Monet, varsinkin miehet inhoaa kakaroita. Tätä on äitiyshormoneilla ladattujen tietty vaikea käsittää. Pitäähän toiset käärmeitä ja hämähäkkejäkin lemmikkeinä.
Kaikki ei tykkää lapsista!
1
151321
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Muistan, että joillakin kavereillani "äitiyshormonit" alkoivat hyrrätä heti murrosiässä. Täysi-ikäisiksi tultaessa tuntui jokaisella olevan selkeä kuva, montako muksua, minä vuosina ja millaiseen huusholliin he pyöräyttävät. Vain mies ja taloudelliset resurssit puuttuivat. Niitä he sitten silmät kiiluen metsästivätkin...
Minulla taas ei ole koskaan ollut mitään hoivaamisviettiä, itseasiassa vähän pelkään lapsia. Asiaan vaikuttaa ehkä sekin, että sisarillani oli muksuja jo, kun olin hyvin nuori. Yhdessä äidin kanssa isosiskot takoivat päähäni, etten osaa toimia vauvojen/lasten kanssa. Ihmekö tuo, kun olin lapsi itsekin...
Aiheeseen liittyen olen ollut huomaavinani, että naisilla, jotka eivät halua lapsia, ei ole myöskään samaa hinkua avio/avoliittoon kuin äidillisillä kanssasisarillaan. Kyllähän miehen hyysääminen vaatii pitkälti samoja ominaisuuksia kuin lapsen hoitaminen. Merkillistä on, että on paljon miehiä, jotka eivät perusta vanhemmuudesta. Ehkä siksi, että miehet ovat itse ikuisia lapsia, eivätkä haluaisi kilpailla äiti-vaimon huomiosta???
se teko tapa on ainakin mukava.
Lapsista en erikoisesti tykkää.
Onneksi ihmiset jotka kutsuvat lapsia kakaroiksi teekkään omia lapsia. Nykyään kun ihmiset ovat niin laskelmoivia että tämäkin juttu on kirjoitettu 35 osastoon kuvastaa tilannetta. Ei voi sanoa ettei tykkää lapsista ylipäänsä jos ei ole omia lapsia, sisarusten lapset ei ole sama asia ihan tiedoksi, oma lapsi on paljon enemmän.
Nykyään vaan ollaan kertakaikkiaan niin itsekkäitä ettei normaali lisääntyminen kuulu elämään, siinä saattaa joutua luopumaan omista harrastuksistaan, heh. Ja jos tehdään lapsia niin ne tehdään 35 vuotiaina ja ollaan itse eläkkeellä kun lapset ovat kasvaneet. Normaali synnytys ei tule kuuloonkaan koska se saattaisi sattua, imettääkään ei voi koska silloin lerpsahtaa nekin vähät a kupit. Sen jälkeen vauva päivähoitoon heti kun se on mahdollista että voi jatkaa uraa ja biletystä.
Onneksi osa meistä vielä tykkää lapsista ja tekee niitä normaalisti, ja haluaa vielä hoitaakin ne hyvin.
Kumma juttu että lapsettomat aina jankuttavat sitä että ei ole äidillistä hoivaamisviettiä, mutta tuolla ulkona kun heidät näkee niin kaikilla on yksi toistaan isompi koira hoidettavana, ne on huonoja korvikkeita vaikka helpompia tietenkin uranaiselle, ei tarvitse muuta tehdä kun ulkoiluttaa ennen sinkkuelämää ohjelmaa ja heittää sertiä kuppiin.
Hyvää syksyn jatkoa vaan kaikille lapsettomille.
T: Iloinen kahden lapsen isä
Jos ei halua lasta, kyseessä ei ole itsekkyys. Miten niin voi sanoa? Eihän sitä lasta ole edes olemassa, jollei sitä tee? Itsekästä olisi se, että synnyttäisi lapsen, josta ei pitäisi kunnollista huolta.
Etkö voi ymmärtää, että kaikki ihmiset eivät vain välitä lapsista? Miksi tekisi lapsen, jollei sellainen sykähdytä mieltä?
Pienten lasten vanhemmat ovat hirvittävän herkkiä. Sinunkin tekstisi pursuaa kaiken maailman a-kuppijuttuja, heh heh. Onpa käämi palanut! En tosin tiedä, minkäikäisiä lapsia sinulla on.
Olen huomannut, että pienten vanhempien kanssa ei kannata keskustella mistään, mikä liittyy lapsiin. Ei edes neutraalilla tasolla. He kuvittelevat aina, että nyt se haukkuu lapsia ja varmaan juuri meidän lapsiamme. Ne, joiden lapset ovat vähintään murrosikäisiä, suhtautuvat lapsiasioihin jo eri tavoin.
Miksi kaikkien pitäisi lisääntyä? Eikö maapallolla ole ihmisiä jo tarpeeksi? Minä teen mielestäni palveluksen jo ihan sillä, että en lisää maapallon asukkaiden määrää:)))
Ei eläin ole lapsettomalle lapsen korvike, vaikka te lapselliset niin kuvittelettekin. Millä teidän kaaleihin saisi taottua, että ihmiset ovat erilaisia? Kaikkia ei kiinnosta linja isä - äiti - kaksi lasta - omistusasunto - kesämökki - pullakahvivierailut sunnuntaisin tuttavaperheiden luona. Siitä jos poikkeaa, kiukustutaan.
Miksi teitä ylipäänsä ärsyttää niin valtavasti se, ettei joku tee lasta? Eihän se teidän elämäänne mitenkään muuttaisi. Ja miksi meiltä lapsettomilta aina urkitaan, että miksi teillä ei ole lasta. Emme mekään kysele teiltä, että miksi teillä on lapsi.
Kyllä, syksy on hyvä myös meille lapsettomille.
Joo, ihan asiaa puhut sinäkin, mutta vastasinkin keskustelun aloittaneelle joka mm. kirjoitti "Monet, varsinkin miehet inhoaa kakaroita" ....siihen oli pakko vastata.
Kaikki eläkööt ja lisääntykööt miten haluaa minun puolestani, kunhan ei tee 1. luokan olettamuksia.
: ))
uutisten mukaan, että ne, jotka tekevät lapsia, tekevät niitä kolme tai neljä kappaletta. Eli toiset tykkää lapsista ja toiset ei, sellaista elämä on.
.. toiset SAAVAT lapsia enemmän ja toiset eivät saa niitä ollenkaan. Eivät, vaikka haluaisivat. Lapsia ei tehdä, niitä saadaan. Siinä on ero. Siis jos haluaa lapsia.
Siskollani on vain yksi lapsi. Tämäki on inseminaatiolla eli koeputkilapsi. Muulla tavalla hän ei saa lapsia, munasolu irtoaa kyllä mutta munajohtimet ovat vaurioituneet eikä hededelmöittyminen voi tapahtua luonnollisesti.. Hedelmöittymisessä tarvittiin lääketieteen apua ja se maksoi! Hormonihoitoineen kaikkineen rankka tapahtuma.
Yksi hyvin tavallinen esimerkki lapsettomuudesta ja lapsen SAAMISESTA. Muitakin on, erilaisia.
Kaikki me ollaan oltu kakaroita. Useat ei vaan tunne edes itteään ja pelkää kaikkia itsestään poikkeavia, kuten lapsia. Se on itsekkyyttä ja pelkoa muutoksista.
yleisellä tasolla, kaikki ihmiset eivät innostu kutsuista, joissa kakarat huutavat ja sottaavat, kaikki ihmiset eivät kyyristele naamaa väännelleen lastevaunujen edessä tai päivittele miten iihania pikku töppösiä Baby-shopissa tänä syksynä on myynnissä.
Leikitty on tarpeeksi. Tai liikaa.
Lapsiakin on monenlaisia, tarkoitan lähinnä luonnetta ja tapoja, osa tietenkin kasvatuksen mukanaan tuomaa.
Tuttavapiirissäni on paljon lapsia mutta täytyy tunnustaa että niiden joukossa on myös sellaisia joita ei yksinkertaisesti jaksaisi kuunnella ja katsella.
Oisko se näin: esikoisensa saanut pariskunta mielestään ensimmäistä kertaa saa "tyhjään elämäänsä" valonpilkahduksen, ikään kuin vasta lapsen saatuaan he ovat suuren totuuden äärellä, jota ei kenenkään käy kiistäminen. Sen jälkeen lapsen saaminen on "parasta mitä meille on tapahtunut". Tässä liioitellaan, unohdellaan, aliarvioidaan ja ollaan lyhytnäköisiä.
Se on vähän niinku uskoon tulo, yritä sellaiselle sitten selittää jotain... että et välitä lapsista niin kovin paljo.
Ota huomioon, että kun sen lapsen saa ja on jo takana yhteiselämää ilman lasta, on hiukan vertailupohjaa entiseen; eihän voi tietää mitä elämä on ilman lasta/lapsen kanssa jollei ole kummastakin kokemusta. Omalta osaltani totean, että 2 lapsen yh-äitinä nautin suunnattomasti niistä vähäisistä hetkistä, kun ipanat ovat isällään ja saan olla yksin, mutta mistään hinnasta en lapsiani pois antais. Kyllä olis tyhjää elämä ilman heidän havaintojaan ja kommenttejaan. Kaikista meistä ei sen arjen pyöritykseen ole, mitä elo lasten kanssa on, mutta kukin taaplatkoon tyylillään. Musta ei ainakaan ole tuomitsemaan lapsellisia/ lapsettomia, valintojahan saa ja pitää tehdä. Mutta ihmisen luonto on siitä merkillinen, että koskaan ei voi olla tyytyväinen... Kunpa ihmiset vois antaa toisille tilaa elää ja olla. Taitaa unohtua liian usein liian monilta:)
Älä nyt sentään vertaa lapsia käärmeisiin ja hämähäkkeihin!!!! Ihan eri juttu tuonlainen inhotus terraariossa, kuin vauva vaunuissa!!! LAPSI EI OLE LEMMIKKI, vaan jotain paljon ENEMMÄN!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Katsella inhoittavia ja käytöstavattomia pentuja.Ja aina sitä jatkuvaa jorinaa niistä.Lapset pilaa tapetit ja tunnelman! Ja kas!!! Kun kaikki ihmiset ei halua/saa vaikka haluaisivat omia!!! Ei ain kyse lapsikateudessa meillä lapsettomilla, lapset vaan ottaa pattiin: KUMMA VAIKKA NIITÄ AIN OLLUT OLEMASSA VAAN TUNTUU NYKYÄÄN OLEVAN JOKIN KUMMA BUUMI PAISUTELLA NIIDEN TÄRKEYTTÄ JA TEHDÄ NIISTÄ JOTAIN MAAILMANKESKIPISTEITÄ!Muistelen vielä taannoin lasten kuuluneen normaalina osana ihmiseloon.Siis vanhemmat éivät olleet hysteerisiä kullannupuistaan vaan niihin suhtauduttiin asiallisesti,jopa kiellettiin ja rangaistiin jos syytä oli.Ei koko elämää eletty jonkin lellikkipennun ehdoilla! Pitäkää kotipirunne hyvänänne ketkä sellaisia ootte hankkineet.Antakaa mun olla rauhassa niiltä!!!
Justiin niin.
Tuota mieltä minäkin osittain olen. Miksi lapset nostetaan nykyään jollekin jalustalle?
"Meillä eletään nyt lasten ehdoilla". Mitä hittoa! Ennen lapset olivat osa perhettä ja vanhemmat sanelivat perheessä säännöt ja ehdot joihin oli lastenkin mukautuminen. En silti kannata mitään remmi-kuritus linjaa.
Mielestäni lapset ovat pieniä IHMISIÄ, joita tulee kasvattaa ja ohjata oikeudenmukaiseen ja toista ihmistä kunnioittavaan elämänasenteeseen, eikä nostaa mihinkään prinssi/prinsessa kastiin, vaikka ovatkin niin söpöjä taaperoita alle metrisinä.
Mutta sitten muuttuu ääni kellossa kun voimattomina tuskaillaan yli 10-vuotiaitten ja murrosikäisten temppuilijoiden kanssa, jotka ovat tottuneet saamaan pienenä tahtonsa läpi.