Alempana on kysely siitä, milloin lapset lähtivät maailmalle.
Mennänpä ajassa muutama vuosikymmen taaksepäin ja esitetään sama kysymys:
Milloin, miten ja miksi lähdit kotoa maailmalle?
Omalla kohdallani ajakohta oli aika myöhäinen: vasta varusmiespalvelukseen lähtiessäni. Sen jälkeen kotiin - vai oliko se enää koti? - tultiin enää käymään.
Mennänpä ajassa muutama vuosikymmen taaksepäin ja esitetään sama kysymys:
Milloin, miten ja miksi lähdit kotoa maailmalle?
Omalla kohdallani ajakohta oli aika myöhäinen: vasta varusmiespalvelukseen lähtiessäni. Sen jälkeen kotiin - vai oliko se enää koti? - tultiin enää käymään.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kun pääsin lukion jälkeen yliopistoon, toiselle paikkakunnalle. Sille tielle jäin.
Muuten, minusta varusmiespalveluksen ikä ei ole mitenkään myöhäinen - ei kovin monella olisi mitään mahdollisuutta oman asunnon tai elatuksen hankintaan, koska monet ovat siihen ikään asti vielä koululaisia.
17-vuotiaana. Kuinka odotinkaan, että pääsisin pois. Sen koommin en kotona käynyt kuin lomilla opiskelupaikasta ja myöhemmin pistäydyin kerran vuodessa kesälomalla.
Tuntui, että oli helpompi hengittääkin toisella paikkakunnalla. Kotiin tullessa kivi sydämen päällä tuli yhä painavammaksi,mitä lähemmäksi linjuri tuli.
Sisaruksenikin valitsivat opiskelunsa sen mukaan, että opiskelupaikka olisi mahdollisimman kaukana.
Yhteys sukuun on pysynyt kautta aikojen pidättyväisenä. Mitään suuria sukujuhlia en edes haluaisi kokea, saati järjestää. Vain me sisarukset pidämme yhteyttä keskenämme.
Jälkikasvumme jo on eriytynyt serkuistaan omiin porukoihinsa.
Ilmeisesti emme osaa olla suku.
Tuosta tulee mieleen tapaus vuosikymmenten takaa, tosin vähän toisenlaisella taustalta.
Ehkä joku muistaa, että 50-luvulla radiossa oli sunnuntaiaamuisin ohjelma, jossa kuuntelijat kertoivat kokemuksistaan, useimmiten karmeantuntuisista.
Jäi mieleen eräs tapaus. Eräs jo vanhemmanpuoleinen nainen - ikää en muista mainitun - kertoi omasta kodista lähdöstään. Nykykäsityksen mukaan hän oli tuolloin ollut lapsi, alle 15-vuotias. Liekö ollut isä vai äiti, joka päätti, että tytön on lähdettävä kodista maailmalle.
Lähtösanat olivat myös yksinkertaiset:"Kun olet tähän taloon tullut ilman vaatteita, niin saat myös lähteä ilman vaatteita." Niin hän lähti ilman mitään, saamatta edes vaatteita päällensä.
Alastomana tyttö aloitti tiensä maailmalle. Ilmeisesti hän kuitenkin selvisi hyvin, kun oli myöhemmin radiossakin kertomassa asiasta. Hänen sanoistaan ei kuitenkaan heijastunut katkeruus kotia eikä kohtaloa kohtaan.
Aloin odottaa lasta 16-vuotiaana.
Menin naimisiin Urkin luvalla kuuskytluvun alussa.
Olin lapsellinen ja tietämätön, mutta selvisin.
Syntyi kaksi lasta ja sama liito on voimassa vieläkin.
On ollut vaikea, en varmasti olisi valinnut niin jos olisin saanut kehittyä jonkin aikaa.
Noin nelikymppisenä opiskelin vielä muutaman vuoden, sitten tuli lama ja työpaikka meni.
Ikää oli jo sen verran että ei uutta vakinaista työtä enää saanut.
Nyt olen työttömyyseläkkeellä ja suhteellisen tyytyväinen elämääni.
Tulot on nyt pienet, mutta säästin työssä ollessani joten eiköhän tässä pärjätä.
Tämä aloitus on virkistävä poikkeus.
Olisihan myös meillä jotka haluamme pysyä nimettöminä paljonkin sanomista.
Jotain tällaista toivoisin keskustelun olevan.
"Nikkisota" vain näyttää olevan aina yhtä ajankohtainen.
Kun olemme eläneet näinkin kauan luulisi olevan kaikenlaista mukavaakin kerrottavaa elämän varrelta.
Kaikki eivät HALUA tulla tunnistetuksi edes nimierkkinä.
Eikö heillä ole siihen oikeus koska kirjautumispakkoa ei ole.
Minulla on nikki ja kirjoitan sillä harvakseltaan.
lahtin . ja olikos se muka liika aikasta.
Siitta asti onneani olenkin hakenut vahan joka paikasta.
Ei kylla ole vielakaan loytynyt.....
Piti olla 15 vanhana.
Sorry tyrimiseni.
Ikäsi maailmalle lähtiessä oli helppo arvata.
Itse lähdin 18-vuotiaana emäntäkouluun. Viisi vuotta myöhemmin ammattiin valmistuttuani jäin kesätöiden jälkeen työttömäksi, ehdin olla kotona pari kuukautta. Mikä tahansa työpaikka kelpasi, kunhan tuli omillaan toimeen ja sai asua muualla, mahdollisimman kaukana.
Kaksikymppisenä odotin lasta. Menimme heti kihloihin ja 3kuukauden kuluttua oli häät. Appivanhempien yläkerta laitettiin pikavauhtia kodiksi, jossa elimme kolme vuotta. Mieheni oli 3 vuotta vanhempi ja oli säästänyt hyvän summan, koska lähti samana syksynä opiskelemaan. Kun esikoisemme syntyi jäin kotiäidiksi. Valmistuttuaan muutimme toiselle paikkakunnalle , josta mies sai työpaikan.