Olen kyllästynyt, kun lapseni huostaanotosta on jo kulunut aikaa ja minut todettu kykeneväksi huolehtimaan lapsesta niin syynäys jatkuu ja jatkuu vaan.
Tuntuu ettei uskalla edes pieraista, kun on jo joku soittamassa että mitäs siellä kotona tapahtuu..
Tarhakin sai aikanaan tietää missä mennään, kun olivat mukana istunnoissa huostaanoton jälkeen. Nykyisin tarhassa sekä minä että lapseni saamme kummallista hattuilua kuunnella vähänväliä.
Aion muuttaa pois, vaikka rakastan kotiani...en jaksa vaan enää tuntea joka päivä muistutusta teoistani, jotka mielestäni terapialla, lapsestani erossa olemisella ja mielenterveyteni hoidolla olen jo sovittanut.
Tuntuu ettei uskalla edes pieraista, kun on jo joku soittamassa että mitäs siellä kotona tapahtuu..
Tarhakin sai aikanaan tietää missä mennään, kun olivat mukana istunnoissa huostaanoton jälkeen. Nykyisin tarhassa sekä minä että lapseni saamme kummallista hattuilua kuunnella vähänväliä.
Aion muuttaa pois, vaikka rakastan kotiani...en jaksa vaan enää tuntea joka päivä muistutusta teoistani, jotka mielestäni terapialla, lapsestani erossa olemisella ja mielenterveyteni hoidolla olen jo sovittanut.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kauan odottaa!
Aihe on ollut tapetilla, että purkujen pitäisi olla mahdollisia ja järkevämmin hoidettuja.
Oletko saanut esim. terapeutilta lausunnon, että tilanteesi on vakiintunut? Se voisi nopeuttaa asiaa.
Yksi äiti kertoi aikanaan, että jatkuvalla sosiaalityöntekijöiden pommituksella hän sai purun aikaiseksi. Sitkeyttä varmaan tarvitaan, mutta älä luovuta! Voimia sinulle!
...eli huostaanoton purku on jo tapahtunut kauan aikaa sitten, mutta syynäys ja vittuilu jatkuu ja jatkuu...
Kun vaan hoidat lapsen ja asiat niin hyvin kuin pystyt, siinä Sinun puoleltasi näyttöä. Jos joku pottuilee, pottuile takaisin, sen itse olen oppinut tässä kylmässä maailmassa että toisen posken kääntäminen tuottaa vain tuskaa, takaisin on annettava !
Ja kun ystävät ja tuttavat ovat lähellä, ei kannata muuttaa minnekään, minä muutin, mutta vain siksi että kaikki tutut on täällä, helsingissä oli vain kylmä ja kolkko kivierämaa ja vielä kylmemmät viranomaiset.
Kyllä siinä itsensä alkaa huonoksi tuntemaan kun aina painetaan päälle, mutta kun karaistuu ja hoitaa asiansa ehkäpä se itsetuntokin kohoaa. Niin on ainakin minulle käynyt. ((silti en ole mikään v-nen, pidän vain puoleni))
Kyllä niiden päiväkodin henkilökunnan kanssa pärjää kun asiallisesti hoitaa kaiken. Tai sitten ei pärjää, toinen p.koti helsingissä oli todella karmaiseva kokemus niin minulle kuin lapselle, meni yli puoli vuotta ennenkuin lapsi unohti sen karmean kokemuksen, tai en tiedä unohtiko, muttei puhu enää niistä asioista. Kyllä päiväkodeissa on eroja, enemmän kuin yöllä ja päivällä. Tämä on kokemusten kautta opittu, nyt on ihan kiva päiväkoti.
ja tarhan täditkin ovat asiakaspalvelijoita,
niinkuin kaikki kuntien ja kaupunkien virkamiehet nykyään.
jos Sinulla on jotain todella huonoja asioita "hampaankolossa" varaa aika esimiehelle ja käy hänen kanssaan asiallisesti ja kiihkottomasti teidän päivähoito asiat läpi.
Tee asialista ja mieti mikä asia on mielestäsi huono juttu teidän hoitoasiasssa
ja kuinka toivot että tilanne siltä osin voisi muuttua.
Asiakaspalautetta kunnan tarjoamasta palvelusta.
Älä luovuta,
pidä itsesi lujana
ja tunne oma arvosi ihmisenä,
jokainen ihminen on arvokas!
että kaikki asia mikä vain puhutaan, eikä merkitä paperille josta jää kummallekin osapuolelle oma kappale, siis niillä puheilla ei ole mitään merkitystä. Varsinkaan silloin kun on oikein pahasta asiasta kysymys.
Myöhemmin jos joudutaan asioista päättämään pelkkien puheiden perusteella, päiväkotitädin puheet ovat ainoita oikeita ja ratkaisevat asian, AINA.
otan osaa
täällä sama tilanne.
ei se asia terapiallakaan näkökään jätä
missä kohdin on huonosti tullut kolhittua
kohtelussa parantamisen varaa,
tosi on
tarhat tarhat alkaa olla liian karsinaisia kiireestä stressissä hoitajat sitä jatätä moralisesti.
.....hatuttaa.
päivähoitaja 1995