainakaan piäsi olla mitään syytä epäillä arvostelukykyäni. Ilmoitin äidilleni seurustelustani ja hän vain vastasi että yritähän nyt kumminkin saada ne opiskelut lähtemään kunnolla käyntiin...tms. Eli ei mitään onnitteluja tai muuta merkkiä siitä että olisi edes kiinnostunut. Koskaan eivät edes kysy , milloin aion hänet tuoda näytille. Poikaystävälläni tilanne on lähes painvastainen: Koko perhe ja suku on tilanteesta yllättävän kiinostunut.
Onko kellään muulla tällaista tilannetta? Onko tämä normaalia käytöstä?
Onko kellään muulla tällaista tilannetta? Onko tämä normaalia käytöstä?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tuosta opiskelujen hoitamisesta saa kuulla vähän väliä, sinänsä alkaa jo jurppimaan koska se on täysin henkilökohtainen asia miten ne hoidan. Kyl mun vanhemmat ainakin aika innokkaasti yritti kalastella tietoja, mutta vielä eivät ole tyttöystävääni tavanneet koska asun kanssa kaukana kotoa.
Tuo sun vanhempien reaktio kuulostaa kyllä hiukan oudolle. Ehkä he kuvittelevat että et ole ns. tosissasi liikenteessä, tiedä häntä...
Kertomuksestasi voisi päätellä että,vanhempasi voivat olla vain huolissaan että opiskelusi jotenkin kärsii seurustelun vuoksi.
Edellinen suhteeni kesti lähes viisi vuotta eikä sillä koskaan ollut vaikutusta koulunkäyntiini. Menestyin hyvin koulussa, ja olen päässyt opiskelemaan alaa jota halusinkin ja josta vanhempani ovat onnellisia. Kummallista on että tunkevat kyllä minua pyyteettömästi ja meillä on erinomaiset välit, mutta jos mainitsenkaan heille seurustelusta he ikäänkuin menevät kipsiin. Onko se heille jotenkin kova paikka. Isäni reaktion vielä jotenkin ymmärrän, mutta suhteutettuna ikääni se on kyllä aika kummallista.
Entäpä jos vanhempasi olivat jo kovin kiintyneitä ex-poikaystävääsi ja siksi heidän on vaikea sulattaa uutta poikaa?
No mietin ensin sitäkin mutta ilmoitettuani erostani äitini sanoi munlle että "ihmettelinkin miten sinä kestit sitä".......aika huvittavaa :D. Isäni kutsui häntä ensimmäisen kerran nimellä vasta sen jälkeen kun en enää seurustellut hänen kanssaan. Toisaalta mieleeni tuli vain että luulevatko vanhempani olevansa vain kohteliata olemalla puuttumatta asioihini...meillä ei näet näistä asioista juurikaan ole koskaan puhuttu.
Mummuni ja pappani sekä muut sukulaiset ovat ihan tohkeissaan asiasta kuultuaan.( siis olivat silloin kun seurustelin vielä ex:äni kanssa, tästä uudesta he eivät vielä tiedä mitään)
en keksi muuta kuin että,kysyt suoraan vanhemmiltasi mistä kiikastaa?Sittenhän ainakin asia selviää parhaiten.
perheesi ainoa lapsi tai esikoinen? Vanhemmat eivät varmaan oikein tiedä miten suhtautua. Toisaalta he eivät halua "kiintyä" liikaa poikaystävääsi, koska eivät halua omien tunteittensa vaikuttavan sinun päätöksiisi. Jos he olisivat kovin innoissaan hänestä, voisi olla että he antaisivat mielestään sinulle sellaisen käsityksen, että tämän miehen kanssa sinun pitäisi viettää koko loppuelämäsi. Uskoisin että he odottelevat rauhassa, että löydät "sen oikean" ja varmaan ottavat hänet perheeseen ihan mielellään. Sehän voi aivan hyvin olla nykyinen poikaystäväsi, vie vaan hänet näytille ja näytä perheellesi, että olet tosissasi hänen suhteensa.
Minun kotonani suhtauduttiin samalla tavalla aikoinaan. Kohtelu muuttui täysin, kun huomasivat, että olen tosissani. Mieheni perheessä taas oltiin todella innoissaan minusta ja minut otettiin ehkä liiankin innokkaasti vastaan. Tuli vähän sellainen tunne, etten enää voi mitenkään perääntyä..
pikkusiskojeni seurusteluun olen itse suhtautunut myös aika viileästi. Tämä siitä syystä, että en itse halua kiintyä uuteen perheenjäseneen, joka voikin vaihtua ihan pian.
En ole ainut lapsi. Mulla on kaksi veljeä. Kumpikaan ei kylläkään seurustele. Mutta tuo mainitsemasi viileys poikaystäviä kohtaan voi kyllä pitää paikkansa :/