Juttuni on siis tämä: Olen liittynyt yhtee bändiin jossa kaverini soittaa kitaraa, noh liityin vasta vähän aikaa sitten ja ensimmäiset koelaulut menivät täydellisesti penkin alle, en muistanut sanoja ja tärisin kuin horkassa, vaikka yleisössä istui 8 ihmistä.
Seuraavana päivänä kaverini tuli ja pläjäytti, että viikon päästä olisi keikkaa koululla, siis soitamme koko koululle (250 oppilasta) Meinasi melkein itku tulla ja mahanpohjasta katosi pohja.
Nyt olen kyllä harjoitellut sanoja ja muutenkin treenannut, mutta hirvittää ihan sairaasti... Ruokahalukin on kadonnut, ja tärisen koko ajan ei ole todellakaan kivaa. Sisimmässäni haluaisin näyttää koko koululle ja kajauttaa oikein kunnolla, mutta pääni väittää, että jos astun lavalle olen jo tuhoon tuomittu. =(
Miten voisin saada tämän sairaanmoisen pelontunteen pois? Toivottavasti jaksatte auttaa se olisi tärkeätä. =)
Seuraavana päivänä kaverini tuli ja pläjäytti, että viikon päästä olisi keikkaa koululla, siis soitamme koko koululle (250 oppilasta) Meinasi melkein itku tulla ja mahanpohjasta katosi pohja.
Nyt olen kyllä harjoitellut sanoja ja muutenkin treenannut, mutta hirvittää ihan sairaasti... Ruokahalukin on kadonnut, ja tärisen koko ajan ei ole todellakaan kivaa. Sisimmässäni haluaisin näyttää koko koululle ja kajauttaa oikein kunnolla, mutta pääni väittää, että jos astun lavalle olen jo tuhoon tuomittu. =(
Miten voisin saada tämän sairaanmoisen pelontunteen pois? Toivottavasti jaksatte auttaa se olisi tärkeätä. =)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ota ennen lavalle menoo pikkasen viinaa että oot nousuhumalas ku pitää esiintyy. Sillo jännitä mikään ja kaikki tuntuu vitun siistilt. Siinä 1 hyvä ja VARMA keino ettet pelkää.
Sun täytyy vaan muuttaa asennettas... jos olet jo etukäteen päättänyt, että kaikki menee ihan pieleen niin silloin todellakin kaikki VOI mennä ihan pieleen! Ajattele tästä eteenpäin, niin että kaikki menee varmasti hyvin jos vaan niin haluat :) Jos muutama sana unohtuu niin naura vaan! Ja pieni jännittäminen onkin ihan normaalia tossa tilanteessa. Mieti kuinka hyvä olo sulla on sen jälkeen ku oot tehny sen! Oot ihan fiiliksissä ja haluut takasin lavalle... ;) Rohkeesti vaaaan...kyl se siit :)
Mutta miksi liityt esiintyvään bändiin, jos et kestä esiintymistä?
Mitä sitten, vaikka mokaisit? Ei kukaan voi olla täydellinen. Ainakin yleisöllä on hauskaa.
Mun piti vastata suoraan aloittajalle.
Mä olen ollut koulun näytelmässä, jossa on ollut katsomassa juuri jotain 250 oppilasta. Näytelmän aikana sanoin yhden lauseen tälleen: "En mä ole oikeasti tämmi-mi-mi-tätiöiminen". Piti siis sanoa: "en mä ole oikeasti tämmöinen". Sanoin sen tosin aika nopeasti, joten nauruilta säästyttiin ;)
Menin sekasin sanoista, koska en keskittynyt riittävästi siihen, mitä tein. Niinpä sanonkin sulle... Sulla on tasan kaksi vaihtoehtoa. Joko sä keskityt siihen, mitä sä teet, tai sitten sä joko vain tarkkailet omaa suoritustasi. Saat valita. Niin kauan kuin välittää HIRVEÄSTI oman suorituksensa laadusta, niin kauan ei pysty keskittyä. Mutta sitten kun ottaa rauhallisesti ja huomaakin, ettei tässä mitään hätää ole, silloin se menee just nappiinsa :)
Mulla itsellä on tuosta niinsanotusta mokasta kulunut aikaa jo useampi vuosi. Ja enää ei hävetä ollenkaan! Nyt kun ajattelen, on oikeastaan ihan sama, vaikka olisin pierassut siellä lavan edessä :D :D
Tuolla mun mokani kertomisella en ollenkaan tarkoita sitä, että sulle juuri kävisi niin. Tietenkin se riippuu ihmisestä ja myös siitä, kuinka hyvin on harjoitellut. Sähän olit hyvin harjoitellut, eiks niin? No ni, silloin todennäköisyys tuollaisen mokan tapahtumiselle on äärimmäisen pieni.
Ja jokaista jännittää, muista se. Ainoastaan itse huomaa oman jännittämisensä parhaiten!
olin y-asteella näytelmässä ja mun piti lähteä toisen roolihahmon perään. No sitten mä kaaduin todella makeasti pitkin pituutta ja kaikki, koko yleisö oppilaat, mummot ja vaarit alkoivat ulvoa naurusta. Esitys jatkui ja ne oli luullut että se kuului esitykseen. Tai niin ne minulle sano. :D Se oli hetken noloa.
paransi esityksen laatua! Oikein hyvä... =)
Joskus vahinko voi koitua onneksi.