Kanssasi olin
vihdoinkin ehjä,
kuin rikkinäisen viulun
sinä herkillä sormillasi
minut viritit ja
loihdit esiin sävelet
elämän sinfonian.
Näytit minulle
kokonaan uuden
maailman.
Hiljaa soi sävel
surullinen nyt,
on maailmani
taas kerran
särkynyt.
Haikeana muistelen
yhteistä sinfoniaa,
sävelten puhdasta sointia
niin täydellisen ihanaa.
vihdoinkin ehjä,
kuin rikkinäisen viulun
sinä herkillä sormillasi
minut viritit ja
loihdit esiin sävelet
elämän sinfonian.
Näytit minulle
kokonaan uuden
maailman.
Hiljaa soi sävel
surullinen nyt,
on maailmani
taas kerran
särkynyt.
Haikeana muistelen
yhteistä sinfoniaa,
sävelten puhdasta sointia
niin täydellisen ihanaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Aivan ihana runo. Näin musiikkia itsekin paljon harrastavana pidin todella paljon. Kiitos!
Pitää tätä haikeutta tänne purkaa, kun ikävä on niin ylitsepääsemätön.
Nerdee!
Toivon, että luet tuolta myöhemmin julkaisemiasi runoja, koska mitä myöhäisempiin käyn, sitä tunteellisemmaksi nämä käy. No ne ovat tietty mun "murheita"
Kerrot todella syvällisstä tuntemuksistasi tai näin ainakin minä nämä runot (kirjoitukset) tulkitsen. Pidän tavastasi ilmaista suoraan tuntemuksesi.
Osaako joku neuvoa minut oikealle tielle löytääkseni runon, jonka joskus nuorena luin..
Siinä pyydetään, ettei toinen ihminen pyrkisi ystäväksi, ellei kestä myös sointia särkyneen viulun/sielun.. tjms..