Luovutan

Istun keväisen
Vanajaveden rannalla
tuntien mäntymetsikön
ja palavan nuotion
tuoksun.

Muistot valtaavat mieleni.
Olet niin lähellä, mutta
tavoittamattomissa.
Sydäntäni kouristaa
suunnaton ikävä.

Katsellessani sumuisin
silmin selälle, muistan
saaremme - yhteisen
kesän.

Olisitpa uskaltanut
rakastaa ja päästää
minut sydämeesi
aivan kokonaan.

Seuraan lentoa
kurkien ja
toivon kuitenkin,
että edes sinä
olisit onnellinen.
5254
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Aivan uskomattoman kaunis kuvaus. Pidin!

Äänestä

Nerdee,niin tuttua tuo tunne,miten sitä kauniin luonnon sylissä.
Sitä jota rakastaa ,kaipaa jospa ois siinä.
On kyynelten paikka,olen itseniki löytänny ,särkyny on sielun kannel.
Kannamme sisällämme muistojen helminauhaa.
Sielä ne on ,joskus herää,tulee niin lähelle.
Lämmöllä.Liisa

Äänestä

Tiedän tunteesi,joista tuo runo syntyi. Mitä se rakkaus onkaan? Pelkkää pahaa oloa, kun et uskalla ilmaista sitä rakkautesi kohteelle. Yrität vain työntää tunteet pois ja unohtaa ne, mutta kun näet hänet, se sama tuskan ja ikävän tunee tulee päälle. Itkettää. 10 vuotta olen työntänyt tunteita pois, miksiköhän en uskalla näyttää niitä toiselle?

Äänestä
  • , siksi kai tavallaan hyvä olo - vaikka surullinen. Uskalsin rakastaa täydellä sydämellä,vaikka jälkeenpäin sattuikin. Rakkaus ja ikävä ei kuole, vaan ne jäävät muistoksi matkalle elämän tielle. Toivon, että hän on onnellinen vaikka sitten ilman minua.
    Älkää jättäkö sanomatta, että rakastatte, sillä mitä teillä on menetettävänä loppupeleissä? Antamalla on edes mahdollisuus saada palanen onnea tai sitten päästää lopullisesti irti.

    Äänestä

Nerdee...

Olin välillä pois, en ole lukenut näitä aikaisempia tässä välillä..

mutta..

tää runo ja sen sisältö tuntuu tosi konkreettiselta, tutulta.. osaat tulkita omien tunojesi kautta.. myös muiden tuntoja...

upeita.

Lähden jatkamaan tästä taaksepäin, haluan tutustua Sinun luonisiisi teksteihin, josko oppisin jotain... upeeta, kiitos Nerdee

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Nerdee kirjoitti:

Istun keväisen
Vanajaveden rannalla
tuntien mäntymetsikön
ja palavan nuotion
tuoksun.

Muistot valtaavat mieleni.
Olet niin lähellä, mutta
tavoittamattomissa.
Sydäntäni kouristaa
suunnaton ikävä.

Katsellessani sumuisin
silmin selälle, muistan
saaremme - yhteisen
kesän.

Olisitpa uskaltanut
rakastaa ja päästää
minut sydämeesi
aivan kokonaan.

Seuraan lentoa
kurkien ja
toivon kuitenkin,
että edes sinä
olisit onnellinen.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu