Pieni purkaus: Jos joku vielä kerran sanoo, että oi kun on varmasti ihanaa, kun on koiranpentu talossa, niin tinttaan kyllä varmasti! :) En kiellä sitä, että koira on kyllä ihana ja suloinen, mutta voi elämä mikä riiviö. Välillä tulee kyllä mieleen, että miksi en pysynyt aikaisemmassa päätöksessäni ja ottanut aikuista koiraa. Ei ole ihan yksinkertaista suoriutua tavallisista kotihommista, kun naskalihammas roikkuu varpaissa, housunlahkeessa, kaulahuivissa, luutussa yms kiinni koko ajan.
Yritän vain koko ajan ajatella että jonkun ajan päästä tätä aikaa muistellaan hymy huulessa :) Toivottavasti kukaan ei ole ottamassa koiraa sen takia kun ne pentuna on niin suloisia. Itse ainakin odotan innolla sitä kun tämä lapsuusaika on ohi. Eikä saa käsittää väärin, kyllä minä tätä vauvelia jo rakastan enkä luopuisi kyllä mistään hinnasta, vaikka välillä meneekin järki :)
Yritän vain koko ajan ajatella että jonkun ajan päästä tätä aikaa muistellaan hymy huulessa :) Toivottavasti kukaan ei ole ottamassa koiraa sen takia kun ne pentuna on niin suloisia. Itse ainakin odotan innolla sitä kun tämä lapsuusaika on ohi. Eikä saa käsittää väärin, kyllä minä tätä vauvelia jo rakastan enkä luopuisi kyllä mistään hinnasta, vaikka välillä meneekin järki :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
pentuaika menee sitten nopeasti ohi, ainakin minusta tuntuu että siitä pentuajasta on ikuisuus vaikka koira on vasta 11kk. Tämä meidän mäyris oli kyllä helppo pentu, ei tehnyt mitään tuhoja eikä muutenkaan ollut mikään riiviö.
Mutta kuten sanoit, sinullakin tulee vielä monia hetkiä kun hymy huulessa muistelet näitä aikoja! Ehkä tulee jopa ikäväkin...?
Nyt voin kyllä jo pentuajalle nauraa mutta ei kyllä jokunen aika sitten naurattanut yhtään oikein tressin sain kun poika oli pieni ensinnäkin hampaat pahuksen terävät kusta joka paikassa kaikki revittiin jos ei vahdittu karvoja joka paikassa jota ei edellisestä koirasta lähtenyt yli puolivuotta yhtä harmia
ulos jatkuvasti vietävä vahdittava ilkiö
mutta pois enantaisi vaikka maksettaisi ihan ihana ystävä iloni surussa ja ilossa
tsemppiä kyllä kannattaa aikoja ihania odottaa
... niitä riiviöintejä, mitä meidän jo vanharouva teki.. siinä meni kalustuskin uusiksi! Jos muistelen, niin mieleen tulee aiankin 1kpl nojatuolia, 1kpl sohvaa, lipaston reunan pyöristys ;), ainakin kolmet kpl kenkiä (eikä edes omia :/ ), lattialistoja, seinän jyrsimistä jne.
Nyt taidan tietää miksei meillä ole vähään aikaan ollut pentua :) Tuossa oli varmasti vaan osa!
Mutta kaikesta huolimatta koirasta kasvoi mitä mahtavin ja ihanimman luontoinen tasapainoinen kaveri, päivääkään en vaihtaisi pois (paitsi muutamat tuhopäivät ehkä...)Tänä päivänä on ihan sama missä on, ei tuhoja tee, hotelleissakin ollaan oltu ja koiruus mukana :)
Vielä odotellaan maitohampaiden lähtemistä, että pahin puremisaika menisi ohi. Kaiken pureskelun ja energian purkauksen kyllä kestää, kun sen on tiennyt etukäteen. Ainut mikä on uutta, on se, mihin kukin pentu pureskelussaan keskittyy. Nykyinen puree vanhempaa koiraa korvista, hännästä, niskasta, takapuolesta... Edellinen veti ovenpielet(karmit) alas, kun ovesta ei päässyt...Kyllähän tämäkin pentu vielä keksii jotain uutta, en epäilekään.
Mutta kotimme on koiramainen. Koirankarvoja jokapuolella, pentuaikana lätäköitä vaikka kuinka usein kävisi ulkona. Risoja leluja pitkin lattioita, niin että lastenlasten tullessa paikalle pitää tarkkaan seurata, mitä suuhunsa saattavat laittaa.
Tietenkään en vaihtaisi mitään pois. Ottaessani koiranpennun olen kyllä ollut tietoinen, mitä siitä seuraa (ensimmäistä pentua lukuunottamatta, jolloin valvoin kokonaisen yön pentua katsomalla ja miettimällä teinkö oikein sen ottaessani).