hei!
odotamme ensimmäistä lastamme avomieheni kanssa.. kun lapsi syntyy,miten on sukunimen laita,eikös se ole äidin sukunimi jos ei toisin tahdota?
emme ole häitä vielä suunnittelemassa, mutta kun välillä puhumme asiasta,sanon vitsinä, että pidän kyllä oman sukunimeni ( niinkuin tahtoisinkin) mies on sitä mieltä,että pertinteitä täytyy kunnioittaa ja nainen ottaa miehen sukunimen.
Tahtoisin lapsellemme minun sukunimeni,mutta mies tahtoo luonnollisesti omansa..en tiedä kuinka asia ratkaistaan
(toisaalta olemme puhuneet asiasta vähän vitsaillen tyyliin minä puhun masulleni :"mitäs se toukka Vainio siellä puuhailee?" ja mies siihen:" kyllä sille toukka Virtaselle hyvää kuuluu." Eli kumpikin omalla sukunimellään).
Kuinka te muut avoliitossa olevat olette ratkaisseet asian? Eihän minulla periaatteessa ole oikeutta ratkaista asiaa itse omaksi parhaakseni,vaikka voisin niin kai tehdä?
Miten olette päässeet yhteisymmärrykseen?
odotamme ensimmäistä lastamme avomieheni kanssa.. kun lapsi syntyy,miten on sukunimen laita,eikös se ole äidin sukunimi jos ei toisin tahdota?
emme ole häitä vielä suunnittelemassa, mutta kun välillä puhumme asiasta,sanon vitsinä, että pidän kyllä oman sukunimeni ( niinkuin tahtoisinkin) mies on sitä mieltä,että pertinteitä täytyy kunnioittaa ja nainen ottaa miehen sukunimen.
Tahtoisin lapsellemme minun sukunimeni,mutta mies tahtoo luonnollisesti omansa..en tiedä kuinka asia ratkaistaan
(toisaalta olemme puhuneet asiasta vähän vitsaillen tyyliin minä puhun masulleni :"mitäs se toukka Vainio siellä puuhailee?" ja mies siihen:" kyllä sille toukka Virtaselle hyvää kuuluu." Eli kumpikin omalla sukunimellään).
Kuinka te muut avoliitossa olevat olette ratkaisseet asian? Eihän minulla periaatteessa ole oikeutta ratkaista asiaa itse omaksi parhaakseni,vaikka voisin niin kai tehdä?
Miten olette päässeet yhteisymmärrykseen?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Näin lapsi on myös ulkomaailman silmin "tunnustettu" eikä tule turhia kyselyjä ja kiusaamisia asiasta lapsen kasvaessa. Oma nimi on sitten asia erikseen.
Mies ei oikeastaan vaatinut omaa nimeä pojallemme, mutta näin miten paljon asia vaivasi häntä. Ymmärrän kyllä hyvin. Olisin halunnut pojallemme minun sukunimeni, mutta unohdin sen omasta halustani. En minä sitä poikaa rakasta yhtään vähemmän.
kumman sukunimi on vähemmän tavallinen ja sitten valitsisitte sen.
Yhä useampi nykyisin valitse koko perheelle ihan oman uuden yhteisen sukunimen. Silloin ei tule riitoja. Ja sukunimenkin vaihtaminen on nykyisin ihan helppoa.
molemmilla meillä on harvinaiset sukunimet.. ei löydy montaa sukujemme ulkopuolelta, joten en tiedä..
kylläpäs on vaikeaa
Kun vauva syntyy niin se saa jo silloin äitin sukunimen=)
automaattisesti kumpikin oli sitä mieltä että isänsä sukunimi tulee.
Meillä pienokainen saa isänsä sukunimen - toiveissa päästä itsekin joskus saman nimiseksi ;) Vähän vanhanaikainen kai olen, mutta mielestäni lapsen tulee saada isänsä sukunimi - ellei isä ole vallan poissa kuvioista.
Aika moni ajattelee, että jos avoliitossa annetaan lapselle äidin sukunimi niin isä ei ole sitoutunut isyyteen. Isän on ns. helppo pestä kätensä koko jutusta ts. lähteä kävelemään. Myöskin niin että voi olla vähän epävarmaa kuka isä on. Ajatellaan että on outoa että "isä ei halua lasta nimelleen". Varsinkin vanhemmat ihmiset ajattelevat näin. Ajatellaanhan myös että nainen pääsee naimisiin ja mies joutuu jne.
Joskus itse harmittelen kun lapseni on pelkästään isän näköinen eikä minun ollenkaan. Vanha äitini sanoo että ole tyytyväinen. Kaikki tietävät kuitenkin että olet sen synnyttänyt. Nyt on myös isä varmasti tiedossa (ja me ollaan kuitenkin naimisissa, hoh hoijaa...)
Sukunimesta paattaessa voitte yrittaa ottaa huomioon kumman sukunimeen lapselle valittu etunimi paremmin sopisi. Helposta paatoksesta ei kuitenkaan ole kysymys...Olen itse pitkassa parisuhteessa, mutta lapsia meilla ei viela ole. Selvaa kuitenkin on, etta naimisiin mennessamme kumpikin pitaa oman sukunimensa. Toiveissa siintavat lapset saavat sitten aitinsa sukunimen. Tama siksi, etta kyseinen sukunimi on muuten vaarassa kadota mutta ennen kaikkea siksi, etta se on ihan yhta hyva tapa kuin mika muu tahansa.
Jos ei toisin tahdo niin lapselle tulee automaattisesti äidin sukunimi.
Me emme ole vielä itsekään naimisissa, anoppi ja appi kyllä toivoisivat että menisimme ristiäisten yhteydessä naimisiin niin poikamme saisi isänsä sukunimen.
Appiukko sanoi miehelleni että hän ei ole mies jos ei saa minua muuttamaan mieltäni pojan sukunimestä, koska olen sitä mieltä että pojalle tulee minun sukunimi koska sukunimeni on vaarassa kadota ja miehelläni on kuitenkin pikkuveli joka voi jatkaa heidän sukuaan.
Appiukko sanoi myös että ei aio tulla ristiäisiin jos emme anna mieheni sukunimeä. Miehelläni ei ole mitään sitä vastaan että antaisimme ensiksi minun sukunimen ja sitten kun menemme naimisiin niin muuttaisimme sen, ehkä ;) Voiko lapsella olla kaksiosainen sukunimi? Väliviivalla kirjotettuna?