giljotiini (unet muotuvat)

Uros Kala kirjoitti:

Tällä tavalla hevosen korahdus
aamu-usvassa
tulee maisemien läpi.

Nukun makeasti suolaista unta
vesi huuhtoo ikkunaa
ja verkkosukkahousut tuulessa
limittyvät
kuunvalo katiskassa.

Papereiden läpi.

Kavioiden ääni
miltei jäätyneessä heinikossa.

Käännän kylkeä
kylki kylkeäsi vasten, en tiedä
kumman kylkeä käännän, puhut unissasi
uneni läpi kostutan sormeani
selaan kirjaa.
Sen kannessa on giljotiinin kuva.

Ja kun raotan silmiäni
taas uudeksi maisemaksi piirtyen:
ihosi kirjoittaa kämmeneeni
sykkiviä sanoja.

Kyljet höyryten pakenee
unen eläin
kavioiden ääni etääntyy,
huomaan että sinäkin olet hereillä,
tässä olemme sinä ja minä
ja kipeästi rakkaus

jota ei voi uneksua kuin unta.

Siis giljotiinin terä kaulalla
on sykkivä sydän
trapetsilla kulkevan sielu
kuin väriseväsiipinen kyynkylintu
peläten että saavat tietää
influenssan jota kannan.

Tarkoitan että herätessä
käsi alkoi jotenkin painaa enemmän.

Tällaisen vierelle tulla
on itsemurhaa!
Ja säälin sinua minua sääliessäsi,
kaikki mitä puhtaaksi rakkaudeksi sanotaan
pään pudotessa
mustinta verta pulppuaa.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä