áhdistaa vieläkin kun miettii edesmennyttä hamsteriani:´(
kun muistelen sitä, muistan vain ne huonot hetket. vanhenemisen. kuinka se laiskistui ja 'rappeutui'. niinkuin jokaien eläin.
mutta siis mihin hamsuni kuoli? virtsakiviin. kun se oli jo yli kolmevuotias, laiskistuin minäkin, kun en saanut hamsteristani kaikkea mahdollista iloa, ku se vaan nökötti siellä kopissaan ja kävi ulkona vain syömässä. kai minä otin sen joka päivä häkistä ulos, mutta se oli 'velvollisuus' enkä välittänyt hamsteristani enää. näin käy varmaan monelle jyrsijän omistajalle. tai ainakin joillekki:P
oikeastaan, nyt kun paljastan syvimmät salani, sisimmässäni jo 'odotin', milloin hamsuni potkaisisi tyhjää. vanha hamsteri -tarkoitti pelkkää häkinsiivoamista sun muita velvollisuuksia.
kun tuo hetki lopulta tapahtui, ensimmäinen reaktioni oli 'jes, vihdoinkin'. muutaman minuutin päästä tajusin mitä oikeasti oli tapahtunut. että hamsterini oli kuollut, purskahdin itkuun, tunteellinen höpsö kun olen. itkin ainakin 15minuuttia ennen kun sain aikaseks tehtyä mitään. olin yksin kotona.
ja kesä oli.
otin lötkön hamsuni pois pesäkopistaan jonne se oli nuukahtanut. hain lapion ja kävelin itkupäissäni kohti paikkaa mihin hamsuni olin ajatellut haudata. juuri silloin huomasin virtsakivet. järkytyin. *shock* en voinut kuin itkeä.
pian oli hamsterini haudattu, ja erityisen katkeraksi tämän tarinan tekee se, että kun olin taputtanut maan sileäksija näin 'viimeistellyt' haudan, lapio osui erittäin lähelle hamsteriani -siis erittäin lähelle, ihme jos ei osunut juuri hamsuuni. siis osunut hamsteriini kun se jo lepäsi haudassaan, ja mennyt kenties kahtia. tai ainakin tehnyt syvän viillon siihen.
olen eläinrakas tunteelline höpsö ja rakastin tätä hamsteria.vanhetessaan olin vain unohtanut sen. en ymmmäärrä miten voin kiintyä eläimiin niin helposti. mutta nyt ihmettelette ja kummastelette, miksi sitten saatoin jättää hamsterini 'oman onnensa nojaan'.
hamsteri oli toisessa päässä taloa, ja olin kiireinen ihminen. en voinut muistaa sitä. tai tottakai olisin muistanu, en sentään pelannut minuuttiaikataulua, jos vain olisin välittänyt tästä pienestä karvaturresta. niin en tehnyt -ainakaan sen viimeisillä hetkillä.
nyt minua kaduttaa että saatoin olla noin tunteeton. jos olisin tarkkaillut eläintäni,olisin huomannut sen sairastavan. viimeisinä elinhetkinä muista, kuinka se oli kärsineen näköinen. se ei ollut enää todellakaan siisti eläin, ja se virtsasijoksa paikkaan häkkiä. ajattelin sen kuuluvan vanhuuteen, ei muuta. ja sehän oli toisaalta hyväkin asia, marsuhan kuolisi minä hetkenä hyvänsä!
ei tarvitsisi sitäkään häkkiä enää siivota.
en oppinut asiasta mitään. tai toisaalta opin. minulla on tätä nykyä kaksi marsua, mutta toivon etten ikinä enää ajattele yhtä tunteettomasti, vaan suon rakkaille eläimilleni onnellisen vanhusiän. :)
kun muistelen sitä, muistan vain ne huonot hetket. vanhenemisen. kuinka se laiskistui ja 'rappeutui'. niinkuin jokaien eläin.
mutta siis mihin hamsuni kuoli? virtsakiviin. kun se oli jo yli kolmevuotias, laiskistuin minäkin, kun en saanut hamsteristani kaikkea mahdollista iloa, ku se vaan nökötti siellä kopissaan ja kävi ulkona vain syömässä. kai minä otin sen joka päivä häkistä ulos, mutta se oli 'velvollisuus' enkä välittänyt hamsteristani enää. näin käy varmaan monelle jyrsijän omistajalle. tai ainakin joillekki:P
oikeastaan, nyt kun paljastan syvimmät salani, sisimmässäni jo 'odotin', milloin hamsuni potkaisisi tyhjää. vanha hamsteri -tarkoitti pelkkää häkinsiivoamista sun muita velvollisuuksia.
kun tuo hetki lopulta tapahtui, ensimmäinen reaktioni oli 'jes, vihdoinkin'. muutaman minuutin päästä tajusin mitä oikeasti oli tapahtunut. että hamsterini oli kuollut, purskahdin itkuun, tunteellinen höpsö kun olen. itkin ainakin 15minuuttia ennen kun sain aikaseks tehtyä mitään. olin yksin kotona.
ja kesä oli.
otin lötkön hamsuni pois pesäkopistaan jonne se oli nuukahtanut. hain lapion ja kävelin itkupäissäni kohti paikkaa mihin hamsuni olin ajatellut haudata. juuri silloin huomasin virtsakivet. järkytyin. *shock* en voinut kuin itkeä.
pian oli hamsterini haudattu, ja erityisen katkeraksi tämän tarinan tekee se, että kun olin taputtanut maan sileäksija näin 'viimeistellyt' haudan, lapio osui erittäin lähelle hamsteriani -siis erittäin lähelle, ihme jos ei osunut juuri hamsuuni. siis osunut hamsteriini kun se jo lepäsi haudassaan, ja mennyt kenties kahtia. tai ainakin tehnyt syvän viillon siihen.
olen eläinrakas tunteelline höpsö ja rakastin tätä hamsteria.vanhetessaan olin vain unohtanut sen. en ymmmäärrä miten voin kiintyä eläimiin niin helposti. mutta nyt ihmettelette ja kummastelette, miksi sitten saatoin jättää hamsterini 'oman onnensa nojaan'.
hamsteri oli toisessa päässä taloa, ja olin kiireinen ihminen. en voinut muistaa sitä. tai tottakai olisin muistanu, en sentään pelannut minuuttiaikataulua, jos vain olisin välittänyt tästä pienestä karvaturresta. niin en tehnyt -ainakaan sen viimeisillä hetkillä.
nyt minua kaduttaa että saatoin olla noin tunteeton. jos olisin tarkkaillut eläintäni,olisin huomannut sen sairastavan. viimeisinä elinhetkinä muista, kuinka se oli kärsineen näköinen. se ei ollut enää todellakaan siisti eläin, ja se virtsasijoksa paikkaan häkkiä. ajattelin sen kuuluvan vanhuuteen, ei muuta. ja sehän oli toisaalta hyväkin asia, marsuhan kuolisi minä hetkenä hyvänsä!
ei tarvitsisi sitäkään häkkiä enää siivota.
en oppinut asiasta mitään. tai toisaalta opin. minulla on tätä nykyä kaksi marsua, mutta toivon etten ikinä enää ajattele yhtä tunteettomasti, vaan suon rakkaille eläimilleni onnellisen vanhusiän. :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minulla kuoli toinen hamsteri viime syksynä. Sen kuoleman jälkeen minua kadutti ja itketti kun en antanut sille vanhuksena seuraa vaikka aina kun laitoin esim. juustoa se tuli käteni lähelle juustosta huolimatta. se oli tosi heikko ja halusi selvästi seuraani ja yritti kiivetä käteeni mutta en antanut sitä. Nyt aion antaa paremman vanhuuden tämän hetkisille hamsuille ja tuleville hamsuille.
Minusta tuntuu todellakin vielläkin pahalta. Nytkin itkettää.
Mutta aijon todellakin parantaa tapani ja antaa hyvän vanhuuden hamstereille. Enkä missään nimessä tuomitse sitä niin että niihin ei voi koskea koska ne ovat vanhoja vaan laita käden aina sinne ja annan niiden yrittää kiivetä kädelle ja annan PALJON huomiota
liikuttava tarina,tuli vesi silmään .. ei sen takia,että olisin surrut hamsun kohtaloa,vaan kun tiedän miltä susta tuntuu. mun lumikko on ny 1/2v ja yhes vaihees aattelin,et `mitä iloo ny tost o`? mut ku se melki kuoli sairauteen,olin kuolla suruun. tahdonvoimalla hamsu tervehty sairaudestaan ja on intoo piukas
Minullekkin kävi noin. En jaksanut olla hamsuni kanssa, puhdistin kuitenkin häkin ja annoin ruokaa. En vain ollut hamsterini kanssa ja nyt kaduttaa. Hamsterini kuoli nimittäin tänä aamuna. Olen itkeskellyt koko aamun ja miettinyt miten huono omistaja olen. Se oli kamalaa. Olin vielä nukkumassa ja äitini tuli sanomaan että hamsterini oli kuollut. Menin katsomaan ja en ollut uskoa sitä todeksi. Mutta se oli. Hamsterini makasi koppinsa edessä. Aivan liikkumatta ja hiljaa. Se ei enää tuhissut ja tiesin ettei äitini valehdellut. Se oli ihan hirveää.. Kuitenkin ymmärrän miltä sinusta tuntuu.