Miten ootte tsempanneet itteänne yleensä ja varsinkin alkuun pääsemiseks?? Kaverit valmistu jo jouluna ja mä en oo alottanutkaan päättötyötä!! Aivot lyö tyhjää, en keksi aihetta, koko hommaa painaa niskassa niin että en pysty ees alottaa....Tuntuu et oon kauhee luuseri ja laiskimus kun en saa mitään tehtyä..
EN SAA TEHTYÄ
MITÄÄN
94925
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Itselläni oli täysin vastaava tilanne, että ei saanut mitään aikaseksi. Sain työn valmiiksi vasta pari viikkoa sitten (viimein).
Ja sitten vinkki. Pyydä, että työtä valvova opettaja autaa alkuun. Sano että et tiedä kuinka aloittaa. Kun saat ohjeita ja apua niin jatka välittömästi kotoa tekemistä, älä pidä päivänkään taukoa, koska tarvitset vain tekemisen pään auki. Loppu saattaa mennä hyvinkin nopeasti. Valvojille nämä pulmat ovat arkipäivää ja he osaavat varmasti auttaa.
Mulla oli samanlainen asteittain kasvava hirveä angsti. Alussa en saanut pariin kuukauteen mitään aikaiseksi, vaikka joka päivä piti ja piti.
Tässä pari vinkkiä, jotka voivat auttaa (tai sitten pahentaa):
1. Tee tutkimussuunnitelma, hyväksytä se ohjaajalla ja tee tutkimus sen mukaan. Kaikenlaista neuvoa kuulee graduseminaareissa matkan varrella tyyliin "etkö voisi lisätä vielä sitä sun tätä"? Et voi eikä tarvitse, tutkimussuunnitelma on tehty jo! Luultavasti joudut rajaamaan työn edetessä aihetta vielä lisää, ettei gradu paisu yli kohtuullisen työmäärän.
2. Kyseessä on vain ja ainoastaan gradu. Turha elätellä liian kunnianhimoisia haaveita, kyseessä ei ole väikkäri. Suositeltu minimipituus riittää - 200-sivuisen gradun vääntäminen on useimmiten täyttä ajanhaaskausta. Harva työnantaja edes kyselee ensimmäisenä arvosanan perään - jos ollenkaan.
3. Gradusi lukee todennäköisesti korkeintaan muutama ihminen. Useimmilla graduilla ei ole mitään muuta merkitystä kuin se, että opiskelija saa maisterin paperit ulos. Miksi siis stressata suotta ja käyttää kaiken henkisen energiansa tieteen kannalta täysin yhdentekevään projektiin?
Minulla homma alkoi luistaa, kun oivalsin nuo kolme juttua. Nyt se on sellaista iloista läiskimistä, ja tekstikin vaikuttaa ihan kelvolliselta. Mihinkään esitarkastukseen en graduani vie; rukkaamista löytyy varmasti loputtomiin, enkä jaksa sellaiseen rumbaan ryhtyä yhden arvosanapykälän parannuksen takia. Luotan itseni ja teen sen minkä osaan, se saa luvan riittää.
Menestyksekästä gradupeikon selättämistä! :)
Minäkin ymmärsin jo varhaisessa vaiheessa nuo kertomasi asiat, ja toden totta gradua on ollut mukava tehdä. Lennokkaita ajatuksia riittää, kun ei ota paineita, eikä huolehdi turhia! Tämä on vaan gradu ja oikea elämä on sitten siellä jossakin muualla.
Mutta ihan vihjeenä vain sanoisin, ettei kannata ihan niin kiven kovaan lyödä lukkoon tutkimussuunnitelmaansa, eikä tutkimuksensa sisältöä, etteikö voisi ottaa neuvoja ja vihjeitä vastaan tai ainakin ajattelun alle. Olen monelta taholta kuullut, että opiskelija joka pässinpäisesti puurtaa gradunsa valmiiksi yksin ilman jatkuvaa ohjaajan konsultaatiota, saa aikaa yksipuolisen tuotoksen. Valmiin kyllä ja mahdollisesti hyväksytyn, mutta arvosanasta voi saada melko helpolla korkeamman, mikäli hieman avaa mieltään uusille ehdotuksille.
Graduni tein kirjoituspöytätyönä. Oli heikohko motivaatio. Tuli keskinkertainen työ - jos sitäkään. Toisesta aineesta tein cumun ja aloin soittelemaan (heti ekassa paikassa niillä oli aihe seminaarityöhön valmiina - iso organisaatio). Otin tosissani, kun kerran työ luettiin myös yliopiston ulkopuolella. Tuli erinomainen arvosana. En saanut kyllä hommasta mitään palkkaa.
Eli: suosittelen kyselemään alasi organisaatioista ihan sitkeästi vaan. Ja kun aihe löytyy esität sen ohjaajalle. Uskoisin ohjaajan olevan myötämielinen - proffiahan kiinnostaa aina tuore kenttätieto (sen kun voi muuttaa joskus rahaksi).
Kiitos hyvistä neuvoista kaikille!!=) Eiköhän tää tästä pikkuhiljaa lähde meneen eteenpäin. Eilen oli kyllä niin mieli maassa tän asian kans, mut nyt näyttää ja tuntuu jo paremmalta, enpä taida olla ainut tän asian kans painiskeleva vaikka siltä välillä tuntuukin.=)
Hei!
Alat vaan nyt kirjoittamaan jotakin paperille, siitä se lähtee luistamaan, vaikka ensin ihan mind map tyylillä.
Mulla on kokemusta gradun viivästymisestä.. olen tehnyt sitä on - off tyylillä viimeiset 7 vuotta :P, mutta nyt se on päätetty että se todella valmistuu tämän kevään aikana.
Lähdin hommaan vähän liian kunnianhimoisin tutkimussuunnitelmin, olin asiasta todella innostunut ja pukkasin tekstiä jo pelkästään teoriaan sellaiset 150 sivua, nyt olen teoria osuuden karsinut n.40 sivuun ja gradu tällä hetkellä mitoiltaan vain 76 sivua, joka alkaa olla aika lailla se mitta mikä se tuleekin olemaan.
Graduni viivästys johtui hyvin monista asioista, iski ahdistus kun sanottiin että aivan liian pitkä, karsi puoleen.. ja alkoi tuntumaan ettei se ikinä tule sellaiseksi kuin pitäisi.. muutin paikkakuntaa, menin töihin ja tein kaksi lasta, kunnes viimeisillään raskaana ollessa minuun iski ahdistus uudelleen nyt se on PAKKO tehdä en halua äitiysloman jälkeen enää samaan työpaikkaan!!
Olen nyt todella onnellinen että graduni on alkanut taas sujumaan eteenpäin, oli aikoja jolloin pelkän gradu sanan mainitseminenkin sai minut todella pahalle tuulelle.. Gradu oli peikko, josta olen vihdoin selviämässä.
Todellisuudessahan gradu ei ole muuta kuin 20 ov arvoinen juttu, josta ei pitäisi ottaa niin turhia paineita, ehtii sitä maailmaa parantamaan myöhemminkin kuin lopputyössään...
Onnea ja menestystä kaikille gradun teossa, pitäkää peukkuja että saan vielä puristettua loppulaiseet graduuni!
jo lähteny sutimaan?
täs miehen kans mietitty...kun se opiskelee samaa alaa, paitsi mä alotin vuoden aikasemmin, niin että ollaan pidetty aivoriiheä että voitais tehdä yhdessä se lopputyö. Ois parempi motivaatiokin kun ei yksin tarttis puurtaa. Meidän alalla (markkinointi) vois helposti toteuttaa jonkun projektinkin lopputyönä, et sen ei oo pakko olla sitä teoriaa pelkästään. Kyllä tää tästä pikkuhiljaa...onneks tuo mies potkii mua myös persauksille...=)
aloituksesta kannata painetta ottaa..itse päätin jo opintojen alkuvaiheessa, että mitään teoriahömppä-gradua(=väkisin keksittyä) en tee. Toimeksiantoja saikin sitten metsästää toden teolla, pari vuotta menikin oikeastaan vain töitä tehdessä. Sitten yhtäkkiä otettiin jonkin vanhan "pommitusemailin" johdosta yhteyttä ja sain toimeksiannon alalta, jolta löytyy monen vuoden työkokemus. Ja työpaikanhan, koulutusta vastaavan, gradu poiki oitis. Eli ei kannata hermostua, asioilla on tapana hoitua..