urheiluseuraan ja minua on alkanut puheenjohtajamme asenne ärsyttää. hänen ns sydänystäviensä lapset urheilevat ja kenenkään muiden kuin heidän suorituksensa ei ole mainitsemisen arvoinen. näiden ystävien nuorempaa lasta pj pitää suorastaan superlahjakkuutena ja tuo sen myös ilmi.
onhan tämä tyttö lahjakas ja pärjännyt hyvin, en kiellä. ja itse tyttö on luonteeltaan aivan suloinen. mutta mielestäni pj:n pitäisi huomata muutkin urheilijat. ne huonomminkin menestyneet ja ehkä juuri he.
esim. viime viikolla omat lapseni ja tämä supertyttö lähtivät samoihin kisoihin, eri sarjoihin vain. tämä supertyttö voitti sarjansa selvällä erolla, minun vanhempi tyttöni oli 3 ja nuorempi voitti sarjansa isommalla erolla kuin tämä supertyttö. itse asiassa heillä oli sama kilpamatka ja tyttöni ei hävinnyt ajassa kuin muutaman sekunnin tälle toiselle ja on yli 2 vuotta nuorempi. kun kokoonnuimme kisojen jälkeen pj hehkutti tämän tytön suoritusta, kuin se oli olympialaisiin oikeuttava, muista ei puhuttu mitään, ei minun lapsistani eikä muistkaan, jotka siellä olivat vaihtelevalla menestyksellä.
tämä ärsyttää. pj hoitaa muuten hommansa hyvin, mutta miten voisi vihjaistam, että muutkin kaipaavat kannustusta. seuran päätöstilaisuudessa taas kuulemme kuinka näitä kahta oikein ylistetään (vanhempi ei edes pärjää erikoisen hyvin) ja muista (vähintäänkin yhtä hyvin ellei paremminkin pärjänneistä) ei kuulla mitään.
onhan tämä tyttö lahjakas ja pärjännyt hyvin, en kiellä. ja itse tyttö on luonteeltaan aivan suloinen. mutta mielestäni pj:n pitäisi huomata muutkin urheilijat. ne huonomminkin menestyneet ja ehkä juuri he.
esim. viime viikolla omat lapseni ja tämä supertyttö lähtivät samoihin kisoihin, eri sarjoihin vain. tämä supertyttö voitti sarjansa selvällä erolla, minun vanhempi tyttöni oli 3 ja nuorempi voitti sarjansa isommalla erolla kuin tämä supertyttö. itse asiassa heillä oli sama kilpamatka ja tyttöni ei hävinnyt ajassa kuin muutaman sekunnin tälle toiselle ja on yli 2 vuotta nuorempi. kun kokoonnuimme kisojen jälkeen pj hehkutti tämän tytön suoritusta, kuin se oli olympialaisiin oikeuttava, muista ei puhuttu mitään, ei minun lapsistani eikä muistkaan, jotka siellä olivat vaihtelevalla menestyksellä.
tämä ärsyttää. pj hoitaa muuten hommansa hyvin, mutta miten voisi vihjaistam, että muutkin kaipaavat kannustusta. seuran päätöstilaisuudessa taas kuulemme kuinka näitä kahta oikein ylistetään (vanhempi ei edes pärjää erikoisen hyvin) ja muista (vähintäänkin yhtä hyvin ellei paremminkin pärjänneistä) ei kuulla mitään.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tilanne olisi toinen, jos pj kehuisi vain hyviä, silloin asiasta voisi sanoakin. Mutta jos pj ei huomaa kuin yhden sisarusparin, onkin hankalampaa. Jos siitä huomauttaa, saa helposti kateellisen ja pikkumaisen maineen.
Ehkä sihteerille tms voisi mainita?
Sovi jonkun toisen vanhemman kanssa, jonkun joka on sinun kanssasi samaa mieltä siitä, että myös muita lapsia olisi kannustettava, pyydä puheenvuoro tai jatka vaan pj'n puheen perään välittömästi puheenvuorollasi, jossa toteat, että nuo pj'n kehumat ovat hyvänä esimerkkinä muille, tai jotain muuta sopivaa ja positiivista aasinsiltaa, ja jatkat siitä, että myös NN ja MM ovat tehneet hienoa työtä, parantaneet tuloksiaan tms (faktoja...) ja sinun vielä puhuessasi se toinen huutelee, 'hyvä, hyvä' ja lopetettuasi taputtaa käsiään. Jos sanomasi saa laajempaa kannatusta, varmaan muut yhtyvät aplodeihin. Olennaista on siis että 'myötäilet' pj'n puhetta, mutta annat selkeän viestin siitä, että jotain on jäänyt puuttumaan. Silloin et saa mitenkään negatiivista mainetta eikä lapsesi siitä joudu mitenkään kärsimään. Lykkyä tykö.