Ajattelin nyt kirjoitella tänne hieman saamattomuudesta. Vituttaa omistaa, tämä ns. epävirallinen luonteenpiirre. Asiat jäävät lähes aina väistämättä hoitamatta. Perinteiseen tyyliin siirrään niitä aina, vain yhdellä päivällä. Lopputuloksen varmaankin jo arvaatte ? Totta- arvasitte aivan oikein tai, sitten jopa tiesitte tämän asian. Paskapussin vieminenkin kestää, jopa useita viikkoja juuri nytkin on homeisia sämpylöitä pussi puolillaan.
Mistä tämä saamattomuuteni, sitten johtuu ? Olenko saanut elämässäni tähän asti Huom. lähes kaiken valmiiksi tehtynä ? Vastaan rehellisesti- kyllä olen. Nyt on lähes viimeiset hetket ottaa itseään niskasta kiinni- ruvettava yrittämään tosissaan. Toinen kierros on vielä pelaamatta ja minä aion olla siinä voittaja.
Pääni sisällä pyörii paljonkin hienoja suunnitelmia elämänlaatuni parantamiseksi, mutta kun vain saisin ajatukseni vaihdettua teoiksi. Tämä kuullostaa monellekkin teistä, aivan yksinkertaiselta jutulta. Sitä se todellisuudessa onkin- kuin veisi lapselta tikkukaramellin. Minulle se taas on suuri haaste, ehkä haastekin on väärä sana ? Mahdottomuus sointuu korvissani totuudenmukaisemmalta sanalta. Sad but true, olen saamaton.
Saamattomuus
8
1881
Vastaukset
- Onnea yritykselle
Mä oli ennen hyvin, hyvin paljon enemmän saamaton kuin nykyään. Mullakin jäi kaikki aina kesken.
Aloitin saamattomuuden poistamisen sillä, että hoidin kaikki juoksevat asiat yhtenä viikonpäivänä. Esimerkiksi maanantaina juoksevat asiat Kelalle, soskuun, ressut terveyskeskukseeen uusittavaksi eli ns. sosiaaliasiat. Tiistaina kämpän siivous ja tiskaus sekä esimerkiksi oman kehon hemmottelu esimerkiksi naamioita ja kuorintoja. Keskiviikkona yleistä ihanaa shoppailua ja kun nämä juoksevat asiat loppuivat ja olivat hoidettuina, niin loppuviikko olikin sitten aikaa lukemiselle, lenkkeilylle, lojumiselle ja haaveilulle. Olo oli noina aikoina tosin aika yksinäinen ja väsytti välillä oikeesti tosissaan, mutta musta tuntuu, että tarvitsin tämän ajan ainoastaan itselleni ja se ehkä kannatti.- ainoa
Mulla on ihan sama ongelma. Mun on pitäny jo tän viikon maanantaina hoitaa jos jonkinlaiset tärkeet asiat, vaan enpä oo sitä tehny. Aina mietin että no huomenna sitten heti aamu 9ltä lähen liikenteeseen. Huomenna on sitten se viimenen päivä kun on PAKKO tehdä asioille jotain. Se ahdistaa jotenkin, oon monesti miettiny että minkä takia. Pelottaa mennä ihmisten ilmoille, pelottaa että on velvoituksia. Oon niinkuin lamaantunu ja haluun vaan jäädä lämpimän sängyn turvaan ja itkeä ahdistuksen pois. Kärsin syömishäiriöstä, sillä lienee jotain tekemistä asian kanssa? En saa itestäni mitään irti.. Inhottaa.
- Yasuni76
ainoa kirjoitti:
Mulla on ihan sama ongelma. Mun on pitäny jo tän viikon maanantaina hoitaa jos jonkinlaiset tärkeet asiat, vaan enpä oo sitä tehny. Aina mietin että no huomenna sitten heti aamu 9ltä lähen liikenteeseen. Huomenna on sitten se viimenen päivä kun on PAKKO tehdä asioille jotain. Se ahdistaa jotenkin, oon monesti miettiny että minkä takia. Pelottaa mennä ihmisten ilmoille, pelottaa että on velvoituksia. Oon niinkuin lamaantunu ja haluun vaan jäädä lämpimän sängyn turvaan ja itkeä ahdistuksen pois. Kärsin syömishäiriöstä, sillä lienee jotain tekemistä asian kanssa? En saa itestäni mitään irti.. Inhottaa.
"Huomenna on sitten se viimenen päivä kun on PAKKO tehdä asioille jotain. Se ahdistaa jotenkin, oon monesti miettiny että minkä takia. Pelottaa mennä ihmisten ilmoille, pelottaa että on velvoituksia. Oon niinkuin lamaantunu ja haluun vaan jäädä lämpimän sängyn turvaan ja itkeä ahdistuksen pois."
Kuulostaapa todella tutulta.. Hoidan aina lopulta pakolliset asiat kun viimeinen hetki on käsillä, mutta jotenkin tämä tuntuu vievän mehut niin, etten sitten halua tehdä mitään vapaa-ajallani muuta kuin maata sohvalla ja ladata akkuja. Miten hitossa ihmisestä tulee tällainen..?
Aamuisin pyörin peiton alla ja koetan kuluttaa aikaa, koska mitään haluja nousta ylös ei ole. Jos tästä joskus toipuisin (lääkitys ja terapia on menossa), en osaa kuvitella, että se aikaansaava ja energinen persoona olisin edes minä. Tuntuu jo kuin tämä olisi kiinteä osaa persoonaa. Enkä oikein jaksa uskoa asioiden parantumiseen.
- ajan uhri
... palkitsemista?
Ongelmani ei ole saamattomuus vaan väsymys, mutta minua se auttaa usein. Eli tyyliin "tiskaan ensin, syön karkkipussin sen jälkeen". (Jos on syömishäiriö tai paino-ongelma, kannattaa varmaan keksiä jotain muuta.)
Palkinto/rangaistus ei ole pääasia, vaan tämäntyylinen ajattelu helpottaa asioiden jäsentämistä.
Ei tämä tietenkään elämää mullista. Saat vain vietyä ne homehtuneet roskat pihalle. - rain
täällä myös yksi saamaton paska. Osa selittyy itselläni masennuksella ja vielä isompi osa peloilla, mutta eipä auta selitykset siihen että vituttaa se ettei saa asioita tehtyä..
Mä huijaan itse monesti tekemään jotain juttuja, Eli kun esim koko tiskin tiskaaminen tuntuu ylitse pääsemättömän suurelta urakalta, niin päätän laittaa astiat vaan likoomaan. Sitten ajattelen peseväni edes noi lasit, ja niitä huuhtoessa seuraavat onki jo lionneet, jne..
Välillä toimii paremmin, välillä huonommin..
Toivottavasti löydät omat keinosi!- ajan uhri
Minullakin toimii tuo. Esim. aloitan pyykkipäivän lajittelemalla pyykit ja nostamalla korin oven viereen. Tosin en ajattele "huijaavani" itseäni, vaan ottavani asian kerrallaan ;)
Minulle muuten sanottiin kerran, että "jos saisit elämääsi muutakin sisältöä, ei tuntuisi siltä, että koko ajan pitää tehdä töitä". Alentava kommentti, eikä pidä paikkansa. Eli ei kannata uskoa kaikkea mitä kuulee.
- toimii.
Kaikkihan on joskus saamaton. Ite oon tehny niin kun töitä on kertyny kiitettävä määrä. Huijaan itseäni sillä että kun saan tän tehtyä oon valmis, sitten meen seuraavaan tehtävään ja teen sen saman "huijauksen". Loppujen lopuks saan kaikki tehtyä ja olo on tyytyväinen jälkeenpäin. Voi hyvällä omatunnolla taas laiskotella pari päivää.
- rikottu
olen myöskin hyvin väsynyt tähän saamattomuuteeni.ennen olin hyvin touhukas ja energinen.sitten tuli ongelmia parisuhteessa-jne.ja luovutin.koska ukko ei tehnyt mitään mullekin oli kaikki samantekevää.ei ollut millään mitään väliä.otin eron ja muutin yksinäni.ja kuinka ollakaan-nyt vasta olen väsynyt ja saamaton.monta muuttoa takana.monet menetykset.monet luopumiset.rahattomuus.toivottomuus.olen vain niin loppu.en vain jaksa enää välittää.masennustahan tämä on-senhän tietää jokainen.takana valtavan suuret muutokset.psykiatrini ja terapeuttinikin on kysynyt-kuinka voin olla vielä hengissä.sanoin-en tiedä itsekään.hengissä olen joskin heikosti.
mutta uskon että jonain päivänä jaksan pestä ikkunat ym.ym.
asiat joita ennen rakastin,niin nyt en välitä mistään.täydellinen välinpitämättömyys.tekemisiä-ystävyyssuhteet katkolla-kaikki katkolla.en vaan jaksa.?
t.rikottu
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Pride-rautu korvaamaan kirjolohi
Kekkosen saatanan tunari meni muuttamaan aikoinaan sateenkaariväen kalan nimen. Unkarin vallankumouksen innoittamana n342468Purran aikaisemmat kannattajat siirtyneet Lindtmanin leiriin
Melkoinen muutos on käynnissä Suomen politiikan kentällä. Tulevista häviäjistä on hirmuinen kiire päästä ajoissa voittaj1062361Järkyttävä hetki - Ellen Jokikunnas pöyristyy italialaisen lääkärin työstä
Unelmia Italiassa -sarjassa ollaan Ellen Jokikunnaksen perheen kanssa Italiassa. Jokikunnas ja Rask ovat rempanneet kakk261449Oot tosi epätavallinen
ja erikoinen nainen. Tykästyä ikihyviksi sun kaltaiseen naiseen, mitä tästä pitäis edes ajatella.491237Työeläkkeet ovat pois työntekijän palkasta
Jokainen työeläkkeen nimissä maksettu euro on otettu pois työtä tekevältä palkansaajalta. Mitä korkeampi työeläketaso o331182Etkö sä muru mussakaiseni ymmärrä
Että me päästään lähenemään vain kaveruuden kautta? Vain siten mä voin lähettää sulle kuvia ja viestejä 😌 Tänäänkin o30996- 73932
Muistatko? Maisa Torppa jakso räjäytti Veitolan somen: "epäaitoa ja teeskentelyä"...
Maisa Torppa täyttää tänään 35 vuotta, onnea! Maria Veitola vieraili Yökylässä-ohjelmassa aikansa kohujulkkis Maisa To11861- 37780
- 53765