Hän oli aivan tavallinen poika -ei mikään suosittu
Ehkä hiukan tylsäkin... tai niin kaikki ajattelivat. Tylsä,harmaa,yksinäinen poika.
Koulussa kaikki jättivät hänet oman onnensa nojaan... monet näkivät hänet usein paksu kirja kädessä. "Hah -lukutoukka! Pinko!"
...mutta poika ei vastannut. Hän ei edes hengähtänyt. Hengittikö hän ollenkaan?
Yksi iltapäivä olin lähdössä koulusta. Puin
takin päälleni ja kun käännyin... se poika seisoi edessäni -kirja kädessä. Hän oli omissa ajatuksissaan. Kaikki tiesi että se on aina niinkuin ei näkisikään. Oikeastaan olin... liian lähellä. Minä katsoin kirjaa hänen kädessään ja säpsähdin. Fantasiaa. Minähän itsekin rakastin fantasiaa! En tiedä, kauanko sitä kirjaa tuijotin aivan hänen edessään, mutta kun nostin pääni, poikakin katsoi minua.
Minä tiesin mikä se katse oli. Tiesin, vaikka poika oli hiljaa. "Minä tiedän että olet kiinnostunut samoista asioista. Tämä kirja kiinnostaa sinuakin." Olin varma -niin ne äänettömät sanat sanoivat... Hymyilin pojalle. Hän hymyili takaisin... Sitten vilkutin ja lähdin hiljaisena, onnellisena kävelemään pois, jotta ehtisin bussiin. Ja vielä kun katsoin bussin ikkunasta, näin mielessäni miten poika lausui äänettä sanat "Minä rakastan fantasiaa".
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
...aivan tosi.=)
Ehkä hiukan tylsäkin... tai niin kaikki ajattelivat. Tylsä,harmaa,yksinäinen poika.
Koulussa kaikki jättivät hänet oman onnensa nojaan... monet näkivät hänet usein paksu kirja kädessä. "Hah -lukutoukka! Pinko!"
...mutta poika ei vastannut. Hän ei edes hengähtänyt. Hengittikö hän ollenkaan?
Yksi iltapäivä olin lähdössä koulusta. Puin
takin päälleni ja kun käännyin... se poika seisoi edessäni -kirja kädessä. Hän oli omissa ajatuksissaan. Kaikki tiesi että se on aina niinkuin ei näkisikään. Oikeastaan olin... liian lähellä. Minä katsoin kirjaa hänen kädessään ja säpsähdin. Fantasiaa. Minähän itsekin rakastin fantasiaa! En tiedä, kauanko sitä kirjaa tuijotin aivan hänen edessään, mutta kun nostin pääni, poikakin katsoi minua.
Minä tiesin mikä se katse oli. Tiesin, vaikka poika oli hiljaa. "Minä tiedän että olet kiinnostunut samoista asioista. Tämä kirja kiinnostaa sinuakin." Olin varma -niin ne äänettömät sanat sanoivat... Hymyilin pojalle. Hän hymyili takaisin... Sitten vilkutin ja lähdin hiljaisena, onnellisena kävelemään pois, jotta ehtisin bussiin. Ja vielä kun katsoin bussin ikkunasta, näin mielessäni miten poika lausui äänettä sanat "Minä rakastan fantasiaa".
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
...aivan tosi.=)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ihana tarina, sai hymyn huulille=)
Pienet jutut just parhaita täs elämässä.
Oisko vinkkejä hyvistä fantasiakirjoista?
Suosittelen lämpimästi Taru Sormusten Herrasta-kirjaa... paksu mutta pirun hyvä.;)
Ja sitten "Torven taika" niminen kirja. Tekijää en muista mutta heti kun tulee mieleen, ilmoitan.