Onko sinusta joskus tuntunut siltä, että olet kokenut jonkin hetken tai tapahtuman joskus siten, että koet sen uudelleen ja yhtäkkiä se tuntuu tutulta kokemukselta, uudelleeneletyltä? Voiko tapahtuman elää/nähdä esim. unessa, jota ei muista, mutta joka palautuu myöhemmin mieleen tällaisen koetun hetken/tapahtuman jälkeen?
Aavetunne
kala60
15827
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kyllä, ihan tuttua. Joskus se on joku paikka, joka on ihan tuttu, vaikka takuuvarmasti tiedän, että en ole siellä koskaan ennen käynyt. Joskus taas joku tilanne tai tapahtuma on ihan tuttu - vaikkei sitä tietääkseni ole ennen tapahtunut. Eikä tässä vielä kaikki....tiedän, että suurin osa ihmisistä hymähtää eikä usko enneuniin, mutta minun on pakko uskoa, kun monet unessa näkemäni asiat ovat toteutuneet.
Tästä voikin kehkeytyä mielenkiintoinen keskustelu...
tuoksut. Edelleenkin tulee tähän aikaan aamuisin yökkö olo jos on oikein kuulas, raikas pakkasaamu. Sellaiset kelit oli kun olin raskaana, 8 vuotta sitten. Nykyisin ne sentään hymyilyttää :) Edellisellä kissalla oli muuten sama homma, se oli kasvatettu kodissa jossa mies poltti tupakka. Kisu oli heti ystävä kaikkien tupakoivien miesten kanssa.
Isosiskoni väittää myös omaavansa tuon enneunien näkemisen... huom, väittää :)) En ole siitä niin satavarma, joskus hän tulkitsee uniaan ikään kuin jälkikäteen - ai sitäkö se tarkoittikin-tyyliin ;) Mutta rankkaa se taitaa olla hänellä, joskus näki unia autokolarista, siitä alkoi sydänriipaisut aina kun joku hänen pojista hyppäs rattiin :/
Just aattelin äsken samaa, että nyt on aika mielenkiintoinen aihe. Eli, että tästä voi tulla paljonkin keskustelua. :)
Pierre Cardinin ja Oscar de la Rentan tietyt tuoksut inhottavat vielä 23:n vuoden jälkeen (raskaudesta), samaten se kammo Wonderbaum tms. joka roikkui kahdeksankymmentäluvulla erään lähisukulaisen autossa :(
Maalin haju taas muistuttaa hauskoista kesätöistä teininä raksalla. Ulkona kuivatetun, vastasilitetyn vuodevaatteen tuoksu tuo aina mieleeni lapsuuteni ja herättää haikean äiti-ikävän.
Noita muistitakaumia minulla on ollut tasaisesti läpi elämäni.
vielä seuraavan:
Olin kävelyllä kaupunginosassa, jossa asuin lapsena (muuttunut ulkoisesti täysin) ja eksyin!
Yht´äkkiä tunsin hennon savustetun kalan tuoksun ja tajusin missä olin. Tarkastellessani ympäristöäni löysin vähän matkan päästä vanhan urheilukentän, josta osasin suunnistaa eteenpäin.
Kohta, missä kalanhajun aistin oli uutta teollisuusaluetta, mutta siellä oli vielä 70 -luvulla savustamo...
Mistäköhän se savustamon hetkellinen haju oikein tuli?
Minea 44
Wonderbaumin tuoksun, alkaa käsi hapuilla mimmikippiä :))))
Välillä hämmästyn kun joku "flashback" lapsuudesta tai nuoruudesta tuo juuri ne samat fiilikset kuin oli silloin joskus. Ja että niitä hyväksyy ikään kuin ei olisi kasvanut siitä hetkestä päivääkään.. Silloin tulee mulle aina mieleen että se sama pikku-tuffe siinä sisimmässäni asuu edelleenkin. Sama ihminen, muutama kokemus rikkaampana vaan.
kutsutaan nimellä dejavu ilmiö, ja olen kokenut sen usein minäkin..
Tietyt paikat esimerkiksi jossa et kuuna päivänä ole ennen käynyt, tuntuu kuin olisit ollut siellä aiemminkin, aivankuin valokuva käy mielessäsi..
Ohessa linkki yhteen mielenkiintoiseen sivustoon:
www.skepsis.fi/ihmeellinen/deja_vu.html
Silloin kun lapset oli pieniä, niin tiesin heti, että taas tulee sairaalaan lähtö, kun unessa kamppailin mustien metänelävien kanssa. Milloin oli karhu, milloin susia. Aina ne tunkivat sisälle huoneeseen/taloon, jossa olin tassu ovenraossa. Ja aina sain niitä pidätellyksi niin, etteivät ihan sisälle päässeet.
Sitten olikin lääkäriinlähtö edessä ja usein teholle, kun oli niin paha astmaatikko.:(
Kerran kun appiukko oli menossa silmäleikkaukseen ja pelättiin, että silmässä on syöpä, niin kuollut isäni soitti minulle. Vastasin puhelimeen, joka oli sellainen vanhanaikainen vekkari. Isäni ääni sanoi, että väärä hälyytys. Ja appeni vaiva osoittautuikin sitten viattomaksi luomeksi.
jotenkin näin:
Silmäsi näkevät jotain. Toinen aivopuolisko rekisteröi sen ensin ja toiseen se menee viiveellä. Siksi sinusta tuntuu kuin olisit nähnyt saman jo ennenkin.
esim. epilepsiaa sairastavilla on usein dejavu kokemuksia. Ilmiöt johtuu jotenkin aivojen sähköisyydestä tms.
Minä tiedän tällaisen selityksen, että aivot kuulemma hakevat aina muistihistoriasta jonkin, mikä muistuttaa sitä tilannetta. Siksi.
Aivojen muistikapasiteetti on valtava ja siksi kuulemma näemme kuolemanvaarassa elämämme filminauhan tapaan (ei tietenkään kaikki!) kun aivot yrittävät löytää vastaavaa tilannetta eletystä elämästä voidakseen ottaa käyttöön jotain aiemmin opittua keinoa selvitä vaarasta.
se elämän silmissä vilistäminen.
Itse kun kuolla meinasin niin viimeinen ajatukseni koski erästä tulevaa tapahtumaa, jonka silloin luulin jäävän kokematta.
Toisaalta sellaisiakin "dezavuu" tilanteita on, jossa ihminen tietää mitä toinen seuraavaksi sanoo. Tuskin tapahtunut ennen?
Kyllä on joskus tullut sellainen tunne, että tämän saman olen kokenut ennenkin. Silloin tulee jotenkin outo olo...
Monta kertaa kun olen ollut matkoilla jossain, on tuo tunne tullut ja tuntuu kuin kaikki pysähtyisi hetkeksi. Samoin on tuntunut myös kotimaassa mutta silloin on kyseessä ollut joku henkilö. Se on ihanan värisyttävää.
Tunnen että tämä on jo tapahtunut. Sen ei tarvitse olla mikään erikoinen tilanne, ihan arkipäiväinen tapahtuma. Outoa ja mielenkiintoista kyllä. Aivot ja muisti ovat käsittämättömän monimutkaiset.