Ikää 16. Lukiossa. Koulu pielessä. Ei satu olemaan yhtään opiskeluun innostavia kavereita lähipiirin tienoilla.....
Yläasteen eli yläkoulun traumat käy päälle, vain 2 vuotta myöhässä tosin. On pitkään tehnyt mieli näytellä lapsellisesti pirteää vaikka mitään ei enää tunnu olevan jäljellä. Turpiin on tullut lukiossa kouluarvosanoista miltei kaikilta kursseilta. Yläkoulun puolelta muistuu mieleen vain tyhmäksi haukkumiset vaikka matiikka kaksi vuotta luokan parhaita.
(Viimoset kaksi vuotta on tosin tullut numeroita ysistä lopulta vitoseen)
Elämää koulun ulkopuolella ei ole.
Lopetin mesenki ja ihan sama mitä tapahtuu kunhan koulu onnistuisi. Onnistui se kerran.
Aloitin tuossa äsken uudelleen kuoro harrastuksen että olisi edes jotakin sosiaallisuutta täällä Joensuun tuolla ja tällä puolen. Tarkoitus ei ollut kirjoittaa näin masentavasti. En vain tiedä mitä pitäisi tehdä.
Onko kellään ideoita?
Onko ideoita mitä kannattaisi tehdä?
Yläasteen eli yläkoulun traumat käy päälle, vain 2 vuotta myöhässä tosin. On pitkään tehnyt mieli näytellä lapsellisesti pirteää vaikka mitään ei enää tunnu olevan jäljellä. Turpiin on tullut lukiossa kouluarvosanoista miltei kaikilta kursseilta. Yläkoulun puolelta muistuu mieleen vain tyhmäksi haukkumiset vaikka matiikka kaksi vuotta luokan parhaita.
(Viimoset kaksi vuotta on tosin tullut numeroita ysistä lopulta vitoseen)
Elämää koulun ulkopuolella ei ole.
Lopetin mesenki ja ihan sama mitä tapahtuu kunhan koulu onnistuisi. Onnistui se kerran.
Aloitin tuossa äsken uudelleen kuoro harrastuksen että olisi edes jotakin sosiaallisuutta täällä Joensuun tuolla ja tällä puolen. Tarkoitus ei ollut kirjoittaa näin masentavasti. En vain tiedä mitä pitäisi tehdä.
Onko kellään ideoita?
Onko ideoita mitä kannattaisi tehdä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Keskity välillä muuhunkin kuin kouluun.. ja koita nauttia elämästä :).tällä en tarkoita mitään alkoholia tai muuta, elämästä voi nauttia ilmankin..
Ja koita hommata niitä kavereita varmaan koulustasi löydät itsellesi oikein hyviä kavereita kun vaan vaivaa viitsit nähdä.
Ja olet viellä niin nuori että sulla on koko elämä edessä..
Mutta koita jaksaa :)
En ole ihan perilla kaikista sinun asioistasi, mutta sinulla ei ainakaan ole motivaatiota oikeen mihinkaan. Minulla oli kaikkein pahimmat vuoden yla-asteella. Olin "henkisen"kiusauksen uhri. Siis, kukaan ei kunnioittanut mua, ja toiset puhui pahaa selan takana,eika mulla ollut kaveretia paljoakaan.Mun eipamuodikkaista vaatteista ei pidetty...jne. Se sitten vaikutti muhun vahvasti ammattiopistossa. Jain junnaamaan paikoilleni,vertasin toisia minuun,miten kaikki muut ovat kauniimpia ja viisaampia kuin mina jne. Olin masentuneena pitkan aikaan. Nyt olen 21 ja olen Amerikassa ollut kohta jo 2 vuotta Au PAirina...naa 2 vuotta on muuttanut mua todella paljon. Pukeudun erilailla,olen pirteampi,miehet ovat sanoneen kauniiksi taalla (sita en pahemmin suomessa kuullut ). Itsetuntoni on kohonnut todella paljon.Eli siis,sillon en nahnyt tulevaisuutta valoisalta ollenkaan. Suosittelen myos asuinpaikan vaihtoa.Vaikka lukion jalkeen au pair vuosi ulkomailla tai lahdet opiskelemaan toiseen kaupunkiin,jossa on ihmisia jotka kunnioittavat sinua,ja kukaan ei tunne sinua,ja varmasti saat kavereita,pitaa vaan ajatella positiivisesti.EI minulla valmiita vastauksia sinulle ole, mutta jos olisin sina,ajattelisin,etta kun lukion olen lapi paassyt,niin lahden sinne ja tanne kokeilemaan mihin minsuta on.Ota riskeja.Opi tuntemaan itsesi.Asenne vaikuttaa myos. Sain huonoja arvosanoja,koska en uskonut etta ymmartaisin ko.aineita,joten en lukenut tentteihin...Jos saat lukiosta huonoja arvosanoja,ja yo-kirjoutuksistakin paaset juuri lapi,niin on kylla vaikea sitten hakea opiskelemaankaan.Nyt on aika vaikuttaa tulevaisuuteen.Itseani harmittaa nyt ammattiopiston huono todistus,on vaieka paasta opiskelemaan ammattikorkeisiin.
Jaksitkohan lukea taman...
tsemppia sinne!
"Turpiin on tullut lukiossa kouluarvosanoista miltei kaikilta kursseilta. Yläkoulun puolelta muistuu mieleen vain tyhmäksi haukkumiset vaikka matiikka kaksi vuotta luokan parhaita"
Tarkoitatko tuolla sitä, että joku toinen opiskelija on hakannut sinut hyvien arvosanojen kateudesta?
TÄH????? Ei kai... Eihän lukiossa ihmisiä pitäisi enää kiinnostaa toisten tekemiset, vaan ainoastaan oma elämä! Kerro tilanne tarkemmin, kyllä minä uskon sua.
Tarkoitatko tuolla sitä, että joku toinen opiskelija on hakannut sinut kateudesta hyviin arvosanoihin?
(Onkohan nyt Suomea? :))
"suomea". Anteeksi kirjoitusvirheeni, olen vain hiukan väsynyt.
Minä aloin lukea kirjoja, kun masensi.
Nykyisin toimin kriitikkona yli kymmenessä
lehdessä. Kirjoista saa mukavasti terapiaa.
Huomaa, että on ihmisiä joilla menmee huonosti
ja toisia joilla menee tosi huonosti.