meillä kotona tyttökissa 8kk, ja nyt ollaan mietitty voisko sille ottaa toisen tyttökissan kaveriks? millä todennäköisyydellä tulevat toimeen? meiän neitoa ei ole leikattu, eikä meinatakkaan leikata, mahdollisesti odotetaan siltä pentuja vielä joskus. sen takia ei poikakissa varmaan kävis, ettei meillä heti olis pentuetta nurkissa pyörimässä:).. kertokaa neuvoja ja kokemuksia.
kissalle kaveri?
tirppa
6479
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Me otettiin kolmisen viikkoa sitten meidän puolivuotiaalle tytylle toinen tyttökissa (3kk) kaveriksi. Hyvin tulevat toimeen, ovat mitä parhaimmat kaverit. Hyvä ottaa sillon, kun molemmat vielä nuoria, sopeutuvat nopeammin toisiinsa. Eka ilta/yö oli aikmoista vääntöa/painimista ja välillä sähinääkin, mutta ei tarvinnut väliin mennä. Seuraavana päivänä jo nukuttiin sylikkäin ja nuoltiin toisia. Aina se ei kuitenkaan oo ihan noin helppoa. tapauskohtaista. Mutta uskoisin että hyvin teillä sujuu kun kissanne on vielä pentu.=)
mitäpä jos nyt sitten otettais toinen tyttökissa ja ei leikattais kumpaakaan, niin mikä on meno kun tulee kiima-aika? vai pitäiskös sitten ainakin toinen leikkauttaa? itse en kauhean innostunut ole tuosta leikkausajatuksesta, mutta ei kai se sitten mahdotonta olis jos on pakko..
Leikkaamattomuus lisää mm. kohtutulehduksen riskiä ja jatkuvat kiimat ovat raskaita kissalle. Ne voivat olla hyvinkin voimakkaita. Hyvällä onnella ette saa nukkua viikkoihin. Pennuttaminen on aika hintavaa puuhaa, kun kaikki jutut hoitaa kunnolla. Emolle ja isukille FIV- ja FeLV-testit, madotukset ja rokotukset. Samoin poikasille madotukset ja rokotukset vahvistuksineen. Kannattaa sitten huolehtia kotien hankkimisista jo etukäteen ja ottaa pennuista maksu. Kaikenlaisia koteja on tarjolla..sellaisiakin, joihin pentu otetaan hetken mielijohteesta. Huolehtiiko uusi omistaja kissan leikkauksesta,madotuksista ja rokotuksista? Luovutaanko kisusta "allergian vuoksi", kun sitä ei enää huvita hoitaa?
En uskaltaisi riskeerata oman kissani henkeä synnytyksellä vain, koska haluan söpöjä kissanpentuja omalta ainutlaatuiselta kultimussukaltani. Kannattaa tosiaan leikkiä emon ja mahdollisten pentujen hengellä. Liikaa riskejä. Pennuista joutuisi joku takuulla auton alle/suden suuhun/kiertoon/vastuuttomaan kotiin. Haluatko olla siitä vastuussa?
Pentujen kasvattaminen 12viikon ikään on suuri urakka. Entäpä, jos emo kuolee? Mistä revit aikaa pentujen kahden tunnin välisiin ruokailuihin? Kymmenenkin pentua talossa veisi jo suuren summan rahaa. Kuka alkaa tuohon vapaaehtoisesti, kun kaikki ei menekään niin kuin pitäisi? Löytiksissä on jo jonkun hylkäämiä raukkoja yllin kyllin. Uusille pennuille löytyy helposti uusi koti, mutta ne kodit ovat pois löytökissoilta. Kannattaisi varmaan hankkia kissa tai pari löytiksestä niin miettisi tuota pennuttamista uudestaan. Eikö pennuttaminen muka ole itsekästä? "Minä haluan Misseni ainutlaatuisia poikasia."
Itse en noista narttujen kiimoista oikeen osaa sanoa kun me leikattiin toi Ville-tyttö 6kk ikäisenä eli siis toissa viikolla itseasiassa. Sillä ei ollut ollut vielä sitä ekaa kiimaa, eikä se haittaa ei tarvinnut valvoa öitä=) Niinhän noi sanoo että ne voi mouruta kaks viikkoa putkeen ja pissata kaikkiin kivoihin paikkoihin ja toiset sanoo että tuskin huomaa. Jokainen kissakin on yksilö. Mutta sanoisin kyllä että suurin osa nartuista mouruaa kiiman aikana aika paljon että varautukaa valvomaan...=) Tuosta pentujen teettämisestä en henk.koht. tykkää kun on niin paljon kodittomia kissanpentuja mutta tehkää kuten itse parhaiten päätätte, se on teidän asianne =) Ne kissanpennut on niiin ihania..mekin mietittiin että ois ihanaa jos Villellä ois poikasia, mut se oli selvää et niitä ei koskaan tule edellä mainituista syistä.
Kun narttu vanhenee ja kiimat ovat päällä, niin se suoraan verrannollisesti ämmäytyy. Kaverille voi tulla tukalat paikat kun reviirin pomolle tulee hormonihurmio. Ainakin toinen pitäisi leikkauttaa, muuten teillä on kohta jatkuvasti jollakulla kiima päällä ja nurkat kusessa, mahdollisesti myös jatkuvaa eläinlääkärillä ravausta stressistä aiheutuneen virtsatietulehduksen tai märkäkohdun vuoksi.
En kyllä ymmärrä miksei kissoja ja niiden omistajia voida armahtaa ja leikata ensin vanha kissa, ja kun se on toipunut, niin sitten ottaa kaveri joka leikataan kun aika koittaa. Vai onko teillä jokin huippuharvinainen valioyksilö jonka suvunjatkuminen olisi suorastaan vaatimus maailman rotukissojen geeniperimälle?
Minulla kaksi naaras sisäkissaa, 2v & 3v. Kumpaakaan ei ole leikattu, enkä aio leikkauttaa, ellei tule ongelmia. Usealta eläinlääkäriltä olen tästä sisäkissan leikkauttamisesta kysellyt ja he ovat sanoneet, että jos kiima ei häiritse minua niin ei ole mitään syytä leikkauttaa. Kohtutulehdus on kuulemma erittäin harvinainen.