Sähkönsiirto

Siirtomaksu on paikallisen, sähköjohdot omistavan sähkölaitoksen perimä maksu. Siirtomaksua ei ole kilpailutettu ja kilpailuvirasto antaa jatkuvasti huomautuksia sähköyhtiöille liian korkeista siirtomaksuista. Periaatteessa siirtomaksu saa sisältää vain paikallisen sähkönjakelun huolto- ja pääomakulut(?). Ei sähköä ole Suomessa oikeasti kuluttajan kannalta kilpailutettu. Neuvostoliittohan tämä on :-)
Jos säästät energiamaksussa puolet, on kokonaissäästösi sähkölaskussa vajaa 25 %, kun sähkön verotkin otetaan huomioon.

Sähkönsiirtojärjestelmämme vääristää sähkökilpailua

Perheemme viime vuoden sähkönkulutuksesta tulleiden tasauslaskujen mukaan sähkönsiirrosta (25A yleissähkö) piti maksaa enemmän kuin itse sähkönkulutuksesta. Tämän ovat varmaan todenneet muutkin Fortumin sähkönsiirtotoimitusten alueella asuvat kotitaloudet. Fortum perii sähkönsiirtolaskussaan 12,00 €/kk perusmaksua. Esimerkiksi Vantaan sähköllä (jolta ostamme sähkön) vastaava kuukausittain perittävä perusmaksu (heidän toimitusalueellaan) on vain 1,80 €/kk. Koska sähkönsiirtopalvelu on otettava siltä sähköyhtiöltä, joka toimii sillä alueella, jossa sähköntilaaja asuu, on todella kummallista, että sähkön perusmaksut voivat vaihdella eri sähkönsiirrosta vastaavilla yhtiöillä näin paljon!

Tiedustelin asiaa Energiamarkkinaviraston asiantuntijalta. Sain kuulla, että esimerkiksi Vantaan Energian ja Fortumin perusmaksuja ei voi suoraan verrata keskenään, koska Fortum toimii laajemmalla alueella ja verkon ylläpitomaksut ovat sen vuoksi suuremmat kuin ns. kaupunkimaisilla tiiviisti asutuilla alueilla toimivien sähkönsiirtoa harjoittavien sähköyhtiöiden. Tämä mainittiin syyksi siihen, miksi Fortumin toimitusalueilla sähkönkuluttajat joutuvat maksamaan perusmaksua enemmän kuin muiden sähkönsiirtoyhtiöiden alueilla asuvat. Eikö tällainen sähkönjakelusysteemi vääristä kilpailua?

Fingrid Oyj on valtakunnallinen kantaverkkoyhtiö, joka vastaa Suomen päävoimansiirtoverkosta (http://www.fingrid.fi). Fortum omistaa kantaverkosta noin 30%. Fingridin myönteinen tuloskehitys teki vuoden 2006 toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen mukaan mahdolliseksi kantaverkkopalvelun hintatason laskemisen 5 prosentilla vuoden 2007 alusta. Fingrid teki samansuuruisen alennuksen
hintoihin myös vuotta aiemmin. Edellä mainitut asiat ja kantaverkkoyhtiön loistava tuloskehitys eivät millään tavalla näy kotitalouskuluttajien sähkölaskuissa ainakaan tiettyjen suurempien sähkönsiirtoa harjoittavien sähköyhtiöiden kohdalla.

Esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa kantaverkko on valtion omistuksessa. Kantaverkon valtionomistus mahdollistaisi sen, että yksittäiset sähköyhtiöt eivät pääsisi hinnoittelemaan sellaista toimintaa, jota kuluttaja ei voi kilpailuttaa. Jos kantaverkkoa ei voida tai sitä ei haluta siirtää valtion omistukseen, miksi valtion toimesta ei määritellä yhteisiä, samansuuruisia tariffeja sellaisille maksuille, joita yksittäinen kuluttaja ei voi kilpailuttaa?

Energiamarkkinavirasto on valmistellut luonnokset sähköverkonhaltijoiden verkkotoiminnan hinnoittelun kohtuullisuuden arvioinnin suuntaviivoiksi vuosille 2008-2011. Suuntaviivat on laadittu erikseen sähkön jakeluverkonhaltijoille, sähkön kantaverkonhaltijalle sekä muille sähköverkonhaltijoille (eli ns. alueverkonhaltijoille).
Korkeat sähköverkon ylläpito- ym muut kustannukset eivät ole peruste suhteettoman korkeille sähkönsiirron perusmaksuille, jotka vaihtelevat merkittävästi eri alueilla ja joita kuluttaja ei voi kilpailuttaa.