päätin jatkaa heti, kun vielä on inspiraatiota
...
Leirikouluun lähtöaamuna Mikko oli vaitonainen, vaikka äiti hössötti ja pakkasi innoissaan lämmintä vaatetta ja pälpätti miten hauska viikko Mikolla tulee olemaan. Mikko ei oikein jaksanut innostua, kun hän mietti mitä kaikkea hauskaa toiset keksisivät joka yö viikon aikana. Oli nimittäin käynnyt ilmi, että kaikki muut pojat asuivat aivan toisessa päässä leirikeskusta kuin Mikko ja Jukka. "Hei, kyllä sä voit olla meidän kämpillä yötä, ei se maikka mitään tajua", Teemu oli luvannut, mutta Mikko tiesi ettei se kuitenkaan onnistuisi. Mukaan lähtevä biologian opettaja oli kuulu siitä, että vahtasi yömyöhään ettei kukaan vain keksisi ryhtyä mihinkään koulujärjestyksen vastaiseen.
Talsiessaan koululle Mikko mietti, että miten noloa olisi olla Jukan kanssa kahdestaan huoneessa. Pitäisikö yrittää olla ystävällinen ja jutella vai olla täysin hiljaa? Mikko päätti valita keskitien ja vastata lyhyesti jos Jukka kysyisi jotain. "Helvetti, pitikin mennä koko vuoden paras viikko pilalle jo etukäteen" Mikko harmitteli itsekseen.
Koululla oli linja-auto jo odottamassa innokkaita luokkaretkeläisiä. Kaverit siellä jo huutelivat. Kuusinen kuiskasi Mikolle kuin salaliittolaiselle, että hänen isoveljensä oli ostanut siideriä kymmenen pulloa ja Kuusinen oli kotona pullottanut ne tyhjiin limsapulloihin. "Vanha homekorvamaikka ei takuulla kässää mitään", Kuusinen nauroi. Mikko vain naurahti väliinpitämättämästi, eihän hän kuitenkaan pääsisi osalliseksi hauskuudesta.
Bussimatka sujui rattoisasti poikien mölytessä takaosassa. Mikkokin tunsi ensimmäistä kertaa innostuvansa. Viimein oltiin perillä. Toiset pojat lähtivät kävelemään avaimet saatuaan kohti omia huoneitaan ja Mikko näki Jukan jääneen odottamaan häntä. "Joko sait avaimen", Jukka kysyi varovaisesti. "Joopa joo", Mikko tuhahti ärtyneenä ja lähti kävelemään katsomatta seurasiko vaaleatukkainen poika häntä.
Huoneessa Mikko heitti kassinsa lähimmälle petille. Jukka riisui takkinsa ja kävi istumaan toiselle sängylle virkkoen, "ihan kiva huone". "Olisi jos sä et olisi täällä", Mikko ajatteli, mutta sanoi ääneen vain "mmmm".
Mikko kääntyi lähteäkseen, mutta Jukka kysyi, "Minne sä lähdet"? Nyt Mikolla paloi pinna, miksi Jukan piti olla koko ajan äänessä, vaikka luokassa ei juuri koskaan sanonut mitään? "Vittuako se sulle kuuluu", Mikko huusi ja paiskasi oven kiinni. Silmäkulmastaan hän ehti nähdä toisen pojan säikähtäneen ilmeen.
Loppu päivä oli annettu vapaaksi ruokailua lukuun ottamatta. Mikko roikkui kavereiden kämpillä, puhui paskaa ja piti hauskaa muiden mukana. Jukka hävisi Mikon mielestä. Mutta sitten kellon lyödessä yhdeksän biologian opettaja kolkutteli oveen ja kurkisti sisään Teemun ja kumppaneiden huoneeseen. "Mutta hetkinen, Mikko, sinun huoneesi on aivan toisaalla, alapas lähteä sinne, hiljaisuus on tunnin kuluttua". Ei siinä mikään purnaaminen auttanut, vaan Mikko laahusti kiukkuisena ja myrtyneenä kohti omaa huonettaan.
Mikko avasi oven ja astui sisään. Jukka istui lueskelemassa sängyllään polvet koukussa. Yllään pojalla oli vain aluspaita ja siniset bokserit. Jukka näytti todella...Mikko pelästyi sitä mitä oli ajattelemassa ja huusi kaiken pahan olonsa ilmoille, "Saatanan kusipää kaikki on sun syytä, voi vittu miten mä vihaankaan sua".
Silloin jokin murtui Jukassa, joka oli tähän asti kestänyt kaiken kiusaamisen niin tyynesti. Jukan naama vääntyi epätoivoiseen ilmeeseen ja hän pillahti itkuun kätkien kasvonsa käsiinsä.
Kaikki raivo suli Mikosta hetkessä ja hän jäi seisomaan pelästyneenä lohduttomasti nyyhkyttävää poikaa katsellen. Ei hän tätä ollut halunnut. Mikko tajusi miten pohjattoman ilkeitä he olivat olleet Jukalle kaiken aikaa ilman mitään syytä. Tunteet myllersivät Mikon sisällä. Hänet valtasi suunnaton lämmöntunne Jukkaa kohtaan ja häntä suorastaan korvensi katsoa Jukan itkua. Tälläistä Mikko ei ollut koskaan ennen tuntenut.
Mikko lähestyi hitaasti itkevää poikaa. Hän ei sillä hetkellä halunnut muuta kuin, että Jukan olisi taas hyvä olla. Mikko istui Jukan vierelle sängylle. Jukka hätkähti, mutta ei nostanut katsetaan. Mikko tapaili sanoja "Jukka hei...en mä tarkoittanut...siis tota, anna anteeksi...kaikki se". Samalla Mikko kiersi toisen käsivartensa Jukan hartioiden ympärille tietämättä itsekään miksi niin teki. Jukka tuntui niin läpimältä. Nyt Jukka oli lopettanut itkunsa ja katsahti varovaisesti Mikkoa. Jukan kasvot olivat itkettyneinäkin niin...kauniit Mikko mietti ja katsoi Jukkaa syvälle silmiin.
"Jukka mä haluan olla sun kaveri, mutta mä ymmärrän jos sä vihaat mua", Mikko sanoi ja tajusi samalla miten typerältä se kuulosti. "Anna anteeksi", Mikko pyysi ja huomasi kyyneleen vierähtävän poskelleen. Jukka katsoi edelleen Mikkoa silmiin ja vastasi sitten viimein,"Mikko sä saat anteeksi enkä mä vihaa sua". Nyt Jukka hymyili Mikon nähden varmaan ensimmäisen kerran ja Mikosta Jukan hymyilevät kasvot näyttivät entistäkin upeammilta.
Samassa Jukka kiersi molemmat kätensä Mikon ympärille. Pojat olivat nyt aivan kiinni toisissaan. Mikko tapaili kädellään Jukan paljasta reittä ja silitti varovaisesti sileätä ihoa tuntien väin muutaman hennon vaalea karvan kämmenessään. Pojat nojautuivat sängylle makaavaan asentoon yhä toisiaan sylissä pitäen.
Mikko toivoi sen kestävän ikuisesti. Mikko päätti siinä Jukkaa sylissään pitäen ettei antaisi enää koskaan minkään satuttaa Jukkaa. Jukka tuntui niin hyvältä, Jukan vartalo oli samalla jäntevä ja solakka, mutta toisaalta niin pehmeä. Mikko tunsi elimensä jäykistyneen ja samalla hän havaitsi Jukan myös kovettuneen kalun painavan Mikon vatsaa ohuen bokserikankaan alta. Tästä ei enää olisi paluuta. Mikko tajusi olevansa rakastunut, ensimmäisen kerran elämässään.
...
Valitan seksinnälkäiset, ette saaneet haluamaanne vielä tässäkään osassa. Jos kirjoitan seuraavan, niin siinä sitä sitten olisi. Toisaalta ólisi kutkuttavaa jättää tilanne avoimeksi, en tiedä vielä. Mitä mieltä olette?
...
Leirikouluun lähtöaamuna Mikko oli vaitonainen, vaikka äiti hössötti ja pakkasi innoissaan lämmintä vaatetta ja pälpätti miten hauska viikko Mikolla tulee olemaan. Mikko ei oikein jaksanut innostua, kun hän mietti mitä kaikkea hauskaa toiset keksisivät joka yö viikon aikana. Oli nimittäin käynnyt ilmi, että kaikki muut pojat asuivat aivan toisessa päässä leirikeskusta kuin Mikko ja Jukka. "Hei, kyllä sä voit olla meidän kämpillä yötä, ei se maikka mitään tajua", Teemu oli luvannut, mutta Mikko tiesi ettei se kuitenkaan onnistuisi. Mukaan lähtevä biologian opettaja oli kuulu siitä, että vahtasi yömyöhään ettei kukaan vain keksisi ryhtyä mihinkään koulujärjestyksen vastaiseen.
Talsiessaan koululle Mikko mietti, että miten noloa olisi olla Jukan kanssa kahdestaan huoneessa. Pitäisikö yrittää olla ystävällinen ja jutella vai olla täysin hiljaa? Mikko päätti valita keskitien ja vastata lyhyesti jos Jukka kysyisi jotain. "Helvetti, pitikin mennä koko vuoden paras viikko pilalle jo etukäteen" Mikko harmitteli itsekseen.
Koululla oli linja-auto jo odottamassa innokkaita luokkaretkeläisiä. Kaverit siellä jo huutelivat. Kuusinen kuiskasi Mikolle kuin salaliittolaiselle, että hänen isoveljensä oli ostanut siideriä kymmenen pulloa ja Kuusinen oli kotona pullottanut ne tyhjiin limsapulloihin. "Vanha homekorvamaikka ei takuulla kässää mitään", Kuusinen nauroi. Mikko vain naurahti väliinpitämättämästi, eihän hän kuitenkaan pääsisi osalliseksi hauskuudesta.
Bussimatka sujui rattoisasti poikien mölytessä takaosassa. Mikkokin tunsi ensimmäistä kertaa innostuvansa. Viimein oltiin perillä. Toiset pojat lähtivät kävelemään avaimet saatuaan kohti omia huoneitaan ja Mikko näki Jukan jääneen odottamaan häntä. "Joko sait avaimen", Jukka kysyi varovaisesti. "Joopa joo", Mikko tuhahti ärtyneenä ja lähti kävelemään katsomatta seurasiko vaaleatukkainen poika häntä.
Huoneessa Mikko heitti kassinsa lähimmälle petille. Jukka riisui takkinsa ja kävi istumaan toiselle sängylle virkkoen, "ihan kiva huone". "Olisi jos sä et olisi täällä", Mikko ajatteli, mutta sanoi ääneen vain "mmmm".
Mikko kääntyi lähteäkseen, mutta Jukka kysyi, "Minne sä lähdet"? Nyt Mikolla paloi pinna, miksi Jukan piti olla koko ajan äänessä, vaikka luokassa ei juuri koskaan sanonut mitään? "Vittuako se sulle kuuluu", Mikko huusi ja paiskasi oven kiinni. Silmäkulmastaan hän ehti nähdä toisen pojan säikähtäneen ilmeen.
Loppu päivä oli annettu vapaaksi ruokailua lukuun ottamatta. Mikko roikkui kavereiden kämpillä, puhui paskaa ja piti hauskaa muiden mukana. Jukka hävisi Mikon mielestä. Mutta sitten kellon lyödessä yhdeksän biologian opettaja kolkutteli oveen ja kurkisti sisään Teemun ja kumppaneiden huoneeseen. "Mutta hetkinen, Mikko, sinun huoneesi on aivan toisaalla, alapas lähteä sinne, hiljaisuus on tunnin kuluttua". Ei siinä mikään purnaaminen auttanut, vaan Mikko laahusti kiukkuisena ja myrtyneenä kohti omaa huonettaan.
Mikko avasi oven ja astui sisään. Jukka istui lueskelemassa sängyllään polvet koukussa. Yllään pojalla oli vain aluspaita ja siniset bokserit. Jukka näytti todella...Mikko pelästyi sitä mitä oli ajattelemassa ja huusi kaiken pahan olonsa ilmoille, "Saatanan kusipää kaikki on sun syytä, voi vittu miten mä vihaankaan sua".
Silloin jokin murtui Jukassa, joka oli tähän asti kestänyt kaiken kiusaamisen niin tyynesti. Jukan naama vääntyi epätoivoiseen ilmeeseen ja hän pillahti itkuun kätkien kasvonsa käsiinsä.
Kaikki raivo suli Mikosta hetkessä ja hän jäi seisomaan pelästyneenä lohduttomasti nyyhkyttävää poikaa katsellen. Ei hän tätä ollut halunnut. Mikko tajusi miten pohjattoman ilkeitä he olivat olleet Jukalle kaiken aikaa ilman mitään syytä. Tunteet myllersivät Mikon sisällä. Hänet valtasi suunnaton lämmöntunne Jukkaa kohtaan ja häntä suorastaan korvensi katsoa Jukan itkua. Tälläistä Mikko ei ollut koskaan ennen tuntenut.
Mikko lähestyi hitaasti itkevää poikaa. Hän ei sillä hetkellä halunnut muuta kuin, että Jukan olisi taas hyvä olla. Mikko istui Jukan vierelle sängylle. Jukka hätkähti, mutta ei nostanut katsetaan. Mikko tapaili sanoja "Jukka hei...en mä tarkoittanut...siis tota, anna anteeksi...kaikki se". Samalla Mikko kiersi toisen käsivartensa Jukan hartioiden ympärille tietämättä itsekään miksi niin teki. Jukka tuntui niin läpimältä. Nyt Jukka oli lopettanut itkunsa ja katsahti varovaisesti Mikkoa. Jukan kasvot olivat itkettyneinäkin niin...kauniit Mikko mietti ja katsoi Jukkaa syvälle silmiin.
"Jukka mä haluan olla sun kaveri, mutta mä ymmärrän jos sä vihaat mua", Mikko sanoi ja tajusi samalla miten typerältä se kuulosti. "Anna anteeksi", Mikko pyysi ja huomasi kyyneleen vierähtävän poskelleen. Jukka katsoi edelleen Mikkoa silmiin ja vastasi sitten viimein,"Mikko sä saat anteeksi enkä mä vihaa sua". Nyt Jukka hymyili Mikon nähden varmaan ensimmäisen kerran ja Mikosta Jukan hymyilevät kasvot näyttivät entistäkin upeammilta.
Samassa Jukka kiersi molemmat kätensä Mikon ympärille. Pojat olivat nyt aivan kiinni toisissaan. Mikko tapaili kädellään Jukan paljasta reittä ja silitti varovaisesti sileätä ihoa tuntien väin muutaman hennon vaalea karvan kämmenessään. Pojat nojautuivat sängylle makaavaan asentoon yhä toisiaan sylissä pitäen.
Mikko toivoi sen kestävän ikuisesti. Mikko päätti siinä Jukkaa sylissään pitäen ettei antaisi enää koskaan minkään satuttaa Jukkaa. Jukka tuntui niin hyvältä, Jukan vartalo oli samalla jäntevä ja solakka, mutta toisaalta niin pehmeä. Mikko tunsi elimensä jäykistyneen ja samalla hän havaitsi Jukan myös kovettuneen kalun painavan Mikon vatsaa ohuen bokserikankaan alta. Tästä ei enää olisi paluuta. Mikko tajusi olevansa rakastunut, ensimmäisen kerran elämässään.
...
Valitan seksinnälkäiset, ette saaneet haluamaanne vielä tässäkään osassa. Jos kirjoitan seuraavan, niin siinä sitä sitten olisi. Toisaalta ólisi kutkuttavaa jättää tilanne avoimeksi, en tiedä vielä. Mitä mieltä olette?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Moi! Kirjota ihmees lisää! Oli tosi upee tarina. En kestä enää odottaa. =-(
Äkkiä lisää, tosi hyvä alku!
Moro!
Kaunista tekstiä! Älä jätä avoimeksi ja laita ihmeessä seksiä mukaan, mutta nimenomaan seksiä, ei mitään irstasta paskaa. Jatka samaa rataa ja monta osaa. Tämä on niitä harvoja tämäntyyppisiä tekstejä, joita netissä on ikinä julkaistu. Jotain, jota voisin verrata esimerkiksi Sakun tarinaan tai Taivaaseen (konkarit ainakin tietävät). Aivan upeaa tekstiä. Ja yritä saada tekstit vaikka Koodi.netiin tai Derekalle niin ne säilyvät pidempään ja varmasti. Aivan älyttömän hyvää tekstiä!!!
Taivaaseen tekstin saisi käsiinsä`? Kannattaa lukasta jonin ja roopen tarina, sekin on
Moro!
En valitettavasti muista. Jos joku muistaa niin kertokaa mistä Taivas-teksti löytyisi. Jooko.
Roope ja Joni on kanssa ihan loistava...!
http://www.seksimaa.com/tarinat/t.html
Oliskohan joku, joka yrittäisi saada kirjoittajiin yhteyden ja keräisi nämä novellien helmet yhteen paikkaan???
Olisit voinu rakentaa jännitystä pitempään, mutta on se näinkin kaunis. jatka
Pahoittelut kirjoitusvirheistä ja muista epäloogisuuksista, sillä kirjoitin suoralta kädeltä mitä mieleen tuli enkä jaksanut oikolukea.
Joku mainitsi tuossa "Jonin ja Roopen". Täytyy myöntää, että se innoitti minua kirjoittamaan. Se oli niin kaunista luettavaa, että yritin tavoittaa edes murusen siitä nuoren rakkauden unelmasta. Kaikkea plagiointia sen sijaan yritän välttää.
Vielä lisäykseksi, että itse en ole koskaan kokenut tuollaista herkkää rakkautta, joten en ehkä osaa tavoittaa sitä niin hyvin kuin joku onnen joskus kokenut.
Jatkoa tulee kyllä, kunhan saan aikaiseksi.
Tosi hyvä tarina! TÄytyy sanoa että yber hyvä, kaiken "kyrpä meni perseeseen" tarinoiden jälkeen tää tuntui tosi kivalta..jatka samaan malliin!..Aina niin tarinan jatko on jo ilmestynyt taidanpa lukaista sen..