alku (oodi kondyrin kuninkaalle) osa.1

julistaja kirjoitti:

Manalasta nousi, tuskasta tehtynä,
särjetyistä unelmista koottuna,
kauas karkoitettuna.
Viha vei vastauksia etsimään,
elämän mysteerejä setvimään,
välinpitämättömyys aseenaan,
välitön mustuus mukanaan.
Kukaan ei tätä silmiin katso,
tälle ei esitetä olevansa macho,
kuoliostaan huolimatta on tällä pitkä matka, kolostaan kömpii kuoleman kohdanneet.
Kadonneet jo ammoin aikoin,
vielä kun taikoi herra tyhjyys.
Uhosi tuhota kansan katkeran,
katkaista kansakunnan selkärangan,
raa´alla tavalla, ainoastaan yhdellä sanalla.
Samalla sanat suruisat olivat saaneet saagan haltijan suruun,
kotoaan haltija taivalluksen aloitti,
kohtaaminen tyhjyyden kanssa pelotti,
mukaansa otti huilun kultaisen,
näkijöiden saarella sulatetun, kullasta kyynisestä luuli voittonsa kumpuavan,
kummuilta kondyrin äänet ahdistavat kantautuivat korviin kuulijan.
Samalla sulivat sanat kuulijan mieleen, myrkyttivät kielen,
sielun syövereistä saatanalliseet säkeet salamoivat,
ensimmäistä kertaa pintaan tunteet tulvivat,
tyhjyyskin täyttyy, muodot muodottomat saa,
aroilta kaukaisilta huudot kuulen, loppu on lähellä luulen, vielä kylmän tuulen tunnen.
Vastaan viimeistä herraa, veri virtaa vastassa veikkonen vihonviimeinen, vaara on ilmeinen.
Tiedän sen että kohta saan imeä mustuuden mettä,
mailla murhaajien, itkeä inhon itkua, kohtaan tovereita sorrettuja, unelmat uskomattomat unhoitan, sanaa autuaan kunnioitan, ja omat pelkoni voiton, loitommaksi ihmisyyttä,
menetetyn inhimillisyyden ilot ovat iäksi kadonneet, vain kaipuu kauneuteen jää..

Toivoisin ihmisiä antamaan palautetta edellä kerrotusta...

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä