Moi kaikki tutut ja tuntemattomat! :)
Uusi sefu on näköjään aloittanut, joten paljon onnea hänelle,
sekä mielettömästi sisua ja kestävyyttä vaativaan hommaan. :D
Elämäni pyörii nyt aivan uudella taholla kun viimeinenkin lapsi on muuttanut jo omilleen.
Tyhjää, tyhjää jäi, pakko myöntää,
vaikka joskus, aika useinkin olin toivonut tämän ajan koittavan.. ;/
Vuosi meni opetellessa uutta systeemiä;
eli itselleen kokkaaminen, itselle puhuminen ja vastaaminen, hih ;)
Aamuisin ei ollut jonoa kylppäriin,
eikä iltaisin soinut rokki läpi seinien.
Kukaan ei myöskään sutannut voirasiaa, tai puristanut hammastahnatuubia runttuun,
se olin siis kaiken aikaa minä itse. ;)
Aamukahvit olivat tympeimmät,
ei ollut ketään kenelle voisi vähän kiukutella tulevan päivän töitä, heh..
Olin jo aijemmin päättänyt olla urkkimatta lasten asioita ja siinä olen onnistunut.
Kyllähän niiden siivet kantavat kun antaa tuulten puhaltaa omalla painollaan.
Yhteydessä ollaan silti taajaan,
välimatkaa on noin 30 km.
Syksy toi tullessaan jalat alta vievän rakkauden
ja samassa myrskyn silmässä olen edelleen.
Yhdessä asutaan jo kolmatta kuukautta ja elämä
on aivan uutta ja ihmeellistä.
Kahden paljon nähneen ja kokeneen 'rikkinäisen' aikuisen suhde voi olla todella silmät avaavaa ja antoisaa.
Ruusuilla ei tanssita, orjantappuroita on joka mutkassa enemmän tai vähemmän,
mutta myös todellista rakkautta ja rauhaa.
Tämä on nyt kolmas aikuiselämäni,
enempää ei voi toivoa.
Edellisiä virheitäni yritän ja joskus osaankin välttää, usein kuitenkin toistan opittuja kuvioita.
Parisuhteessa eläminen 14v:n jälkeen on kuin tekisi tämän ekan kerran. Toisinaan tunnen olevani nuori ja höpsö, vailla mitään murheita, joskus taas tympääntynyt ja katkeroitunut ämmä, joka ei osaa muokkaantua.
Aivan uusia vivahteita löytyy tunneskaalassa.
Yksi upea asia on kuitenkin löytänyt tiensä minuun: olen ihan hieman oppinut kuuntelemaan toista ja ottamaan huomioon muitakin kuin itseäni ja lapsia. ;)
Tapani mukaan loruilin taas vaikka mitä,
mutta vastaa ihmeessä ja kerro mitä sinulle kuuluu. Aikaa on kuitenkin jo tovi hurahtanut.
Uusi sefu on näköjään aloittanut, joten paljon onnea hänelle,
sekä mielettömästi sisua ja kestävyyttä vaativaan hommaan. :D
Elämäni pyörii nyt aivan uudella taholla kun viimeinenkin lapsi on muuttanut jo omilleen.
Tyhjää, tyhjää jäi, pakko myöntää,
vaikka joskus, aika useinkin olin toivonut tämän ajan koittavan.. ;/
Vuosi meni opetellessa uutta systeemiä;
eli itselleen kokkaaminen, itselle puhuminen ja vastaaminen, hih ;)
Aamuisin ei ollut jonoa kylppäriin,
eikä iltaisin soinut rokki läpi seinien.
Kukaan ei myöskään sutannut voirasiaa, tai puristanut hammastahnatuubia runttuun,
se olin siis kaiken aikaa minä itse. ;)
Aamukahvit olivat tympeimmät,
ei ollut ketään kenelle voisi vähän kiukutella tulevan päivän töitä, heh..
Olin jo aijemmin päättänyt olla urkkimatta lasten asioita ja siinä olen onnistunut.
Kyllähän niiden siivet kantavat kun antaa tuulten puhaltaa omalla painollaan.
Yhteydessä ollaan silti taajaan,
välimatkaa on noin 30 km.
Syksy toi tullessaan jalat alta vievän rakkauden
ja samassa myrskyn silmässä olen edelleen.
Yhdessä asutaan jo kolmatta kuukautta ja elämä
on aivan uutta ja ihmeellistä.
Kahden paljon nähneen ja kokeneen 'rikkinäisen' aikuisen suhde voi olla todella silmät avaavaa ja antoisaa.
Ruusuilla ei tanssita, orjantappuroita on joka mutkassa enemmän tai vähemmän,
mutta myös todellista rakkautta ja rauhaa.
Tämä on nyt kolmas aikuiselämäni,
enempää ei voi toivoa.
Edellisiä virheitäni yritän ja joskus osaankin välttää, usein kuitenkin toistan opittuja kuvioita.
Parisuhteessa eläminen 14v:n jälkeen on kuin tekisi tämän ekan kerran. Toisinaan tunnen olevani nuori ja höpsö, vailla mitään murheita, joskus taas tympääntynyt ja katkeroitunut ämmä, joka ei osaa muokkaantua.
Aivan uusia vivahteita löytyy tunneskaalassa.
Yksi upea asia on kuitenkin löytänyt tiensä minuun: olen ihan hieman oppinut kuuntelemaan toista ja ottamaan huomioon muitakin kuin itseäni ja lapsia. ;)
Tapani mukaan loruilin taas vaikka mitä,
mutta vastaa ihmeessä ja kerro mitä sinulle kuuluu. Aikaa on kuitenkin jo tovi hurahtanut.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Huh, siitä alkaa olla vuoden päivät kun viimeksi täällä kirjoitit..?
Kiva kun lapset ovat päässeet omilleen.
ja rakastuminen.. huh hei ja onnittelut.
kippis ja kulaus sille!!
Vieläkö sinä siellä merenrannalla käyskentelet?
tai tällä hetkellä otollisemmat kelit potkukelkkailuun meren jäällä?
Käyhän välillä meitä moikkailemassa täällä, jos kerkiät, vaikka ethän sie enää yh olekaan..
mutta arvokasta kokemusta sinulla on, ja niitä täällä aina välillä kaipaillaan.. :)
Kaipaisin naista,joka on yksinhuoltaja ja akatemisesti koulutettu, niinkuin minäkin. Voisitko alkaa mua?
Hittolainen!
Onpa mukava kuulla sinusta, ja vielä noin hyviä uutisia!! Me täällä lapselliset yht porskutamme kuten ennenkin. Maailmat mullistuvat ja vuodenajat vaihtuvat mutta yh vaan mataa tasaiseen tappavaan tahtiin, vaikka minkälaisia esteitä matkalle sattuisi :) Vieläkö tuulet puhaltaa samalta suunnalta? Lokkeja seuraten ja pärskeitä väistellen? Minulla täällä vielä muutama vuosi täystohinaa ja sitten 50% jengistä katoaa maailman turuille. En valita, en sanallakaan. Sen verran kovat oppirahat makselin muutaman vuoden aikana, kun exännyxä nimeltään korppikotka oli aikeissa viedä pesästä poikueen. No, onneksi elämä on kuin satua ja Pahat (huom. iso pee) äitipuolet tukehtuvat lopulta omaan mahdottomuuteensa, ellei omenaan = Loppu hyvin, kaikki hyvin!
Mukava kuulla, että on vielä odotettavissa elämää jälkeen yksihuoltajuudenkin. Olen pohtinut paljon, minkälaiseen tyhjyyteen putoan kun juniori päättää jättää mamman esliinan nyörit tuuleen heilumaan. Tähän häsään en edes uskaltaisi ajatella jotain poikapoloa, ollaan vaan näin, omillaan ;)
Perjantaina yssiksein kippistelen soffallani könöttäen vinkkua ja lasillinen (jos ei jopa kaksi) menköön teidän kahden onneksi! :)
Lopuksi laitan sinulle minun mielestäni erään kauneimman ikinä sanoitetun rakkauslaulun sanat, toivottavasti tarttuu mieleen ja hyräilet tuttua sävelmää pitkin iltaa ;)
Tässä:
"Sua vain yli kaiken mä rakastan,
sinä taivaani päällä maan.
Minä maiset murheeni unohdan
sinisilmiis kun katsoa saan.
Ylin riemuni oot mitä toivoisin,
sä kun istut mun rinnallain.
Olet kaikkeni, aarteeni kallehin,
olet onneni, unelmain.
Oi sallithan, että mä suutelen
sinisilmiäs, armahain.
Mä jos kauas sun luotasi joutunen,
kuvas seuraa mun matkallain."
postilådju sama, entinen :)
Oli vaikeaa päättää, kummat sanat laitan, ja laitanpa vielä ne toisetkin *nauraa* :
"Kauan katsoin sinua syvälle silmiin,
kauan katsoin, katsoin ja ajattelin.
Kenties kerran vihille käydä saamme,
kenties kerran olet rinnallain.
Kauan katsoin sinua syvälle silmiin,
kauan katsoin, katsoin ja ajattelin.
Puutteen, murheen, yhteisen riemun jaamme, kunnes pois häivymme unholaan."
Rakkaus on niiiiin ihana asia! *huokaa*
Miksikö?