Kaipaisin kokemuksia raskaaksi haluavilta tai jo raskaana olevilta opiskelijoilta. Itselläni on kova vauvakuume, mutta arveluttaa vain raskauden ja opiskelun ja sitten myöhemmin lastenhoidon ja opiskelun yhdistäminen. Miten se onnistuu?! Joutuuko olemaan paljon pois koulusta raskausaikana neuvoloiden yms. vuoksi? Tai pahan olon? Miten pian taas opiskelujen pariin vauvan syntymän jälkeen? Mihin pienokainen hoitoon? Kysymyksiä on paljon. Mutta kuume kova ja haluan toteuttaa haaveeni.
Opiskelevat kuumeilijat...
tai jo odottavat
91159
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mina myos opiskelen, kuumeilen kovasti samalla ja talla hetkella saatan olla raskaana. Jos en, yritys jatkuu :)
On sita ennenkin ihmiset onnistuneet yhdistamaan opiskelut ja vauvat, miksen siis minakin. Eikohan se siita suttaannu :)
Mutta siis opiskelija olen edelleen. Opiskelin toista vuotta ammattikorkeassa kun tulin raskaaksi. Laskettuaika oli viime kesäkuussa ja silloin syntyikin. Nyt olen sitten ollut äitiyslomalla tämän lukuvuoden. Koulua olis vielä vuosi jäljellä ja tarkoitus olisi syksyllä jatkaa loput. Lapsi mene silloin perhepäivähoitoon. Kovasti kyllä jo kuumeilen uutta, joten mahdollisesti alamme yrittää samalla syksyllä, tähdäten niin että saisin kuitenkin koulun päätökseen ennen synnytystä...aluksi hieman pelotti että miten saan kaikki järjestymään ja miten kaikki onnistuu, mutta hyvin on asiat kyllä sujunu ihan omalla painollaan. Kyllä opiskella ehtii aina, ja työelämäkin tulee eteen sitten joskus, minulle vain nyt tärkeintä on perhe ja lapsi :) enkä ole katunut päivääkään vaikka opiskelut jäikin kesken... :)
äiti ja tyttö8kk
Hei,
olen pystynyt opiskelemaan tähän asti aivan normaalisti,vaikka synnytykseen on enää kuukausi. Itselläni on sinänsä onnellinen tilanne,että en ole kärsinyt missään vaiheessa pahoinvoinnista liiallisesta väsymyksestä.Lisäksi opiskeluni ovat loppuvaiheessa,joten olen voinut tehdä asioita omalla rytmillä.
Vauvan syntymisen jälkeen pidän normaalin äitiysloman,ja sen jälkeen pitäisi tehdä lopputyö ja siirtyä työelämään.Hieman jännittää,mutta uskon kaiken menevän hyvin.
Itse kuumeilin pitkään, mutta uskallus ei riittänyt. Kuin taivaan lahjana huomasin eräänä päivänä, että kuukautiset olivat viikon myöhässä. Raskaustesti näytti plussaa ja ensijärkytyksen jälkeen olin tuloksesta tavattoman onnellinen.
Tällä hetkellä olen äitiyslomalla ammattikorkeasta, enkä siis vielä tiedä, miten elämä tasaantuu opiskelun jatkamisen myötä. Uskon kuitenkin, että kahden opiskelijavanhemmankin perhe voi onnistua, vaikka taloudellisesti tekee toki tiukkaa.
Juttu vain on siinä, että näen elämän nyt sellaisena ajanjaksona, jona kannattaa toteuttaa omat haaveensa. Koskaan ei tiedä, milloin taival päättyy ja jos niin käy ennen aikojaan, olen luonut tähän maailmaan jotakin tavattoman täydellistä sen sijaan, että olisin filosofian maisteri tai vastaava. Carpe diem, sanotaan.
Sitä paitsi oman kokemukseni perusteella lapset kannattaa tehdä ajoissa. Voi niitä kaikkia kolmenkymmenen yli menneitä sukulaisnaisiani, jotka painivat päivät ja yöt lapsettomuuden ikävän kokemuksen kanssa. Yövalvomisetkin tuntunevat paremmilta parikymppisenä kuin neljänkymmenen vuoden iässä. Odotusaika sujui itselläni lievää pahoinvointia lukuun ottamatta erinomaisesti. Koulusta jouduin olemaan pois vain kerran eräältä aamutunnilta, kun en saanut äitiysneuvolaa sovittua parempaan aikaan. Tosin odotusajan sujuminenhan on aivan yksilöllistä. Yleensä kuitenkin oman äidin tuntemukset raskauden aikana antavat osviittaa tulevasta.
Sinulle toivotan rohkeutta.
Moikka,
meillä on 10 kk:n ikäinen tyttö ja tein alkuviikolla positiivisen raskaustestin.
Opiskelin (yliopistolla) melkein koko esikoisen odotusajan, kunnes pidin viimeisen odotuskuukauden äitiyslomaa. Syyslukukausi alkoi sopivasti kun tyttö oli puolivuotias, jolloin käynnistelin opintoja pikkuhiljaa.
Nyt olen kotihoidontuella, ja ajattelin nostaa keväältä pari kk opintotukea. Aloittelen gradun tekoa parhaillaan. Mies on työssäkäyvä opiskelija.
Opiskelu raskausaikana oli todella motivoivaa kun tähtäimessä oli saada isohko harjoitustyö valmiiksi ennen vauvan syntymää (ei ihan onnistunut oman laiskuuden vuoksi). Syksyllä otin alkuun liikaa töitä itselleni, ja jouduin luopumaan tavoitteista. Vauva oli kuitenkin tärkeämpi, opiskella ehtii vaikka loppuikänsä!
Nyt opiskelen ehkä 10 h/vko, josta suurin osa on yhtenä viikonpäivänä, jolloin mies on kotona. Myös lapsen isovanhemmista on paljon apua tarvittaessa. Enemmänkin saisi tehtyä jos itsekuri riittäisi.
Loppukesästä/alkusyksystä tyttö menee todennäköisesti päivä-/puolipäivähoitoon, jotta saisin gradun valmiiksi. Tavoite oli saada gradu tehtyä ens jouluun, mutta pikkukakkonen saikin alkunsa ensi yrittämällä joten suunnitelmat voivat muuttua...
Täälläkin on kauhea vauvakuume päällä ja yritystä takana yhden kierron verran. Itse opiskelen ammattikoulussa ja kihlattuni ammattikorkeassa, mutta silti haluamme vauvan, vaikka molemmilla opiskelut kesken. Kyllä opiskella aina ehtii myöhemminkin :) Mielestäni jokaisen pitää tehdä niinkuin itse parhaaksi kokee :)
Plussaonnea kaikille yrittäville! :)
Täällä pientää lievää vauvakuumeilua ollut jo jonkin aikaa. Olemme olleet vajaan vuoden naimisissa ja opiskelemme tällä hetkellä molemmat. Itse valmistun tänä keväänä, mutta miehelläni vielä vuosi jäljellä.
Eniten mietityttää taloudellinen toimeentuleminen. Tosi tiukoilla sitä joutuisi elämään ja itseni tuntien murehtisin liikaa sitä että tullaanko toimeen.
mitä mieltä muut? onko teillä vastaavanlaisia ajatuksia?
Olen tuota taloudellisesti toimeen tulemista pohtinut nyt niin paljon, että pian pää räjähtää. Mutta pikku hiljaa alkaa päässä kuitenkin kypsyä ajatus, että jos siihen muutkin pystyvät, niin miksi en minäkin. Sitä paitsi jos oikein kunnolla aletaan jahkailemaan ja suunnittelemaan, niin eihän lapselle todellisuudesssa ole koskaan sopiva aika sen paremmin nyt kuin myöhemminkään.
Minä en niinkään siitä taloudellisesta tilanteesta ole huolissani, vaikka nytkin tahtoo välillä olla tiukkaa, vaikka kaksistaan elellään (minä opiskeln, mies töissä). Oikeastaan olen sitä mieltä, että kaikki kyllä järjestyy.
Vähän huolettaa omien opiskelujen jatkaminen ja oma jaksaminen synnytyksen jälkeen... Kellään kokemuksia siitä?!