Mitä tehdä, kun 1v poika puree kaikkia? Ollaan toruttu hyvällä ja huonolla äänensävyllä? Nauraa vaan. Nyt ollaan kokeiltu laittaa omaan huoneeseen itkemän puremisen jälkeen. Vielä ei ole tuottanut tulosta. Saako purra takaisin vai meneekö aikanaan ohi??
1v pureminen
mustelmilla
117013
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minä purin aikanaan takaisin molempia lapsia joka kerta kun heille iski puremisvimma. En tietenkään täysillä purrut, mutta sen verran että varmasti tuntui, ja meillä se ainakin tepsi. Välillä alkoivat "kostoni" jälkeen syvästi loukkaantuneen oloisena itkemään, mutta se loppui lyhyeen, kun tiesin että itku tuli vain loukatun mielialan vuoksi, enkä sen kummemmin alkanut lepertelemään.
lapset sossu tädille heti. ei 1v vielä ymmärrä miks äiti satuttaa!!!!!
saa purra takaisin.
Hoksaapahan ettei tunnnu kivalle.
Komentaa tietysti pitää ja totisella naamalla ettei luule leikistä olevan kyse.
En tiiä ymärtääkö 1v arestia toisessa huoneessa vielä ainakan...
Miksei kannata kokeilla eipä sillä.
Mä oon joutunu kakkosen kans tekeen silleen.
Meni kyl sitte aikanaan ohi.
Serkun kakara vielä 4-vuotiaana puri aina siskoaan kun tappelivat...
Vanhemmat eivät musta tarpeeksi komentaneet pienimmäistään vaan antoivat kiusata isosiskoaan.
Jöötiä täytyy olla :)
älkää menkö lapsen tasolle! ei ihme et nykyajan kakarat on kieroontuneita
oli juttu kyseisestä aiheesta. Siinä ei suositeltu takaisin puremista. Suosittelen lukaisemaan sen jutun, jospa siitä olisi vähän apua...?
Jos joku viitsii vaan kertoa ja kirjoittaa, että mitä Vauva-lehdessä kirjoitettiin lapsen puremisesta?
Toista ei saa purra - pienen lapsen, joka ei vielä osaa kunnolla puhua, on vaikea ymmärtää, kuinka kovasti pureminen sattuu.
Satunnainen pureminen on pienen lapsen luonnollista kokeilunhalua ja alkukantaista tunteiden ilmaisua. Asiaan pitää puuttua napakasti, lapselle pitää kertoa, että pureminen sattuu kovasti eikä niin saa tehdä. Pureva lapsi pitää saada välittömästi pois tilanteesta. Puremistaipumus hiipuu yleensä iän myötä (puhe tulee tilalle kommunikointivälineeksi). Lapsi voi viestittää esim. mustasukkáisuutta tms. puremisella. Purevan lapsen tulisi saada paljon myönteistä huomiota käyttäytyessään hyvin. isompien lasten kanssa voi keskustella muista ilmaisutavoista, pienempiin tepsii paremmin konkreettinen estäminen ja rajoittaminen sekä lyhyet, yksinkertaiset ohjeet (esim. "jäähylle joutuminen"). Aikuisen takaisin pureminen viestittää, että pureminen on sittenkin sallittua, koska aikuinenkin saa purra. Omalla esimerkillä ja pitkäjänteisellä, jämäkän rauhallisella rajoittamisella voi opettaa lapselle tärkeän periaatteen: toista ihmistä ei saa satuttaa. Jos pureminen jatkuu pitkään hankalana, ongelmaan kannattaa hakea apua neuvolasta.
Tässäpä tämä artikkeli pääpiirteissään, liekö siitä sitten apua. Kokonaisuudessaan löytyy siis Vauva-lehdestä 2/2006.
on ihan normaalia.ja lyöminenkin ym.ei se ymmärrä vielä.eikä siitä kannata tehdä kauheeta numeroa niin menee ajan kanssa ohi.ei todellakaan niin pientä vielä yksin mihinkään itkemään.se on vielä ihan vauva!
Siis väitit että pureminenja lyöminen on normaalia! Ei meillä! Vaikka 1v on vielä vauva niin ei niin vauva ettei osaisi näyttää tunteitaan (siis purra kun ei vielä muuten osaa ilmaista tunteitaan). Lyömiseen ja puremiseen tulee puuttua. Kyllä minunkin kullan nuppu huiskii ja tönii toisia aina välillä, enkä todellakaan anna hänen ymmärtää sen olevan normaalia käytöstä. En siksi itse pure takaisin. Kyllä se hermoa joskus kysyy, mutta on oppinut pyytämään anteeksi (käy silittämässä). Oma huone voi toimia ihan hyvin tai ainakin sen leikin loppu mikä oli menossa tai "jäähylle" laitto tovereista.
Kyllä lapsi oppii mikä on oikein ja mikä ei kun sen hänelle tarpeeksi monesti ja tarpeeksi selvästi kerrotaan.
Lapsen tukistaminen,lyöminen ja pureminen on laitonta.
Jos niihin muksuihin ei muuten saa kuria on vika kasvattajassa.
Kyllä meilläkin muksu puree silloin tällöin kun ei osaa ilmaista itseään sanoin ja silloin mennään jäähylle. Jäähy ei tepsi heti,varsinkaan pienen lapsen kanssa mutta ajan kanssa kyllä.
Jos lapsi huomaa että aina kun lyö/puree äiti tekee samoin ei se ainakaan opeta että kyseinen toiminta olisi väärin.
Meinasi ihan villiintyä lyömään, puremaan ja nipistelemään. Olen joskus näykännyt takaisin, mutta se ei ainakaan meillä auta. Ihan paras keino on tiukasti katsoa silmiin ja sanoa (julmahkolla äänellä, tai muuten vaan uskottavasti) "ei saa purra" (tai nipistää tai lyödä). Myös "pussaa, älä pure" toimii aika hyvin nykyään (1v, 9kk).
kun näkee että lapsi lähestyy Hampaat ojossa, sanoo vaan niin, ja kappas.. pusu tulee kädelle/jalkaan tai mihin nyt sattuu osumaan. JOs kehotus ei ehdi mennä perille ennen hampaiden iskeytymistä nahkaan, tulee hyvittely pusu lähes välittömästi"anteeksipyyntönä" ja vieläpä painaa posken puraistun kohdan päälle :)
Mustelmat vähentyneet huomattavasti!!