Voi, miksi minun piti jäädä tänne noiden kanssa, niin minä ajattelin siellä Jarmon serkkulassa. Niin, sillävälin kun Jarmo meni sinne saunaan ja minä kun niin toivoin, että olisi lähdetty kotiin. Tai olisi Jarmo ottanut minut mukaansa saunomaan. Siellä tuvassa oli tunkkaista ja sottaista ja ne ukot koko ajan toljottivat. Kai sen olisi vielä kestänyt, mutta kun se Veikko rupesi kädestä kiskomaan lattialle tanssimaan, sellainen tynkähampainen partanaama: Veikko on ollut kova poika tanssimaan; vai et osaa; annas kun Veikko näyttää askeleita, käypäs tyttö siihen.
Ja kun se Veikko katsoi samalla tavalla kuin yksi Kari Piian bileissä. Niihin minä lähdin, kun Piia niin monta kertaa pyysi. Piia pyysi joka kerta niin nätisti. Sanoi, että minulla on kauniit enkelinkasvot. Bileissä oli hirveästi porukkaa, en minä oikeastaan ketään tuntenut. Jotain lukiopoikiakin oli. Ja useimmat oli päissään. Se Kari tuli istumaan minun viereeni ja tarjosi vähän viiniä. Sitten sekin vain tuijotti minua. Hitailla se halusi tanssittaa, mutta ei siitä mitään tullut, kun se alkoi olla jurrissa ja halusi vaan kopeloida. Minä pyysin sitä lopettamaan ja se haukkui minut persjalkaiseksi pihtariksi.
Kun minä en ryhtynyt sille Veikolle partneriksi, alkoivat ne tanssia sen Martin kanssa. Minua rupesi niin hävettää niiden puolesta, sellainen härkäparina meno. Minä vaan nappasin vanttuuni ja juoksin ulos. Se vanha nainen huusi pojalleen, että pistäisi ovet kiinni kun niin kovasti vetää. Sen minä kuulin pihalle asti. Juostessa minulle tuli pelko, jos Jarmo on minut tänne kokonaan jättänyt, mutta kun minä näin, että meidän auto oli siinä pihassa, niin minä heti vähän rauhoituin. Eihän se Jarmo olisi minua tänne jättänyt.
Minä olen monta kertaa ajatellut, etten saa yhtä hyvää miestä kuin äidin Jarmo. Sillä on niin lempeä katsekin. Kerran minä koulussa sanoa lasautin Piialle, että kun saisi asua Jarmon kanssa kahdestaan. Se virnuili siitä monta kertaa. Kyllä se sen ymmärsi, etten minä mitään semmoista, mutta kun se vaan halusi sitä naureskella. Se on kade, kun sillä itsellä on niin ilkeä isäpuoli. Ja ei se Piia pahalla, se on kuitenkin minun paras ystävä.
Jarmo kun tulee töistä kotiin, se on aina niin hyvällä tuulella, ovelta jo kysyy mitäs tytölle kuuluu. Sitten se kertoo ihmisistä joita se on tavannut, mutta ei se ole koskaan pahansuopa. Jarmo on niin rauhallinen. Äiti kun tulee töistä, sillä on usein vauhti päällä ja se alkaa jotain hössöttää tai järjestelemään. Sen naamasta näkee, miten sitä ei jotkut asiat tai ihmiset miellytä. Jarmoa minun tulee ikävä, kun minä muutan sinne omaan kotiin.
Hyvää ruokaakin se laittaa, Jarmo meinaan. Kaikista hauskinta on kun äiti on ollut jossain matkoilla ja Jarmo on puuhannut keittiössä ja minä olen istunut kuuntelemassa sitä, kun se koko ajan kertoo juttujaan. Millaista sillä oli pikkupoikana siellä maalla tai kun se muutti kaupunkiin tai meni sotaväkeen. Jarmo tuntee paljon lintuja. Joskus se on vienyt minutkin kiikareilla katsomaan.
Eihän se äiti mitään saisi aikaiseksi, jollei sillä olisi Jarmoa käsikassarana. Joskus minua kyllä harmittaa Jarmo, kun se antaa äidin pompottaa. Ja vielä moittia, jos ei ole mennyt hänen pillinsä mukaan. Minuakin moittii saamattomaksi. Tekisi sitten itse jos paremmin osaisi. Vai mitäpä tuo osaisi. Jarmo tämän huonekalupaikankin hoiti, yhdellä puhelulla. Äiti kun oli ensin soitellut vaikka minne ja pälpättänyt puhelimessa.
Niin minä juoksin sinne saunalle, kun minä en kehdannut enää sinne sisällekään mennä saati siinä pihalla seisoskella. Ja minä halusin nähdä Jarmon, että se oli varmasti paikalla. Tuli samanlainen olo kuin lapsena, ennen kuin äidillä oli Jarmoa ja isä oli lähtenyt. Että jos äiti onkin jättänyt, piti juosta katsomaan. Mutta eihän se Jarmo olisi minua tänne jättänyt. Siinä se seisoi, ihan sisältä kihelmöi nähdä se, vaikka ensin vähän nolotti, kun minä sellattiin ryntään varoittamatta ja se siinä alasti seisoo. Ikäisekseen se näytti ihan komealta.
Siellä pukuhuoneessa oli kamalan kylmä ja minä en ollut varma, käskikö se minua saunomaan. Mitenhän täällä saunotaan, kun ei pääse suihkuunkaan. Jarmolta minä haluaisin kysyä pitääkö se minua rumana ja lihavana. Kerran, kun se lajitteli äidin ja minun pikkupyykkiä kylppärin narulta pinoihin, minä kysyin onko ne sen mielestä isoja. Minun pöksyt meinaan, mutta minä en saanut kysyttyä sitä kunnolla, kun ääni takelteli kurkussa. Jarmo vaan vilkaisi minuun ja jatkoi vihellellen hommiaan.
Sitten Jarmo oli tullut siihen ovelle ja pyysi minua saunaan. Nyt pyysi ihan varmasti. Minä aavistin, että se katselee, mutta sen katse on lempeä ja se ei tunnu pahalle. Tuntuu hyvälle, että se siinä vahtii, jos vaikka ne ukot tulisivat tänne saunalle. Mahassa kipristää lämpimästi samalla kun varpaissa paleltaa. Vähän minä hätkähdän kun vilkaisen Jarmoon, sen juttu ei olekaan enää sellainen pieni ja ryppyinen vaan roikkuu. Miehen vehje. Ammattikoulussa oli kerran terveysopin tunnilla opettaja näyttämässä diakuvia. Kaikki muut tytöt alkoivat hihittää, kun opettaja näytti piirroskuvaa, miten ne siemenet kulkevat miehestä ulos. Kun opettaja kysyi että mikäs tässä nyt on niin huvittavaa, Piia lasautti, että eihän se piirrosukon kulli edes seiso. Olihan ne äiti ja Jarmo ostaneet joskus minulle joululahjaksi sellaisen kirjan, missä asioista kerrottiin, mutta siinä ei ollut yhtään kuvaa. Ne olisivat varmaan olleet äidin mielestä liikaa.
Minusta tuntui mukavalta, kun se antoi katsella itseään. Sisällä kuumotti ja kutkutti. Ja minä katsoin sitä saunaan mennessä silmiin, ettei sillä ollut tullut sellaista katsetta, kopelointikatsetta. Jarmon silmät olivat suurina, mutta lempeinä. Sisällä kuumotti ja nolotti, kun en osannut olla ujostelematta.
Joskus Jarmo puhuu vakavistakin asioista, niin kuin siitä että ne eivät äidin kanssa saaneet laitettua minulle veli- tai sisarpuolta kun sen siemen ei idä. Äidissä ei ole mitään vikaa. Minua rupesi silloin ihan itkettää, kun niin hyvällä miehellä pitäisi olla omiakin lapsia. Se heti lohdutteli, ettei se niin paha asia ollut kun hänellä oli kuitenkin äiti ja - minutkin. Sitten se vielä sanoi että mikäs tässä on ollut eläessä viriilinä mutta steriilinä.
Kun me istuttiin vierekkäin siellä ylälavalla, minä ajattelin, että tuntuukohan siitä hyvältä kun sen elin on noin. Minä en ollut edes koskaan nähnyt, miltä sellainen näyttää, kun se seisoo. Millainen olo se tulee miehelle, silloin kun sillä olisi se olo, kun naisella on se liukas olo, sellainen että oikein kihelmöi ja kuumottaa. Ja minua kyllä hämmästytti, kun tuntui että se elin vielä koko ajan kasvoi.
Ei äiti koskaan puhunut mitään. Omista asioistaan tai naisena olemisen asioista yleensä. Silloinkin kun minulla alkoi moonikset, se vaan näytti mistä kaapista siteitä löytyy. Sano sitten että ne täytyy pitää siellä kaapissa piilossa ja sellaisella viikolla kylppärin roskis pitää tyhjentää joka päivä. Muuta se ei tainnut sanoa, mutta illalle se soitti ystävättärilleen ja kertoi miten sen tytöstä on alkanut tulla nainen. Minä en tiennyt yhtään mistään mitään, ennen kuin tytöt koulussa vähän valistivat.
Minä vilkuilin ja ajattelin, miten se nyt niin kauniilta näytti, kun muistin miten lapsena saunottiin ja minusta Jarmon pötkylä oli näyttänyt silloin ryppyiseltä ja rumalta. Silloin se humahti minun lävitse, ihan henkeä salpasi ensin. Pyörrytti kun ajattelin sitä asiaa. Eihän sillä äidin kanssa saunoessa seissyt, eikä varmaan seisoisi jos se olisi mennyt saunaan niiden ukkojen kanssa. Jarmolla jökötti, kun se oli minun kanssa, kun minä olin riisunut sen edessä.
Piti mennä ihan alemmalle lavalle, jotta kehtasin koskettaa itseäni. Sieltä, varovasti. Tuntui niin hyvälle. Minä rukoilin että Jarmo koskettaisi minua ja minun toive toteutui: minä tunsin sen käden selässäni. Sen sormet olivat niin hellät ja ihanat, niillä ei varmaan koskaan oltu kopeloitu, aina tehty vaan hyvää. Niin ihanasti se koski, että piti hypätä pystyyn, kun alapäässä kihelmöi, ihan kuin olisivat pissat lähdössä karkuun.
Ja kun se ei lopeta siihenkään, vaan huuhtelee ihanan lämpimällä vedellä ja alkaa saman alusta. Ja nyt käsi kävi selän alas asti. Henki salpaa, kun Jarmo pistää käden tuohon kyljelle, ja jotain muutakin, jota en tohtinut edes katsoa. Sitten se pisti kädet vatsalle ja painoi itseään vasten. Se tuntui niin ihanalta, että alavatsassa kourasi useamman kerran. Minä olisin voinut huutaa. Minä yritin painaa sen kättä alas, sinne ja kuiskata, että koittele, koittele nyt. Onko minun hyvä, semmoinen kuin naisella kuuluu olla. Minä oikein kovasti yritin taivuttaa sen kättä, mutta jotenkin se siitä hätääntyi.
Minä koetin katsoa Jarmon silmistä mikä sille tuli, kun se päästi irti ja ojensi sen pesurukkasen minulle. Sillä kasvaa siitä juuresta karvoja napaan asti. Olisi se hassua jos naisellakin, ettei olisi tuollainen pieni tupsukka vaan. Sen elin on niin kauniisti kaarella. Näkeeköhän se Jarmo minun jutun, näyttääköhän se siitä yhtä kauniilta.
Nyt se oli sitten tapahtunut, minulla oli ollut miehen kalu kourassa. Ihanan Jarmon kaunis kalu, ihanan kaunis kalu, se kuumotti sormissa. Ja huippasi, poskissakin kuumotti. Minä sitä koettelin, se oli iso ja kova. Se tuntui ihanalta sormissa, kuumotus lähti niistä ja juoksi uumalle sekä nivusiin. Minä pelkäsin vaan, etten osaa koskettaa sitä oikein, että Jarmoon sattuisi. Etteivät minun sormet olisivatkaan hyvät.
Jarmon sormissa on taikaa, niin hyvältä minusta tuntui kun se laittoi ne uudelleen tuohon kyljelle. Minä olisin voinut taas huutaa. Olisin halunnut pyytää sitä koskettamaan minua sieltä. Minulla on sen nuppi kämmenellä, muoto siinä on kuin mansikalla, vaikka on iso kuin tomaatti. Ja sen iho on pehmeä ja sileä. Miten se voi olla noin suuri. Miten se voidaan satuttamatta laittaa sisään. Minä halusin että Jarmo laittaisi sitä vähän minuun. Sitä oli vaikea ajatella, se huimasi ja tuntui että alapäästä juoksi jotain.
Jarmo olisi hellä ja laittaisi satuttamatta, kopeloijat tahtoisivat vain satuttaa. Jarmon kanssa ei sattuisi ja jos sattuisi, se lopettaisi heti. Se katsoisi silmiin ja tietäisi mitä tehdä. Jarmon kanssa olisi hyvä ja turvallista, se pitäisi vaan huolta.
Minä niin yllätyin kun se tuli, minä en ollut ikinä nähnyt mitään niin ihmeellistä kun sen miten se ampuu. Miehen vehje. Minä kun luulin että se jotenkin valuu, ihan niin kuin opettajakin olisi sanonut, että miehillä on siemenvuotoja. Minun alapäässäni kihelmöi. Minä halusin pitää Jarmon elintä vielä kädessä ja toivoin, että Jarmo pistäisi sen taas jököttämään, että se voisi laittaa sitä vähän minuun. Minä tiedän, ettei se laittanut kun se halusi olla minulle oikeasti hyvä. Vaikka minua itkettikin, kun en varmaan saa koskaan niin hyvää ja rakasta miestä kuin se on.
Ja kun se Veikko katsoi samalla tavalla kuin yksi Kari Piian bileissä. Niihin minä lähdin, kun Piia niin monta kertaa pyysi. Piia pyysi joka kerta niin nätisti. Sanoi, että minulla on kauniit enkelinkasvot. Bileissä oli hirveästi porukkaa, en minä oikeastaan ketään tuntenut. Jotain lukiopoikiakin oli. Ja useimmat oli päissään. Se Kari tuli istumaan minun viereeni ja tarjosi vähän viiniä. Sitten sekin vain tuijotti minua. Hitailla se halusi tanssittaa, mutta ei siitä mitään tullut, kun se alkoi olla jurrissa ja halusi vaan kopeloida. Minä pyysin sitä lopettamaan ja se haukkui minut persjalkaiseksi pihtariksi.
Kun minä en ryhtynyt sille Veikolle partneriksi, alkoivat ne tanssia sen Martin kanssa. Minua rupesi niin hävettää niiden puolesta, sellainen härkäparina meno. Minä vaan nappasin vanttuuni ja juoksin ulos. Se vanha nainen huusi pojalleen, että pistäisi ovet kiinni kun niin kovasti vetää. Sen minä kuulin pihalle asti. Juostessa minulle tuli pelko, jos Jarmo on minut tänne kokonaan jättänyt, mutta kun minä näin, että meidän auto oli siinä pihassa, niin minä heti vähän rauhoituin. Eihän se Jarmo olisi minua tänne jättänyt.
Minä olen monta kertaa ajatellut, etten saa yhtä hyvää miestä kuin äidin Jarmo. Sillä on niin lempeä katsekin. Kerran minä koulussa sanoa lasautin Piialle, että kun saisi asua Jarmon kanssa kahdestaan. Se virnuili siitä monta kertaa. Kyllä se sen ymmärsi, etten minä mitään semmoista, mutta kun se vaan halusi sitä naureskella. Se on kade, kun sillä itsellä on niin ilkeä isäpuoli. Ja ei se Piia pahalla, se on kuitenkin minun paras ystävä.
Jarmo kun tulee töistä kotiin, se on aina niin hyvällä tuulella, ovelta jo kysyy mitäs tytölle kuuluu. Sitten se kertoo ihmisistä joita se on tavannut, mutta ei se ole koskaan pahansuopa. Jarmo on niin rauhallinen. Äiti kun tulee töistä, sillä on usein vauhti päällä ja se alkaa jotain hössöttää tai järjestelemään. Sen naamasta näkee, miten sitä ei jotkut asiat tai ihmiset miellytä. Jarmoa minun tulee ikävä, kun minä muutan sinne omaan kotiin.
Hyvää ruokaakin se laittaa, Jarmo meinaan. Kaikista hauskinta on kun äiti on ollut jossain matkoilla ja Jarmo on puuhannut keittiössä ja minä olen istunut kuuntelemassa sitä, kun se koko ajan kertoo juttujaan. Millaista sillä oli pikkupoikana siellä maalla tai kun se muutti kaupunkiin tai meni sotaväkeen. Jarmo tuntee paljon lintuja. Joskus se on vienyt minutkin kiikareilla katsomaan.
Eihän se äiti mitään saisi aikaiseksi, jollei sillä olisi Jarmoa käsikassarana. Joskus minua kyllä harmittaa Jarmo, kun se antaa äidin pompottaa. Ja vielä moittia, jos ei ole mennyt hänen pillinsä mukaan. Minuakin moittii saamattomaksi. Tekisi sitten itse jos paremmin osaisi. Vai mitäpä tuo osaisi. Jarmo tämän huonekalupaikankin hoiti, yhdellä puhelulla. Äiti kun oli ensin soitellut vaikka minne ja pälpättänyt puhelimessa.
Niin minä juoksin sinne saunalle, kun minä en kehdannut enää sinne sisällekään mennä saati siinä pihalla seisoskella. Ja minä halusin nähdä Jarmon, että se oli varmasti paikalla. Tuli samanlainen olo kuin lapsena, ennen kuin äidillä oli Jarmoa ja isä oli lähtenyt. Että jos äiti onkin jättänyt, piti juosta katsomaan. Mutta eihän se Jarmo olisi minua tänne jättänyt. Siinä se seisoi, ihan sisältä kihelmöi nähdä se, vaikka ensin vähän nolotti, kun minä sellattiin ryntään varoittamatta ja se siinä alasti seisoo. Ikäisekseen se näytti ihan komealta.
Siellä pukuhuoneessa oli kamalan kylmä ja minä en ollut varma, käskikö se minua saunomaan. Mitenhän täällä saunotaan, kun ei pääse suihkuunkaan. Jarmolta minä haluaisin kysyä pitääkö se minua rumana ja lihavana. Kerran, kun se lajitteli äidin ja minun pikkupyykkiä kylppärin narulta pinoihin, minä kysyin onko ne sen mielestä isoja. Minun pöksyt meinaan, mutta minä en saanut kysyttyä sitä kunnolla, kun ääni takelteli kurkussa. Jarmo vaan vilkaisi minuun ja jatkoi vihellellen hommiaan.
Sitten Jarmo oli tullut siihen ovelle ja pyysi minua saunaan. Nyt pyysi ihan varmasti. Minä aavistin, että se katselee, mutta sen katse on lempeä ja se ei tunnu pahalle. Tuntuu hyvälle, että se siinä vahtii, jos vaikka ne ukot tulisivat tänne saunalle. Mahassa kipristää lämpimästi samalla kun varpaissa paleltaa. Vähän minä hätkähdän kun vilkaisen Jarmoon, sen juttu ei olekaan enää sellainen pieni ja ryppyinen vaan roikkuu. Miehen vehje. Ammattikoulussa oli kerran terveysopin tunnilla opettaja näyttämässä diakuvia. Kaikki muut tytöt alkoivat hihittää, kun opettaja näytti piirroskuvaa, miten ne siemenet kulkevat miehestä ulos. Kun opettaja kysyi että mikäs tässä nyt on niin huvittavaa, Piia lasautti, että eihän se piirrosukon kulli edes seiso. Olihan ne äiti ja Jarmo ostaneet joskus minulle joululahjaksi sellaisen kirjan, missä asioista kerrottiin, mutta siinä ei ollut yhtään kuvaa. Ne olisivat varmaan olleet äidin mielestä liikaa.
Minusta tuntui mukavalta, kun se antoi katsella itseään. Sisällä kuumotti ja kutkutti. Ja minä katsoin sitä saunaan mennessä silmiin, ettei sillä ollut tullut sellaista katsetta, kopelointikatsetta. Jarmon silmät olivat suurina, mutta lempeinä. Sisällä kuumotti ja nolotti, kun en osannut olla ujostelematta.
Joskus Jarmo puhuu vakavistakin asioista, niin kuin siitä että ne eivät äidin kanssa saaneet laitettua minulle veli- tai sisarpuolta kun sen siemen ei idä. Äidissä ei ole mitään vikaa. Minua rupesi silloin ihan itkettää, kun niin hyvällä miehellä pitäisi olla omiakin lapsia. Se heti lohdutteli, ettei se niin paha asia ollut kun hänellä oli kuitenkin äiti ja - minutkin. Sitten se vielä sanoi että mikäs tässä on ollut eläessä viriilinä mutta steriilinä.
Kun me istuttiin vierekkäin siellä ylälavalla, minä ajattelin, että tuntuukohan siitä hyvältä kun sen elin on noin. Minä en ollut edes koskaan nähnyt, miltä sellainen näyttää, kun se seisoo. Millainen olo se tulee miehelle, silloin kun sillä olisi se olo, kun naisella on se liukas olo, sellainen että oikein kihelmöi ja kuumottaa. Ja minua kyllä hämmästytti, kun tuntui että se elin vielä koko ajan kasvoi.
Ei äiti koskaan puhunut mitään. Omista asioistaan tai naisena olemisen asioista yleensä. Silloinkin kun minulla alkoi moonikset, se vaan näytti mistä kaapista siteitä löytyy. Sano sitten että ne täytyy pitää siellä kaapissa piilossa ja sellaisella viikolla kylppärin roskis pitää tyhjentää joka päivä. Muuta se ei tainnut sanoa, mutta illalle se soitti ystävättärilleen ja kertoi miten sen tytöstä on alkanut tulla nainen. Minä en tiennyt yhtään mistään mitään, ennen kuin tytöt koulussa vähän valistivat.
Minä vilkuilin ja ajattelin, miten se nyt niin kauniilta näytti, kun muistin miten lapsena saunottiin ja minusta Jarmon pötkylä oli näyttänyt silloin ryppyiseltä ja rumalta. Silloin se humahti minun lävitse, ihan henkeä salpasi ensin. Pyörrytti kun ajattelin sitä asiaa. Eihän sillä äidin kanssa saunoessa seissyt, eikä varmaan seisoisi jos se olisi mennyt saunaan niiden ukkojen kanssa. Jarmolla jökötti, kun se oli minun kanssa, kun minä olin riisunut sen edessä.
Piti mennä ihan alemmalle lavalle, jotta kehtasin koskettaa itseäni. Sieltä, varovasti. Tuntui niin hyvälle. Minä rukoilin että Jarmo koskettaisi minua ja minun toive toteutui: minä tunsin sen käden selässäni. Sen sormet olivat niin hellät ja ihanat, niillä ei varmaan koskaan oltu kopeloitu, aina tehty vaan hyvää. Niin ihanasti se koski, että piti hypätä pystyyn, kun alapäässä kihelmöi, ihan kuin olisivat pissat lähdössä karkuun.
Ja kun se ei lopeta siihenkään, vaan huuhtelee ihanan lämpimällä vedellä ja alkaa saman alusta. Ja nyt käsi kävi selän alas asti. Henki salpaa, kun Jarmo pistää käden tuohon kyljelle, ja jotain muutakin, jota en tohtinut edes katsoa. Sitten se pisti kädet vatsalle ja painoi itseään vasten. Se tuntui niin ihanalta, että alavatsassa kourasi useamman kerran. Minä olisin voinut huutaa. Minä yritin painaa sen kättä alas, sinne ja kuiskata, että koittele, koittele nyt. Onko minun hyvä, semmoinen kuin naisella kuuluu olla. Minä oikein kovasti yritin taivuttaa sen kättä, mutta jotenkin se siitä hätääntyi.
Minä koetin katsoa Jarmon silmistä mikä sille tuli, kun se päästi irti ja ojensi sen pesurukkasen minulle. Sillä kasvaa siitä juuresta karvoja napaan asti. Olisi se hassua jos naisellakin, ettei olisi tuollainen pieni tupsukka vaan. Sen elin on niin kauniisti kaarella. Näkeeköhän se Jarmo minun jutun, näyttääköhän se siitä yhtä kauniilta.
Nyt se oli sitten tapahtunut, minulla oli ollut miehen kalu kourassa. Ihanan Jarmon kaunis kalu, ihanan kaunis kalu, se kuumotti sormissa. Ja huippasi, poskissakin kuumotti. Minä sitä koettelin, se oli iso ja kova. Se tuntui ihanalta sormissa, kuumotus lähti niistä ja juoksi uumalle sekä nivusiin. Minä pelkäsin vaan, etten osaa koskettaa sitä oikein, että Jarmoon sattuisi. Etteivät minun sormet olisivatkaan hyvät.
Jarmon sormissa on taikaa, niin hyvältä minusta tuntui kun se laittoi ne uudelleen tuohon kyljelle. Minä olisin voinut taas huutaa. Olisin halunnut pyytää sitä koskettamaan minua sieltä. Minulla on sen nuppi kämmenellä, muoto siinä on kuin mansikalla, vaikka on iso kuin tomaatti. Ja sen iho on pehmeä ja sileä. Miten se voi olla noin suuri. Miten se voidaan satuttamatta laittaa sisään. Minä halusin että Jarmo laittaisi sitä vähän minuun. Sitä oli vaikea ajatella, se huimasi ja tuntui että alapäästä juoksi jotain.
Jarmo olisi hellä ja laittaisi satuttamatta, kopeloijat tahtoisivat vain satuttaa. Jarmon kanssa ei sattuisi ja jos sattuisi, se lopettaisi heti. Se katsoisi silmiin ja tietäisi mitä tehdä. Jarmon kanssa olisi hyvä ja turvallista, se pitäisi vaan huolta.
Minä niin yllätyin kun se tuli, minä en ollut ikinä nähnyt mitään niin ihmeellistä kun sen miten se ampuu. Miehen vehje. Minä kun luulin että se jotenkin valuu, ihan niin kuin opettajakin olisi sanonut, että miehillä on siemenvuotoja. Minun alapäässäni kihelmöi. Minä halusin pitää Jarmon elintä vielä kädessä ja toivoin, että Jarmo pistäisi sen taas jököttämään, että se voisi laittaa sitä vähän minuun. Minä tiedän, ettei se laittanut kun se halusi olla minulle oikeasti hyvä. Vaikka minua itkettikin, kun en varmaan saa koskaan niin hyvää ja rakasta miestä kuin se on.
Vastaukset 4
Vanhimmat
onko tarinan kirjoittaja kenties lestadiolainen?
Ei voi muuta sanoa kuin että olet kyllä todellinen tyyliniekka. Paljon uskottavampi ja elämänmakuisempi kuin suurin osa tänne tehdyistä sepustuksista. Toivottavasti jatkat.
Ihan ok tämäkin. Niin -sana toistuu vähän häiritsevästi.
Jumalaut, mitä tekstiä. Tällaiseen ei tällä palstalla ole tottunut. Lisää!