Laulu pimeässä

Kuljin aamulla metsätiellä.
Mä havahduin, kuulin sen;
joku lauloi pimeässä,
joku pieni lintunen.
Ei viima, pimeys,kylmyys
estänyt laulajaa.
Sen sävelten soitto kirkas
loi pimeään valoaan.

Myös vanhat, korkeat hongat
hiljentyi kuulemaan,
aamuista viserrystä,
suloista laulantaa.
Ja taivaan korkeudesta
aamutähden näin hymyilevän.
Oli kaukaisuuteenkin kaikunut
sävelten helinä.

Tuo hetki oli kuin pyhä,
kuin aamuinen hartaus.
Siinä hyvä oli hiljentyä
ja aloittaa päivä uus.
Mä kuiskasin, hiljaa kiitin,
pientä laulajaa.
Se jatkoi viserrystään
- alkoi aamu jo sarastaa.