Olen aseksuaali. En ole tuntenut koskaan mitään syvempää ketään kohtaan, enkä usko asian muuttuvan. Rakkaus on minulle vain tyhjä sana. En osaa odottaa/olettaa mitään tutustuessani uusiin ihmisiin. En osaa ajatella itseäni kenenkään kanssa. Olin "epämääräisessä" mutta täysin platonisessa suhteessa viime kesästä tähän asti. Sanoin heti alussa haluavani vain ystävän. Hän sanoi jatkuvasti asioita jotka eivät muuttaneet mitään. Minulla on siis ollut huono omatunto kesästä asti tunnevammaisuuteni takia. Sain tajuamaan ettei mitään tulisi tapahtumaan. Ei ole pitänyt yhteyttä tapahtuneen jälkeen. Tällaisiako te ihmiset olette? Onneksi maailmankuvani oli kyyninen jo valmiiksi. En ole pettynyt, en edes yllättynyt. Ystävieni puhuessa minulle rakkaudesta ajattelen aina: "Millä oikeudella puhutte minulle näistä asioista?" He saavat minut tuntemaan oloni yksinäiseksi. Kuuntelen Curea aivan liikaa. Olen huomannut olevani katkera jo tässä vaiheessa elämääni. Ja ettei kukaan pidä katkerista ihmisistä. Tiina Pystysen Ystävänä Yksinäisyys sai minut ajattelemaan asioita. Onko elämälläni merkitystä paikassa jossa tärkeintä on rakastaa ja tuntea itsensä rakastetuksi?
Rakkaus
Apocalypso
31062
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eikö aseksuaali tarkoita sitä, että ei omaa seksuaalisia tunteita ei ole. (Onko tämäkin totta kohdallasi?) Kykenemättömyyttä tuntea rakkautta se tuskin tarkoittaa.
Mielenkiintoinen kommentti.
Entä tunnetko empatiaa, pystytkö samastumaan toisen ihmisen tunteisiin? Saako mikään sinua liikuttumaan? Mitä tunteita ylipäätänsä tunnet? Itketkö koskaan? Haaveiletko rakkaudesta/oletko koskaan haaveillut rakkaudesta? Herättävätkö eläimet sinussa mitään tunteita?
Ajattelin vain mainita aseksuaalisuuteni heti alussa. Olen liian empaattinen ihminen, siksi olen jatkuvasti ahdistunut. Ajattelen liikaa. Myös ajattelutapani on vääränlainen. Näen meidän kaikkien lasit puolityhjänä (ellei vettä ole jo myrkytetty).
Kyllähän tunne-elämä voi olla erilaista, mutta olisikohan ehkä syy hormonitoiminnassa. Minulla oli hormonihoidon alussa tuollainen "tyhjä" aika. Kumpaakaan hormonia ei ollut riittävästi, jolloin seksuaalinen halu katosi. Kunhan hormonitasapaino saatiin normaalin naisen tasolle, seksuaalinen halukin palasi.
Kuitenkin tuonakin aikana olin kyllä henkisesti herkkä, koskettavat elokuvat ym. sai itkemään. Myös toisen ihmisen läheisyyttä kaipasin, vaikka siinä ei ollut seksuaalista halua.