Penkkarit

teimme historiaa ajelemalla ruotsinkielisen abi-luokan kanssa samalla bussilla, suurella sellaisella, ja lauloimme omien laulujemme ohessa välillä myöskin ' Ruotsin kansallislauluksi' silloin kutsumaamme "Fadderia-fadderallaa" yhtä lailla kuin "Kun sais joskus reissullansa nättiä poikaa halata..." ynnä muita...Y h t e i s ajelu pitkin kaupungin katuja oli ruotsalaisten aloite. Mutta se ei toistunut silti myöhempien abi-luokkien kohdalla.

Juhlat vietimme erään luokkatoverimme kotona maalla, Kansallispankin asunnossa, sinne eivät ruotsalaiset päässeet mukaan. Olivat alkoholittomat, hauskat pidot.

Avolavakuorma-autolla pitkin kaupunkia ja karkkeja heiteltiin "penskoille".
"Iltatilaisuudessa" olimme erään luokkatoverin kotona, missä meillä ei ollut mitään valvojaa, sillä kaverin vanhemmat olivat saaneet määräyksen pysyä yökylässä.
Meihin luotettiin, eikä turhaan. Tanssimme ja hassuttelimme aamuun asti ja pikkutunneilla nauroimme aivan hysteerisesi väsymyksestä.
Minä olin silloin jo iso daami, enkä tahtonutkaan aiheuttaa tädilleni, jonka luona asuin, mitään harmia. Kaikki luokkamme pojat olivat mukavia kavereita, eikä kukaan styylannut kenenkään luokkakaverin kanssa. Siitäkin joukosta on kolme poissa lopullisesti, kuolleet suht'koht nuorina.
Luokkakokouksessa ajattelen aina, että kuinka tuokin*******on noin läskistynyt ja joku toinen kalju. Itsehän sitä ei vanhene ollenkaan :DDD

Aika monella näiden palstojen kirjoittajista on mieluisat penkkarimuistot, mutta turhasta avoimuudesta viisastuneena haluaa säilyttää herkät muistonsa susien repimiseltä. Lue sivistyssanoista ja seuraa edellisen kirjoittajan torahampaita.