Moi! minä olen koululainen
Minä en ole ikinä kiusannut ketään, mutta minulla ei ole yhtäkään ystävää.
Minä ole testannut näitä keinoja:
Menen juttelemaan muille,
yritä pyydellä muilta pääsenkö mukaan.
Mutta ei mitään en ees viitti puhua paljon mitään kun olen aivan hiljainen, minua haukutaan, ja se ei ole yhtään kivaa.
Minun mielestäni olen aivan liian ujo, olen myös herkkä ihoinen kun on n.26 allergiaa. toivoisin ystävää mutta miten?
Minä en ole ikinä kiusannut ketään, mutta minulla ei ole yhtäkään ystävää.
Minä ole testannut näitä keinoja:
Menen juttelemaan muille,
yritä pyydellä muilta pääsenkö mukaan.
Mutta ei mitään en ees viitti puhua paljon mitään kun olen aivan hiljainen, minua haukutaan, ja se ei ole yhtään kivaa.
Minun mielestäni olen aivan liian ujo, olen myös herkkä ihoinen kun on n.26 allergiaa. toivoisin ystävää mutta miten?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kai luulisi, ettet ole koko koulun ikäisistäsi ainoa joka on yksin?
Minkä ikäinen muuten olet? Sitä et tainnut kertoa....
10 onn sen verran'
Sinun ikäisesi eivät pahemmin välitä siitä, mistä heille tullaan puhumaan, kunhan puhuu jostakin. Mene siis ihan rohkeasti mukaan ja sano se, mitä mieleesi tulee. Älä välitä haukkujista. Ne eivät koskaan osaa sanoa mitään iloista, joten kannattaa olla kokonaan ajattelematta heitä. Haukkujilla on huonot kotiolot, joten siksi he eivät osaa olla ihmisiksi. Tekevät kaiken samanlailla kuin isä tai äiti (eli haukkuvat!!). Sinä olet paljon fiksumpi, kun et hauku ketään. Muista se.
Voit hiukan pälyillä ympärilläsi olevia ihmisiä ja mennä juttelemaan sille, joka vaikuttaa mielestäsi kaikkein mukavimmalta. Jos et rohkene mennä puhumaan juuri hänelle, niin mene sitten jollekin toiselle. Pääasia, että menet vain jollekin. Aluksi ei tarvi sanoa kuin muutaman sanan ja se jo riittää. Se on hyvä alku :)
Katsele myös niitä, joita kiusataan. Kun menet ystäväksi jollekkin kiusatulle, saat usein kiusatun itseluottamuksen nousemaan, ja omasi myös. Varaudu kuitenkin siihen, että myös sinua saatetaan kiusata jopa enemmän jos alat kiusatun kaveriksi. Mutta yksikin kaveri on parempi kuin ei mitään. Ja kaksin kestää paremmin, varsinkin jos toinen on sellainen että pystyy lohduttamaan ja tietää mitä toinen käy läpi.
Minä olin aikoinani aivan samassa tilanteessa, ja tein juuri näin: autoin kiusattua, ja sain hänestä kaverin.
En oikein päässyt jyvälle siitä, mitä tekstilläsi tarkoitit. Oliko tuo kaikki siis pelkkää ironiaa?
Kun kirjoitin, että yksinäisten ihmisten kannattaa mennä puhumaan toisille yksinäisille, en tarkoittanut että varta vasten etsisi jonkun kiusatun, vaan ylipäätänsä jonkun yksinäisen ja hiljaisen ihmisen. Eivät kaikki yksinäiset ihmiset ole suinkaan kiusattuja! (vaikka ehkä valtaosa heistä koulussa onkin). Ala-asteelta muistan yhden luokkalaiseni tytön, joka oli kaikki välkät yksin, eikä kukaan häntä kiusannut. Kaikki ainoastaan kohtelivat häntä kuin ilmaa, koska hän ei sanonut pahemmin mitään. Oli siis hyvin, hyvin hiljainen.
Tuo on jännä ajatus, että mitä tapahtuisi jos menisi kiusatun kaveriksi. Joutuisiko silloin myös itsekin kiusatuksi?
Itse pähkäilin tuota asiaa ennenkuin menin yläasteelle. Ajattelin, että suostun asettumaan siellä selvästi jonkun kiusatun puolelle, jos havaitsisin hänen olevan mukava ihminen ja haluaisin tutustua häneen. Jopa silläkin ehdolla, että minua itseäni alettaisiin kiusaamaan. En siis nähnyt syytä olla tutustumatta toiseen ihmiseen, vaikka siitä tutustumisesta olisi seurannut jotain muita haittoja. Pääasia oli minulle, että kunhan on mukava henkilö. Sellaiseen minä haluaisin tutustua. Se oli periaatteeni.
Mutta toisin kävi. Minä olin se, jota alettiin kiusata eikä niin, että minä olisin katsonut sivusta kun jotain toista kiusataan ja miettinyt, uskallanko sekaantua asiaan vai enkö. Ja ne, jotka puolestaan puolustivat minua, eivät tulleet milläänlailla kiusatuiksi. Joten eiköhän se mene niin, että kiusaaja yleensä valitsee tasan yhden silmätikun, johon purkaa pahaa oloaan? Yksi ihminenhän on ihan "looginen ratkaisu", koska se riittää jo parantamaan kiusaajan itsetuntoa. On siis joku, jota haukkua ja johon verrata aina itseään. Yksi ihminen vain ja se on siinä. Tasan yksi roskasäiliö, johon heittää jätteet. Sama se, kuka puolustaa ketäkin, sillä kiusaaja ei jätä valitsemaansa uhriaan rauhaan. Ei ennenkuin tilanteeseen sekaantuvat joko aikuiset tai suuri joukko muita oppilaita. En siis usko, että yksi tai kaksi sekaantujaa joutuisivat myös vakituisen kiusaamisen kohteiksi. Kävikö sinulle sitten tosiaan niin??
en minä kyllä ole nähnyt muita kiusattuja ainakaan en ole nähnyt oman ikäisiä..
Mutta minä tänään kävi juttelemassa muille luokkalaisille ja ainakaan en ollut yksin välkällä..
En minäkkän kuisatun kaveriksi olisi alkanut, jos en olisi hänestä pitänyt. Mutta tämä tosiaan johti siihen, että minua itseäni alettiin kiusata. Toisaalta, minulla ei ollut ketään puolustajaa, ketään oikeaa ystävää joka olisi oikeasti lohduttanut. Mutta olipahan ainakin kohtalotoveri.
Enkä minä sitä tarkoittanutkaan, että kaikki yksinäiset ja hiljaiset olisivat kiusattuja! Itse olin koko ala-asteen todella ujo, ja hiljainenkin, enkä edelleenkään puhu mielelläni vieraille, jos ei ole aivan pakko tai jos en halua tutustua uuteen ihmiseen. Kyllä, olet oikeassa siinä, että kiusaaja valitsee usein yhden ihmisen, johon purkaa oloaan. Ylä-asteella tämä kiusattu tyttö sai kavereita(joutui eri luokalle), saipa itseasiassa paljonkin. Mutta minulla taas oli yksi kaveri, joka sekin kohteli minua kuin ilmaa jos muuta porukkaa tuli paikalle.
Minulle siis kävi niin. Ensin meitä kiusattiin molempia, sitten vain minua. Mutta tuosta aikuisten tai muiden oppilaiden sekaantumisesta.
Minä tein itse lopun kiusaamisestani. Ala-asteella multa meni hermo kun tyyppi pudotteli mun vaatteet vesilätäkköön tai piilotti mun kengät. Sitten kerran sain sen kiinni ja otin sen hiuksista kiinni. Se oli iso poika, mutta voimaa sillä ei juuri ollut. Painoin sen pään vesilätäkköön ja sanoin että lopeta. Ainakin se lopetti, ylä-asteella tuli sitten toisten tyyppien vuoro. Tai siis samat tyypit oli kyllä ollut mun luokalla, ja kiusanneetkin, mutta yläasteella ne saivat uusia kavereita ja alkoivat kiusata porukalla. Siitäkin mä selvisin yksin, ei opettajat sille mitään voinu, eikä mulla niitä kavereita ollut.
Ehkä tää mun kirjoitus on epäselvää, ehkä ette sitä usko, mutta nyt haluan lopettaa näiden kurjien asiaoiden muistelun. minä yritin vain ketroa neuvon, ehkä se ei ole maailman paras mutta näin minä tein.
Niin sitä pitää. Sekaan vaan! :)
Yleisesti ottaen aika hyvä neuvo, koska yleensä ihmiset käyttäytyvät paremmin kuin tuo sinun kaverisi. Aika kiittämätön hän taisi olla...
"Ehkä tää mun kirjoitus on epäselvää, ehkä ette sitä usko,"
Uskon todellakin sen, mitä kirjoitit ja tekstisi oli varsin selkeätä. [en siis imartele!!]
Hyvä että osasin kirjoittaa selvästi. Nuo muistot ovat kipeitä, mutta en silti kadu, kuten kirjoitin. No, onnea vaan tälle yksinäiselle koululaiselle!
no tossa ikävaiheessa kaikki varmaan hyppii pihalla yhdessä hyppynarua joten mukaan vaan!