joko sinkku tai suhteessa ?
Ja mitä hyvää siinä on?
Ja mitä hyvää siinä on?
Perustelut?
Miksi oot
323756
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
tähän ensin
oon suhteessa, koska rakastan kumppaniani(ollaaan oltu kohta 10v), rakastan läheisyyttä ja tykkään nahistella rakkaani kanssa roskapussin viemisestä joka toinen aamu:)
perustelut siihen, että on sinkku tai varattu..? ei sellasia ole, ellei todella ole vannonut, ettei ala seurustelemaan. itselläni se on "etuoikeus" seurustella, koska meikäläisiä on suomessa niin vähän. enkä usko, että se todella on itsestä kiinni, seurusteleeko vai ei. kaikki tulee eteen kuitenkin, joko se parittomuus tai vallan ihana kumppani. eihän sitä tiedä mitä maailma tai kohtalo tuo eteen.
Sinkku - läheisyyskammo vissiin. Elämän rakkautta odotellessa...
Sinkkuudessa hyvää, hmm... kai vapaus on hieno asia. Olisi varmaan kuitenkin mukavampaa olla varattu.
varsinkin jos haluis ihan oikeesti seurustella
vasta loppui suhde itsellänikin...eipähän tule loukattua ketään, eikä itseään jos pysyttelee sinkkuna.Ottaa sitten riskin ku tuntuu siltä että kannattaa :)
koska edellisen suhteen päättymisestä on kulunut niin vähän aikaa...ja muutenkin haluan nyt olla yksin ja miettiä itseäni ja elämääni.
hyviä puolia on juuri se, että pystyn keskittymään vain itseeni ja omaan elämääni, suhdesotkut eivät rasita. voin mennä ja tulla niinkuin haluan, tehdä mitä haluan milloin haluan, en ole velvollinen selittämään mitään kenellekään...yksinäisyys vaivaa välillä vaikka ystäviäkin on, ja ikävä...kun en voi olla rakastamani ihmisen lähellä. mutta elämän on jatkuttava...
on hyvä kasvunpaikka
mäkin oon aina pitänyt taukoa, ja vaikka se on ollu vaikeetaki - niin on ollu sit helpompi lähtee uuteen suhteeseen kun on prosessoinu entiset jutskat poes
siksi, että koen sen antoisammaksi kuin yksin olon ja tietysti siksi että rakastan vaimoani. Olin niin kauan yksin että osaan arvostaa sitä että on elämänkumppani. Vain yksi asia enää puuttuu elämästäni...
Tinni-Tunni
Sinkku. Mielellään kyllä törmäisin johkin ihanaan tyyppiin, joka ymmärtäis sisäisen kauneuden arvon, mutta taitaa olla nykyaikana liikaa vaadittu =/
koska, en osaa hellittää siitä, että koko ajan on haku päällä. Eikä lesbot tykkää musta, vedän puoleeni vain turisteja ja bi-seksuaaleja, jotka eivät halua seurustelusuhdetta.
olen suhteessa yksinkertaisesti siksi, että aikoinaan tapasin ihanan naisen elämäntilanteessa, jossa ikäänkuin oli tilaa suhteelle. Samaa on sanonut muru. Aika yllätyshän se oli mutta miksi ei sitten oltaisi jatkettu, kun molemmista tuntui hyvälle.
Hyvää suhteessa on yksinkertaisesti se, että voi jakaa tämän arkensa jonkun sellaisen kanssa, joka katsoo sitä samasta suunnasta. Naisen, joka yhä edelleen saa minut hymyilemään pelkästään ilmestymällä näkyville. Kun eleli pitkälle aikuisikään asti enemmän tai vähemmän sinkkuna, nyt tämä tuntuu levollisesti, liikaa kelailematta juuri oikealta.
27 vuotta sinkkuna ja sitten natsasi. Siis todella natsasi. On se rakkaus vaan hieno tunne!!
Pari vuotta sinkkuna oltuaan alkavat kyllä ne hyvät puolet olla jo niin itsestään selviä ettei niitä sen kummemmin osaa enää ajatella tai pitää kovin positiivisinakaan. Näyttäisin siis todellakin vihreää valoa elämääni astuvalle naiselle, sillä tällä hetkellä olisi sitä aikaa ja tahtoa parisuhteelle, enkä sitoutumiskammoakaan pode.
/- 30-kymppisten tuntuu vain olevan vaikea löytää toisiaan, sillä tässä iässä se menojalka ei enää ( ainakaan minulla ) vipata baarien suuntaan joka viikonloppu ja työnikään kautta tuskin törmään potentiaaliseen kumppaniin. Pidän kuitenkin silmäni auki missä ikinä liikunkin, enkä epäröi niitä räpäyttää, jos tutka vingahtaa..;)
Toivottavasti amorin nuolet sinkoilevat kevään mittaan niiden sinkkujen kohdalla, jotka haluaisivat kuulla tyttöystävä-kahleiden kalinaa..hih.
Olen sinkku eronnut ja lapsia.Ongelmani on vain
yksinkertaisesti sellainen että en tapaa lesbo tai bi naisia missään koska käyn hyvin vähän mis-
sään ulkona baareissa jne.Voisin seurustella oman
naisen kanssa jos vain törmäisin sellaiseen.
Minusta on sanottu että olen hauskan näkönen mut
kun ei se riitä,jollei yksinkertasesti tapaa ke-
tään.Ja työpaikan naisista en ole uskaltanut edes
ottaa selvää mitä ovat suuntautumiseltaan,jos vaik katsoisivatkin sillä silmällä.
Mun sinkkuuden syy on selvä: Ei löydy emäntää, joka ymmärtäisi sairasta huumoriani.
Olisihan se ihanaa, jos joku viehkeä naishenkilö asettuisi taloksi, edes viikonlopuksi.
Olisiahan se hienoa olla suhteessa, muussakin kuin työsuhteessa;)
Jep, kaurapuuro on hyvää.
sie vaan et päästä sitä oikeeta lähelles:)
...se sitte pitäs päästää?;)
yritän kyllä kattoa tihruta läheltä ku oon likinäkönen,pitäskö hommata uudet lasit.
syytä vaihtaa se sairas huumorisi? Jos se noin pienestä on kiinni. Muka.
ehkä oot oikees, vois välillä hillitä itteään,eikä päästellä kaikkia sammakoita ilmoille.
sellainen peli ei vetele,että kaikesta väännetään vitsiä.
Älä Wiivi hyvä missään nimessä rupea huumoriasi vaihtamaan. Jos se nyt ylipäätään olisikaan mahdollista. Tosikkoja on maailma täynnä. Niitä ei enempää tarvita. Se, että joskus joku suht harmiton sammakko suusta pääsee, ei ole ollenkaan niin vakavaa...kaikillehan sitä sattuu.
Nim. "Sammakkojen kuningatar"
vielä sekin on suuri este parisuhteeseen,minkä
koen että minulla on lapset.Koska elän heidän
kanssaan.Joten en aina pääse tapaamaan naisia
kapakoihin ym.Koen et monet lesbo naiseteivät
halua taakaksi tällaista naista jolla on lapset
ns.jo valmiiksi tehty ja minäkin tehnyt ne aika-
nani miehen kanssa josta olen eronnut nyt olen
paljon onnellisempi kuin olisin kylmäkiskoisen
miehen kanssa jota en rakasta.Ei ainakaan nuorem-
mat naiset hyväksy tätä asiaa.
Itselläkin on lapsia heterosuhteesta. Minulla taas on toinen kokemus kuin sinulla eli lapsia ei enmmäkseen ole koettu taakaksi. Ihmisiä on toki monenlaisia: jotkut hyväksyvät lapset, toiset eivät.
Baareissa ei ole ollut tapana käydä eikä täällä sellaisia olekaan. Mutta ne muutamat naiset, joihin olen tutustunut, ovat lapset hyväksyneet.
Pää pystyyn! Ei se, että on lapsia, tarkoita että on tuomittu olemaan yksin.
ne rillit roskiin ja hankit piilarit--
jospa sit maailma ja naisen läheisyys alkais suakin inspiroida?
..paremmin, ne luo mulle tarvittavaa särmää. Ja läheisimmissä suhteissa tulen toimeen käsikopelolla;)
Kyllä mua maailma inspiroi, valoisammalta näyttää päivä päivältä...
on tyylikkäät, ne on tosi seksikkäät.Ja tuleehan silmälaseista aina ihana älykkövaikutelma :) Ja sekös vasta seksikästä on. Ah!
Voisin omasta puolestani sanoa, että toisen lapset eivät olisi minkäänlainen ongelma. Lapset ovat ihania otuksia ja täytyy olla aika paljon vialla, jos ei hyväksy "jo valmiiksi tehtyjä lapsia".
Suurempi ongelma tosiaan varmasti olisi se, että on vaikea tavata ihmisiä, jotka eivät käy baareissa...
Niin, ongelma on ,että pidetään älykkönä, ja sisällä asuu villi raadollinen peto, joku haluasi ripustaa aivot narikkaan.=)
hankit sellaiset 70-luvun peruskakkulat, niin älykköleima tuskin napsahtaa. Mutta en tiedä napsahtaako sitten mikään muukaan...tai no, onhan sitä kaikenlaisia fetissejä ;)
Mutta sekös vasta onkin ihanaa, jos tutustuu "älykköön", josta sitten jossain vaiheessa, ja sopivassa tilanteessa, kuoriutuu villiintynyt peto. Oijoi....
Aivan oikein,sopivassa tilanteessa se tapahtuukin, se kuoriutuminen, nimittäin oon viime aikoina harrastanut lähinnä kerrospukeutumista.
Muu kerrostuminen onkin jäänyt vähemmälle:(-
fetissejä ,onhan mullakin, jos on sellaset lökäpöksyt,aah, ne laittaa liikkeelle ton mielikuvituksen..;)
Ui ui ui...nyt alkaa tulla niin rajua kamaa, että täytyy lopettaa tämä vinkkien antaminen sinulle. Toivon, että pääset kuoriutumaan ja kerrostumaan mahdollisimman pian ;)
kävelemään lökäpöksyissä ja provosoimaan kerrospukeutunutta silmälasipäistä petoa ;)