määräaikainen

pöntöt sitä tajua.

Kenellä on oikeus vanhemmuuteen tuollaisissa tilanteissa... Nykyäänhän lasta ei pitäisi enää erottaa kokonaan vanhemmistaan. Eli olisiko se sittenkään välttämättä rankkaa, jos lapsi tuntee ja tietää alkuperäiset vanhempansa. Riippuu lapsesta, sijaisvanhemmista ja biologisista vanhemmista.

Mutta eikö lapsen pois ottaminen perheestä, ole niin radikaali toimenpide, että sen päätöksen tekijöillä pitäisi olla vastuussa myös siitä että sijoituksen jatkon perusteetkin selvitetään?

Yksi esimerkki 6-kk vanhasta vauvasta ei tyhjennä kysymystä. Tuo vain uuden näkökulman. Hyvän sellaisen kyllä. Mutta entäs kun lapsi on 10-vuotias ja vanhemmat saavat asiat järjestykseen vuoden päästä?

eikös tämmönen määräaikaisjuttu ole jenkkilän mallia? tosin siellä suuressa maailmassa taitaa olla sitten se pakkoadoptiokin.

ehdottomasti tuo olisi hyvä juttu. no tietenkin jos vanhemmat saavat elämänsä kuntoon 6 vuodessa, ei se enää ole lapsen etu palauttaa kotiin! joillakin pöntöillä on aivot...

eikös se jokin avohuollon tukitoimena tehty sijoitus mene esim. niin että 3 kuukautta tavataan valvotusti, sitten lisätään 3 kuukautta kotilomat, ja taas 3 kuukautta pidennetään kotilomat ja jos kaikki menee hyvin, lapsi takaisin kotiin. vai mistä olen kuullut jotain tämmöstä?

FEROZA kirjoitti:

eikös tämmönen määräaikaisjuttu ole jenkkilän mallia? tosin siellä suuressa maailmassa taitaa olla sitten se pakkoadoptiokin.

ehdottomasti tuo olisi hyvä juttu. no tietenkin jos vanhemmat saavat elämänsä kuntoon 6 vuodessa, ei se enää ole lapsen etu palauttaa kotiin! joillakin pöntöillä on aivot...

eikös se jokin avohuollon tukitoimena tehty sijoitus mene esim. niin että 3 kuukautta tavataan valvotusti, sitten lisätään 3 kuukautta kotilomat, ja taas 3 kuukautta pidennetään kotilomat ja jos kaikki menee hyvin, lapsi takaisin kotiin. vai mistä olen kuullut jotain tämmöstä?

Lue lisää

Avohuollon tukitoimena voidaan tehdään sijoitus joka kestää 3kk ja aikaa voidaan jatkaa vielä toiset 3kk. Eli aika on 6kk ja sen jälkeen lapsi palaa kotiin tai otetaan huostaan.

Tapaamiset tuon puolen vuoden aikana voivat olla jo heti alusta lähtien "valvomattomia" eli lapsi/lapset voi olla vanhempien luona viikonlopun yms. Minun tuntemani avohuollon tukitoimena tehdyt sijoitukset ovat juuri tällaisia, että lapset ovat pystyneet olemaan kotona ilman valvontaa.

sijari kirjoitti:

Avohuollon tukitoimena voidaan tehdään sijoitus joka kestää 3kk ja aikaa voidaan jatkaa vielä toiset 3kk. Eli aika on 6kk ja sen jälkeen lapsi palaa kotiin tai otetaan huostaan.

Tapaamiset tuon puolen vuoden aikana voivat olla jo heti alusta lähtien "valvomattomia" eli lapsi/lapset voi olla vanhempien luona viikonlopun yms. Minun tuntemani avohuollon tukitoimena tehdyt sijoitukset ovat juuri tällaisia, että lapset ovat pystyneet olemaan kotona ilman valvontaa.

Lue lisää

juuri tuota tarkoitin.

pitäisi toimia. Kun huostaanotolle laitettaisiin joku takaraja, johon mennessä vanhempien pitäisi saada asiansa kuntoon ja tänä aikana tuettaisiin tosissaan biovanhempia, niin varmasti yritystä ei puuttuisi.
Nyt kun kaikki asiat jää auki, niin se antaa mahdollisuuden vain siihen, että mitään ei tapahdu... ei sijoituksen purkua, kuin vanhempien kuntoutumistakaan.

Samalla, jos vanhemmat eivät saisi asioitaan kuntoon, niin taattaisiin edes lapsille mahdollisuus siihen, että he tiedostaisivat tilanteen olevan pysyvä.

Näin saataisiin myös mahdollisuus helpommin sijoitusten purkuun, kun tilanne parantuisi ja tämä sijaisvanhemmuus olisi sitä mitä pitääkin eli perheiden tukemista eheytymiseen.

Hu huu... päättäjät, oletteko kuulolla!

..tulleet muuten ajatelleeksi, että kaikki sijaisvanhemmat eivät välttämättä HALUA adoptoida sijaislastaan vaikka siihen olisi tilaisuus? Nimittäin, monet sijaisvanhemmat jäävät kotiin hoitamaan lasta ja hankkivat leipää pöytään juuri lapsesta saatavilla korvauksilla ja sit adoption tullessa kysymykseen korvaukset loppuvat. Mitäs sitte??

Muuttuisiko kiintymys lapseen adoptiossa? Toisiko se automaattisesti rakkautta enemmän??

Haluaisin tietää tarkemmin millä perustelet asian kun sanot, että "verisukulaisuus on se,joka saa ymmärtämään lasta vasta oikein. Kuinka monta sijaisperhettä tunnet johon lapsi on tullut pienenä vauvana? Siinä olen samaa mieltä, että juurien ja geenien tunteminen on hyväksi ja tärkeätä mutta mielestäni lasta voi ymmärtää täydellisesti ilman verisukulaisuutta.
Ja toi adoptio asia, oletko ajatellut, että lapsi saattaa kokea sen hylkäämisenä kun hänet siirretään sijaisperheestä adoptioperheeseen. Miten niin adoptiossa sitoutuminen parempaa? Suomesta löytyy myös adoptiolapsia jotka "annettu" uudelleen sijoitukseen. Maailma ei valitettavasti ole mustavalkoinen mutta tämä on minun kantani.
Tuntuu joka kerta pahalta kun joku kyseenalaistaa minun ja lapseni välisen ymmärtämisen ja tunteet. Niin, meille sijoitettiin poika vastasyntyneenä suoraan sairaalasta ja rakastan häntä aivan yhtä paljon kuin biologisia lapsianikin. Tiedän ettei kaikkea kannata ottaa henkilökohtaisest mutta ymmärrät varmaan jos olisit minun tilanteessani, että pahalta tuntuu. Jokaisella on oikeus mielipiteeseen mutta minusta olisi hyvä perustella kantansa tarkemmin.

geenit, juuret.
Savolainen ymmärtää parhaiten savolaista, pohojalaanen pohojalaasta.

Ja suku pitää yleensä huolen omistaan,
jos siihen saa mahdollisuuden!
Ainahan sitä ei edes valitettavasti
(sosiaalivirkailijan ammattitaidosta riippuen)
tarjota.

.... kirjoitti:

Haluaisin tietää tarkemmin millä perustelet asian kun sanot, että "verisukulaisuus on se,joka saa ymmärtämään lasta vasta oikein. Kuinka monta sijaisperhettä tunnet johon lapsi on tullut pienenä vauvana? Siinä olen samaa mieltä, että juurien ja geenien tunteminen on hyväksi ja tärkeätä mutta mielestäni lasta voi ymmärtää täydellisesti ilman verisukulaisuutta.
Ja toi adoptio asia, oletko ajatellut, että lapsi saattaa kokea sen hylkäämisenä kun hänet siirretään sijaisperheestä adoptioperheeseen. Miten niin adoptiossa sitoutuminen parempaa? Suomesta löytyy myös adoptiolapsia jotka "annettu" uudelleen sijoitukseen. Maailma ei valitettavasti ole mustavalkoinen mutta tämä on minun kantani.
Tuntuu joka kerta pahalta kun joku kyseenalaistaa minun ja lapseni välisen ymmärtämisen ja tunteet. Niin, meille sijoitettiin poika vastasyntyneenä suoraan sairaalasta ja rakastan häntä aivan yhtä paljon kuin biologisia lapsianikin. Tiedän ettei kaikkea kannata ottaa henkilökohtaisest mutta ymmärrät varmaan jos olisit minun tilanteessani, että pahalta tuntuu. Jokaisella on oikeus mielipiteeseen mutta minusta olisi hyvä perustella kantansa tarkemmin.

Lue lisää

En tunne sinua, joten älä ota henkilökohtaisesti. Eikä nämä asiat ole niin yksiselitteisiä, että niitä voisi täysin perustellusti tällaisella verkkopalstalla todeksi osoittaa. Eikä minulla itselläni ole aikaa täällä väitöskirjoihin asti kirjoitella.

Varmaan olet kuitenkin kuullut kaksostutkimuksista, niitähän on maailmassa lukuisia, koska halutaan erottaa mitkä asiat johtuvat ympäristöstä ja mitkä perimästä. Näiden joukossa on myös tutkimuksia adoptoiduista kaksosista. Tiettyjä perimästä johtuvia asioita ei voi estää ympäristötekijöillä.

Olen eri mieltä tuosta lapsen ymmärtämisestä. Tälläkin palstalla valitettavasti olemme saaneet hyvin usein lukea "valituksia" sijoitetuista lapsista ja heidän käytösongelmistaan. Tietyt asiat eivät ole normaaleja sijaisvanhempien mielestä ja minä väitän, että se johtuu juuri siitä lapsen perimän tuntemattomuudesta tai perimän erilaisuudesta.

Itse en ole verkosta ainakaan lukenut, enkä livenä kuullut kuin yhdestä adoptiolapsesta, joka on jouduttu antamaan laitokseen ja sekin taisi olla Hollannissa. Sijaisvanhemmista olen kuullut huomattavasti useammista tapauksista. Nostan hattua heille, jotka jaksavat lapsen aikuiseksi saakka kasvattaa ongelmista huolimatta. Se on todellista vanhemmuutta.

Adoptiossa on parasta se, että ei kovinkaan herkästi lähdetä lapsesta luopumaan, lapsi on tullut alun pitäen omaksi ja omana hänet myös halutaan pitää. Toki sijaisvanhempien joukostakin näitä löytyy, se on oikeastaan lapsen onni (ja biovanhempien kauhistus).

Tavallinenäiti kirjoitti:

En tunne sinua, joten älä ota henkilökohtaisesti. Eikä nämä asiat ole niin yksiselitteisiä, että niitä voisi täysin perustellusti tällaisella verkkopalstalla todeksi osoittaa. Eikä minulla itselläni ole aikaa täällä väitöskirjoihin asti kirjoitella.

Varmaan olet kuitenkin kuullut kaksostutkimuksista, niitähän on maailmassa lukuisia, koska halutaan erottaa mitkä asiat johtuvat ympäristöstä ja mitkä perimästä. Näiden joukossa on myös tutkimuksia adoptoiduista kaksosista. Tiettyjä perimästä johtuvia asioita ei voi estää ympäristötekijöillä.

Olen eri mieltä tuosta lapsen ymmärtämisestä. Tälläkin palstalla valitettavasti olemme saaneet hyvin usein lukea "valituksia" sijoitetuista lapsista ja heidän käytösongelmistaan. Tietyt asiat eivät ole normaaleja sijaisvanhempien mielestä ja minä väitän, että se johtuu juuri siitä lapsen perimän tuntemattomuudesta tai perimän erilaisuudesta.

Itse en ole verkosta ainakaan lukenut, enkä livenä kuullut kuin yhdestä adoptiolapsesta, joka on jouduttu antamaan laitokseen ja sekin taisi olla Hollannissa. Sijaisvanhemmista olen kuullut huomattavasti useammista tapauksista. Nostan hattua heille, jotka jaksavat lapsen aikuiseksi saakka kasvattaa ongelmista huolimatta. Se on todellista vanhemmuutta.

Adoptiossa on parasta se, että ei kovinkaan herkästi lähdetä lapsesta luopumaan, lapsi on tullut alun pitäen omaksi ja omana hänet myös halutaan pitää. Toki sijaisvanhempien joukostakin näitä löytyy, se on oikeastaan lapsen onni (ja biovanhempien kauhistus).

Lue lisää

Tuo ymmärtämisasia mua vieläkin mietityttää koska tällä palstalla olevat "valitukset" sijoitetun lapsen käytöksestä tms. johtuvat minun mielestäni usein traumoista jotka pirstaleinen elämä on tuonut. Traumatisoitumut lapsi on aivan eri asia kuin lapsi joka elänyt turvallisessa perhesuhteessa elämänsä ja yhtä rankkaa se on myös adoptioperheille kuin sijaisperheille jos lapsella on vakavat traumat.
ja tuosta ettei Suomessa olisi lapsia jotka olisi adoption jälkeen joutuneet uudelleen sijoitettavaksi niin se ei ole totta, valitettavasti. Olen itsekin työssäni tälläisiin nuoriin törmännyt, joillakin adoptioperhe on jopa luovuttanut huoltajuutensa. Ikävää ja julmaa mutta näin meillä Suomessa! Kukaanhan ei tuollaista ratkaisua helposti tee ei bio-,adoptio- eikä sijaisvanhempi vaikka kuinka siltä näyttäisi.

huoltosuunnitelma voidaan järjestää myös 3kk välein.

tämä määräaikaisuus tässä juuri onkin aivan järjetöntä. mistään et tiedä mitään, tulevaisuutta on paha suunnitella yhtään ettenpäin.

Ihan vertailuna vain: Useilla meistä on työsopimus. Toisilla se on määräaikainen, eli päättyy tiettynä päivänä. Siis on todella määräaikainen. Jatkoa voidaan tietenkin katsoa tarvittaessa. Määräaikaisia sopimuksia voidaan tehdä muutama peräkkäin, jonka jälkeen työsuhde muuttuu toistaiseksi voimassa olevaksi. Toisilla työsopimus on toistaiseksi voimassa oleva ja siinäkin katsotaan aina välillä miten pärjätään (puolivuosittain tai vuosittain), onko tavoitteet saavutettu jne. Eli huostaanotto on toistaiseksi voimassa oleva, ei suinkaan määräaikainen.

Tavallinenäiti kirjoitti:

Ihan vertailuna vain: Useilla meistä on työsopimus. Toisilla se on määräaikainen, eli päättyy tiettynä päivänä. Siis on todella määräaikainen. Jatkoa voidaan tietenkin katsoa tarvittaessa. Määräaikaisia sopimuksia voidaan tehdä muutama peräkkäin, jonka jälkeen työsuhde muuttuu toistaiseksi voimassa olevaksi. Toisilla työsopimus on toistaiseksi voimassa oleva ja siinäkin katsotaan aina välillä miten pärjätään (puolivuosittain tai vuosittain), onko tavoitteet saavutettu jne. Eli huostaanotto on toistaiseksi voimassa oleva, ei suinkaan määräaikainen.

Lue lisää

mielestäni olisi hyvin lasta repivä olotilanne jossa tunne ja kiintymyssuhdetta näin ollen ei mielestäni voi kehittyä.

Kokemuksesta tiedän kun tuo huostaanotto leijuu kuin ilmassa lapsi tiedostaa sen ja toivoo,kuvittelee että nyt pääsen takaisin äitinihelmoihin.
Lapsi ei tiedä sitä totuutta että äiti ei ole millääntvalla parantanut elämän tapojaan tai tervehtynyt. Bioäiti kokoajan lupaa että nyt saat tulla kotiin ja laitan sinun huoneen kuntoon saat sitä ja tätä.
Siis näitä turhia lupauksia.

Sitä en voi kieltää enkä haluakkaan kieltää ettäkö ei lapsi haluaisi muuttaa kotiinsa. Mutta siitä ei ole kysymys koska asian päätös kuuluu aikuisten tehtäviin. Päätökset jotka taas perustuvat siihen vanhempien elämäntilanteesee jossa nämä muutokset pitäisi tapahtua.

On vanhempia jotka eivät anna näitä turhia lupauksia lapsilleen, mutta ne vanhemmat jotka sen tekevät on kohdallamme olleet valtaosa eli jokainen jolla vaikeita ongelmia. Ei auta palaveri joissa siitä puhutaan ja neuvotaan että lapselle ei näitä lupauksia saa antaa ennen kuin se on hyväksytty viranomaisten taholta ja toteen pantavissa.

Esimerkkiä kyllä voisin kertoa siitä miten kaaosmaiseksija miten petetyksi lapsi itsensä tuntee. Tällöin lapsen elämä voi muuttua juuri kyseisissä tilanteissa täysin kestämättömäksi ja kaaos valtaa joka tilanteen lapsen elämässä.

Voi kuvitella kun lapsi ajattelee että kuukauden kuluttua saan muuttaa kotiin. Siinä jää koulunkäynti, kaverit,sijaiskoti/-vanhemmat, kaikki opitut elämän rytmit, säännöt siis kaikki on kuin pois pyyhittyä. Tämän lapsi tekee usein hyvinkin raakoja metodeja käyttäen tehdessään eroa näihin uusiin hyviin ja toimiviin senhetkisiin arjen läheisiin ystäviin jne.
Sitten kuitenkin lopuksi se osoittautuu perättömäksi lupaukseksi bioäidin taholta. Aloita siinä sitten rakentamaan luottamusta kavereiden taholta iseään kohtaan joita tämä lapsi/nuori on kaltoin kohdellut.
Pienten lasten tilanne on aivan toinen se on rajoitetumpaa ei kavereita jotka siitä joutuvat kärsimään ja aikuiset kyllä taas sen tilanteen paremmin hallitsevatkin.

Onhan se nytkin seurantaa siitä kehityksestä miten kauan huostaanotto tulee jatkumaan.

Kuka olisi onnellisempi kuin sijaisvanhemmat jotka saisivat palauttaa lapsen omaan terveesti toimivaan biokotiin. Me emme ole siinä saaneet olla mukana mutta olemme saaneet kokea siirron sukulaissijoitukseen joka on osoittautunut erittäin hyväksi päätökseksi. Lapsi kykeni tekemään sen rasittavan päätöksen olla ja pitää kuin pakkomielle yhteyttä bioäitiin nyt on pitänyt etäisyyttä bioäitiinsä. Tapaa äitiään ehkä kaksi tai kolmekertaa vuodessa.

Meillä asuessaan hän halusi ja toivoi että muuttaisimme bioäidin naapuriin asumaan. Miksi sen varmaan arvattekin.
Tämä nuori käy edelleen meillä ja me vierailemme hänen nykyisessä kodissaan. Juhlimme hänen juhlia ja muistamme merkkipäiviä jne. Tunnemme että hän on edelleen kuin yksi meidänperheen jäsen.

huostaanotto kirjoitti:

mielestäni olisi hyvin lasta repivä olotilanne jossa tunne ja kiintymyssuhdetta näin ollen ei mielestäni voi kehittyä.

Kokemuksesta tiedän kun tuo huostaanotto leijuu kuin ilmassa lapsi tiedostaa sen ja toivoo,kuvittelee että nyt pääsen takaisin äitinihelmoihin.
Lapsi ei tiedä sitä totuutta että äiti ei ole millääntvalla parantanut elämän tapojaan tai tervehtynyt. Bioäiti kokoajan lupaa että nyt saat tulla kotiin ja laitan sinun huoneen kuntoon saat sitä ja tätä.
Siis näitä turhia lupauksia.

Sitä en voi kieltää enkä haluakkaan kieltää ettäkö ei lapsi haluaisi muuttaa kotiinsa. Mutta siitä ei ole kysymys koska asian päätös kuuluu aikuisten tehtäviin. Päätökset jotka taas perustuvat siihen vanhempien elämäntilanteesee jossa nämä muutokset pitäisi tapahtua.

On vanhempia jotka eivät anna näitä turhia lupauksia lapsilleen, mutta ne vanhemmat jotka sen tekevät on kohdallamme olleet valtaosa eli jokainen jolla vaikeita ongelmia. Ei auta palaveri joissa siitä puhutaan ja neuvotaan että lapselle ei näitä lupauksia saa antaa ennen kuin se on hyväksytty viranomaisten taholta ja toteen pantavissa.

Esimerkkiä kyllä voisin kertoa siitä miten kaaosmaiseksija miten petetyksi lapsi itsensä tuntee. Tällöin lapsen elämä voi muuttua juuri kyseisissä tilanteissa täysin kestämättömäksi ja kaaos valtaa joka tilanteen lapsen elämässä.

Voi kuvitella kun lapsi ajattelee että kuukauden kuluttua saan muuttaa kotiin. Siinä jää koulunkäynti, kaverit,sijaiskoti/-vanhemmat, kaikki opitut elämän rytmit, säännöt siis kaikki on kuin pois pyyhittyä. Tämän lapsi tekee usein hyvinkin raakoja metodeja käyttäen tehdessään eroa näihin uusiin hyviin ja toimiviin senhetkisiin arjen läheisiin ystäviin jne.
Sitten kuitenkin lopuksi se osoittautuu perättömäksi lupaukseksi bioäidin taholta. Aloita siinä sitten rakentamaan luottamusta kavereiden taholta iseään kohtaan joita tämä lapsi/nuori on kaltoin kohdellut.
Pienten lasten tilanne on aivan toinen se on rajoitetumpaa ei kavereita jotka siitä joutuvat kärsimään ja aikuiset kyllä taas sen tilanteen paremmin hallitsevatkin.

Onhan se nytkin seurantaa siitä kehityksestä miten kauan huostaanotto tulee jatkumaan.

Kuka olisi onnellisempi kuin sijaisvanhemmat jotka saisivat palauttaa lapsen omaan terveesti toimivaan biokotiin. Me emme ole siinä saaneet olla mukana mutta olemme saaneet kokea siirron sukulaissijoitukseen joka on osoittautunut erittäin hyväksi päätökseksi. Lapsi kykeni tekemään sen rasittavan päätöksen olla ja pitää kuin pakkomielle yhteyttä bioäitiin nyt on pitänyt etäisyyttä bioäitiinsä. Tapaa äitiään ehkä kaksi tai kolmekertaa vuodessa.

Meillä asuessaan hän halusi ja toivoi että muuttaisimme bioäidin naapuriin asumaan. Miksi sen varmaan arvattekin.
Tämä nuori käy edelleen meillä ja me vierailemme hänen nykyisessä kodissaan. Juhlimme hänen juhlia ja muistamme merkkipäiviä jne. Tunnemme että hän on edelleen kuin yksi meidänperheen jäsen.

Lue lisää

Jos kotiin ei ole menemistä, määräaikaisuus saattaisi rassata lapsen hermoja ja kiintymystä sijaisvanhempiin. Toisaalta joskus kotiin paluu on mahdollinen vaihtoehto.

Juuri niissä tapauksissa kun biologiset vanhemmat saavat asiansa kuntoon ja heillä on hyvä suhde lapseensa, pitäisi huostaanoton purun toimia nykyistä paljon paremmin.

huostaanotto kirjoitti:

mielestäni olisi hyvin lasta repivä olotilanne jossa tunne ja kiintymyssuhdetta näin ollen ei mielestäni voi kehittyä.

Kokemuksesta tiedän kun tuo huostaanotto leijuu kuin ilmassa lapsi tiedostaa sen ja toivoo,kuvittelee että nyt pääsen takaisin äitinihelmoihin.
Lapsi ei tiedä sitä totuutta että äiti ei ole millääntvalla parantanut elämän tapojaan tai tervehtynyt. Bioäiti kokoajan lupaa että nyt saat tulla kotiin ja laitan sinun huoneen kuntoon saat sitä ja tätä.
Siis näitä turhia lupauksia.

Sitä en voi kieltää enkä haluakkaan kieltää ettäkö ei lapsi haluaisi muuttaa kotiinsa. Mutta siitä ei ole kysymys koska asian päätös kuuluu aikuisten tehtäviin. Päätökset jotka taas perustuvat siihen vanhempien elämäntilanteesee jossa nämä muutokset pitäisi tapahtua.

On vanhempia jotka eivät anna näitä turhia lupauksia lapsilleen, mutta ne vanhemmat jotka sen tekevät on kohdallamme olleet valtaosa eli jokainen jolla vaikeita ongelmia. Ei auta palaveri joissa siitä puhutaan ja neuvotaan että lapselle ei näitä lupauksia saa antaa ennen kuin se on hyväksytty viranomaisten taholta ja toteen pantavissa.

Esimerkkiä kyllä voisin kertoa siitä miten kaaosmaiseksija miten petetyksi lapsi itsensä tuntee. Tällöin lapsen elämä voi muuttua juuri kyseisissä tilanteissa täysin kestämättömäksi ja kaaos valtaa joka tilanteen lapsen elämässä.

Voi kuvitella kun lapsi ajattelee että kuukauden kuluttua saan muuttaa kotiin. Siinä jää koulunkäynti, kaverit,sijaiskoti/-vanhemmat, kaikki opitut elämän rytmit, säännöt siis kaikki on kuin pois pyyhittyä. Tämän lapsi tekee usein hyvinkin raakoja metodeja käyttäen tehdessään eroa näihin uusiin hyviin ja toimiviin senhetkisiin arjen läheisiin ystäviin jne.
Sitten kuitenkin lopuksi se osoittautuu perättömäksi lupaukseksi bioäidin taholta. Aloita siinä sitten rakentamaan luottamusta kavereiden taholta iseään kohtaan joita tämä lapsi/nuori on kaltoin kohdellut.
Pienten lasten tilanne on aivan toinen se on rajoitetumpaa ei kavereita jotka siitä joutuvat kärsimään ja aikuiset kyllä taas sen tilanteen paremmin hallitsevatkin.

Onhan se nytkin seurantaa siitä kehityksestä miten kauan huostaanotto tulee jatkumaan.

Kuka olisi onnellisempi kuin sijaisvanhemmat jotka saisivat palauttaa lapsen omaan terveesti toimivaan biokotiin. Me emme ole siinä saaneet olla mukana mutta olemme saaneet kokea siirron sukulaissijoitukseen joka on osoittautunut erittäin hyväksi päätökseksi. Lapsi kykeni tekemään sen rasittavan päätöksen olla ja pitää kuin pakkomielle yhteyttä bioäitiin nyt on pitänyt etäisyyttä bioäitiinsä. Tapaa äitiään ehkä kaksi tai kolmekertaa vuodessa.

Meillä asuessaan hän halusi ja toivoi että muuttaisimme bioäidin naapuriin asumaan. Miksi sen varmaan arvattekin.
Tämä nuori käy edelleen meillä ja me vierailemme hänen nykyisessä kodissaan. Juhlimme hänen juhlia ja muistamme merkkipäiviä jne. Tunnemme että hän on edelleen kuin yksi meidänperheen jäsen.

Lue lisää

Tuo määräaikainen rassaisi lasta varmaan vähemmän kuin toistaiseksi voimassa oleva huostaanotto. Isompi lapsi tietäisi ajan milloin huostaanotto loppuu ja pieni lapsi ei ajasta ymmärrä. Jos vanhemmat ei pystykään ottamaan lasta vastaan määräajan loppuessa, niin epävarmuus loppuisi. Sen jälkeen huostaanotto olisi ja pysyisi; lapsi tietäisi missä tulee aikuiseksi asumaan. Nykyään biovanhemmat voivat antaa turhia lupauksia vuosikaudet, pompottaa lasta ja sijaisvanhempia jatkuvilla oikeusprosesseilla. Se jos mikä rasittaa kaikki osapuolia, myös biovanhempia.

tarkoita että joku on jonkun sijainen
määräajan tai tietyn ajan.

Lastensuojelulain mukaan huostaanotetun lapsen huoltosuunnitelmaan kirjataan sijoituksen tavoitteet ja kesto.

sijainenkin kirjoitti:

tarkoita että joku on jonkun sijainen
määräajan tai tietyn ajan.

Lastensuojelulain mukaan huostaanotetun lapsen huoltosuunnitelmaan kirjataan sijoituksen tavoitteet ja kesto.

Lue lisää

todellisuudessa sijaishuoltoa on usein erittäin vaikea purkaa, vaikka tilanne ei enää tarvitsisi sijoitusta.

Pitäisi olla määräaikainen siten, että viranomaiset aina esim vuoden välin tarkistaisivat tilanteen ja selvittäisivät sitten perusteen miksi huostaanottoa jatketaan.

Huostaanoton jatkon perustelut pitäisi olla koko ajan sossujen vastuulla. Eikä niin että biot joutuvat selvittämään oikeuttaan hoitaa omaa lastaan kun enää mitään ongelmia ei ole.

paperit on eri asia kirjoitti:

todellisuudessa sijaishuoltoa on usein erittäin vaikea purkaa, vaikka tilanne ei enää tarvitsisi sijoitusta.

Pitäisi olla määräaikainen siten, että viranomaiset aina esim vuoden välin tarkistaisivat tilanteen ja selvittäisivät sitten perusteen miksi huostaanottoa jatketaan.

Huostaanoton jatkon perustelut pitäisi olla koko ajan sossujen vastuulla. Eikä niin että biot joutuvat selvittämään oikeuttaan hoitaa omaa lastaan kun enää mitään ongelmia ei ole.

Lue lisää

biologisten vanhempien kanssa
(yhtä mieltä huoltosuunitelmaan kirjatuista
asioista ei tarvitse kuitenkaan olla).
Eikö jo huoltosuunnitelmaa tehdessä
voida lyödä lukkooon ne "tunnusmerkit"
ja konkreettiset tavoitteet
joilla lapsen huostaanotto tilanne purkautuu.
Niin ettei huostaanottoa jatketa
johtuen siitä
"milläpäällä" sossu sattuu minäkin huoltosuunnitelman tarkistamisvuonna olemaan.