Minua on alkanut kummastuttaa tuo vääntö, että pitäisi antaa lapselle etunimeksi joku lyhyt ja napakka niin ei tule mitään ongelmia ja kaikki on helpompaa!
Itselläni on etunimessä 9 kirjainta, pojallani on 10 kirjainta ja tyttärelläni 11 kirjainta etunimessä, joka on siis myös käytössä. Meillä ei kenelläkään ole ollut missään vaiheessa mitään ongelmia, ei lausumisen, ei kirjoittamisen eikä siihen sopivien nimien keksimisessä. Kaikki on ollut hyvin selkeää.
Valaisisitteko nyt täysin ymmärtämätöntä miksi siis pitäisi laittaa ain lyhyt nimi ensimmäiseksi?
Itselläni on etunimessä 9 kirjainta, pojallani on 10 kirjainta ja tyttärelläni 11 kirjainta etunimessä, joka on siis myös käytössä. Meillä ei kenelläkään ole ollut missään vaiheessa mitään ongelmia, ei lausumisen, ei kirjoittamisen eikä siihen sopivien nimien keksimisessä. Kaikki on ollut hyvin selkeää.
Valaisisitteko nyt täysin ymmärtämätöntä miksi siis pitäisi laittaa ain lyhyt nimi ensimmäiseksi?
Vastaukset 8
Vanhimmat
se kuitenkin koulussa väännetään vaikka miksi. Arvaa olenko monta kertaa sanonut, että tyttäreni nimi on Anni-Maria, ei Anni tai muukaan, vaan Anni-Maria kutsumamnimenä, mutta opettajakin puhuttelee Annina. Siskoni pojan nimi on Juho-Jaakko, mutta Juhoksi vain kutsutaan.
Oma nimeni on Marianne ja Marsaksi on kutsuttu jo monta vuotta.
Tottakai väännetään, mieti nyt vähän sitä opettajaakin: jos sen pitäis jatkuvasti hokea läpi kaikki ihme Candela-Marsaanat, Emilio-Ernestot niin ikä ja terveys menis joka asiaan... Paljo helpompaa karjasta että Kantsu ja Ertsi hiljaa!
että on enemmän kirjoittamista joka paikkaan. Nimensähän joutuu kirjoittamaan tosi usein. Pitkille nimille ei myöskään ole aina varattu tarpeeksi tilaa lomakkeissa ja tietokoneilla.
Tylsäksihän elämä menisi, jos kaikkien etunimi saisi olla vain esim. neljä merkkiä pitkä.
Meillä on pitkähkö (10 kirjainta) kaksisanainen sukunimi, perheeni etunimien pituus on 7, 5, 4 ja 4 kirjainta. Käytössä olevat lempinimet (hellittelynimet) eivät meillä ole lyhennyksiä etunimistä, vaan ihan eri nimiä tai pidennyksiä etunimistä. Pääasiassa käytetään oikeita etunimiä, sillä sitä vartenhan ne ovat.
Nimijutuissa helpottaa paljon, jos ei joka kerta tarvitse tavata sitä, jotta se menisi oikein. Se on minusta vielä tärkeämpi seikka kuin nimen pituus.
Itselläni on melko pitkä etunimi, mutta sitä tasapainottaa lyhyt sukunimi (4 kirjainta). Koska aion tulevaisuudessakin pitää oman sukunimeni, niin pitkä etunimi ei tunnu hankalalta, ei ole oikeastaan koskaan tuntunut. :)
Miehen sukunimi taas on pidempi (6 kirjainta) ja olenkin ajatellut, että joskus tulevaisuudessa lasten nimet voisivat sen takia olla lyhyempiä kuin omani. En tiedä miksi, mutta jotenkin pidemmän sukunimen kanssa sopii paremmin lyhyt etunimi. Mutta nimi kuin nimi, parasta on, että se sopii lapselle! Tältä kantilta olen itse asiaa ajatellut...
Mutta ensin täytyisi niitä lapsiakin saada! ;)
Yksi kommentti kuitenkin vielä tuohon pitkä-lyhyt-juttuun. Eli jos on lyhyt sukunimi (esim. neljä kirjainta, niinkuin sinulla) niin kannattaa miettiä ettei nimi lopu liian töksähtävästsi. Joskus kun näkee nimiä tyyliin Marianna Sofia Eveliina Mäki. No joo, huono esimerkki, en keksinyt ihan sellaista mitä tarkoitin. Mutta kuitenkin niin, että sukunimi siinä lopussa tuntuu töksähtävältä.
Muutenkin tuntuu että täällä usein mietitään kuinka ne etunimet rimmaa. Mutta onhan se sukunimikin. Joku Marianna Sofia Eveliina voi jonkun mielestä kuulostaa tosi kivalta, mutta sukunimi vielä perään, niin johan on rimpsu, oli nimi sitten pitkä (happi loppuu kesken) tai lyhyt (loppu töksähtää)
TUTTUJEN POJAT (ERIPERHEEN) SEBASTIAN ANTERO JA BENJAMIN ALEKSANTERI JA HYVIN NOIHIN ON TOTTUNUT TOISEN SUKUNIMI ON KAHDEKSAN KIRJAIMINEN TOISEN SEITSÄMÄN
Miksi nimen pitäisi olla "napakka"?
Pitkän nimen kirjoittamisessa on ainakin enemmän vaivaa.
Lyhyissä nimissä on se hyvä puoli, että ne mahtuvat kaikenlaisiin nykyaikaisiin tietokone- yms. lomakkeisiin kokonaan.
Päinvastaista kokemusta on runsaasti :(