kun 2v tyttäreni yrittää komentaa koiraa.. heristää sormea ja huutaa! Koirat katsovat lasta tyyliin, et hei rauhotu ja anna se leipäs meille! Pientä kiusaamistakin on ollut mutta sen olen onneksi saanut kytkettyä pois! Nytkin ne painavat kaikki 3. 1lapsi ja kaksikoiraa pisinkämppää kuin majakka ja perävaunut! Elämä on ihanaa, kun saa herätä aamulla hymyillen!
naurattaa
Miwi
5449
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
jakaa onnen tunteita. Nauti!
on saanut opetettua lapselle miten eläimen kanssa ollaan ja sitten sitä riemua kun ne ovat kuin erottamattomat- koira vilkuilee meillä pojan perään että kaikki on hyvin sillon ku poika itkee ym.. ja poika toteaa, ettei koiraa saa häiritä nyt kun se nukkuu/peseytyy/ syö...
Serkkuni ollessa pienempi (n. 3-4 vuotta) yritti hänkin käskeä heidän koiraa. Hällä oli leivän pala kädessä ja topakasti huuti "istu" "maahan".
No koira vähän aikaa kahtoi mitä se huutaa kunnes tajusi leivän. No äkkiä meni pylly maahan ja kohta oli koko koira mahallaan.
Serkku katto leipää joka oli kädessään ja laittoi omaan suuhun, sitten vielä sanoi: Tyhmä Santtu. :D (koira on Santtu nimeltään)
Ja onhan sitä muitakin tapauskia samaisella serkulla, mm. Se, kun hän otti pala sokerin ja käski koiraa. Koira totteli ja odotti innolla palkintoa. Sitten serkku heitti sokerinpalan ja koira innolla hyökkää sen nappaamaan.
Meni sillä vähä aikaa tajuta mitä otti suuhun, kyllä sokeri sen jälkeen lenti :D
on minun saksanpaimenkoirasta kun se oli mulla jo ennen ekan lapsen syntymää ja yhdessä kasvoivat. eka kerran muistan kun poitsu istui sitterissä ja koira yritti viedä palloa eteen että nyt leikitään.
kerran kun tiskasin ja sit kuuntelin että ompas hiljaista niin ei ollu poikaa eikä koiraa.
Sydärin meinasin saaha ja juoksin ulos niin sieltä tuli poika ja koira iloisena vastaan ja 2,5- vuotias poika sano että vein Jettiä (Jessiä) ulot. Asuttiin kerrostalon alimmassa kerroksessa.
Mutta aina kun oltiin ulkona niin Jessi pysyi pojan vieressä. Mikään ei koskaan häirinnyt. Ei toiset koirat, ei ihmiset. koiran harjaaminen oli lempipuuhia. ei kyllä koskaan myös satuttanut koiraa vaan pussaili ja leikki. ja kyllä myös sitä "komentamista" tuli. Nyt "ittu heti".
Sit kun muutettiin maalle niin koira sai olla vapaana ulkona. viheltelin sit aina koiraa kotiin ja joskus sanoin pojalle että huuappa Jessi kotiin. Poika juoks ulkorappusille ja huuti "HYYYYT,HYHYYT". (ei osnnu viheltää vielä).
hiekkalaatikolla vahdittiin ettei vaan kukaan ota meidän pojalta mitään. sit kyllä koissu haki takasin. oli siinä maailman paras lapsenvahti.
ruuallakin koiraa saatto pikkusen kiusata kun ajatteli että vuorottelee leivän kanssa. yks ottaa haukun ensin ja sit toinen. joskus koira otti koko leivän ja joskus poika katui että "meinas" antaa leivän ja ottikin takasin. mutta koskaan ei Jessi ottanut jos ei antanut. oli se sellanen koira ettei varmaan ikinä samanlaista saa.
tääl on kaksi koiran pentua(tosin nyt jo 5kk:kohta) ja kissan pentu ja aikuinen kissa..sekä oikee ihmis-murkku neiti perhees..aamulla ja illalla karvaset *vauvat* vilistää keskenään toisinaan hauskaa menoa ja toisinaan ärsyttää kun ei jaksas millää..mut tää on sitä elämää!kissanpentua 5kk.. pitää pitää silmillä..etti koirat ihan tapa niitä..Hyvin kuitenkin tulevat toimeen keskenään.