Mitä tehdä agressiiviselle koiralle (1,5-vuotias narttu)? Naapurin lapset pääsivät kiusaamaan koiraa puolisen vuotta sitten mm. heittelemällä kiviä, hakkaamalla kepillä tarhaa vasten, huutamalla sekä rääkymällä koiralle kovaan ääneen, ennenkuin tulin paikalle ja pääsin väliin. Kiusaamistapaus toistui vielä kaksi kertaa, kummallakaan kerralla en ollut itse paikalla estämässä tilannetta, mutta kuulin jälkeenpäin tapahtuneesta.
Tapahtumista lähtien koira ei ole sietänyt kuin oman perheen lasta, jota kohtaan on täysi enkeli, mutta heti kuin muita lapsia tulee pihaan/lenkillä vastaan, muuttuu räyhääväksi ja murisevaksi, suoraan sanoen itseänikin pelottavaksi. Koira kuuntelee kuitenkin käskyjä ja lopettaa tiukan kiellon kuultuaan, mutta koko tapaa en ole onnistunut kitkemään pois ja alan olla epätoivoinen. Ihmiset kiertävät koirani kaukaa ja väistävät toiselle puolelle tietä, jos kävelemme julkisilla paikoilla. Koirallani on tietynlainen "maine" raivohulluna.
Olen yrittänyt keinolla jos toisella, mutta ei tunnu tepsivän. "Edistystä" on, että koira saattaa mennä nuuskimaan vierasta lasta (korvat luimussa, häntä alhaalla,kulmien alta pälyillen) ja antaa rapsuttaa yllättävän kauankin, mutta yht'äkkiä rupeaakin räyhäämään lapselle, ilman mitään syytä. Silti on hullu tunne, että koko ajan koira pelkää..
Enää en uskalla koiraa lasten lähelle edes viedä, ja lenkillä kierrän lapsipaikat kaukaa, etten ruoki näiden koirapelkoa, mutta ruokinko samalla koirani lapsipelkoa?!
Koira ei ole ikinä purrut ketään, ainoastaan räyhännyt pahankuuloisesti, vaikka käytös antaisi niin ymmärtää. Itseäni, perhettäni ja ystäviäni kohtaan koira on todellakin kuin enkeli ja ylitsevuotavan ystävällinen (kyllä, kuulostaa oudolta) sekä leikkisä enkä haluaisi ajatella lopettamista todellisena vaihtoehtona. Naapureidemme mielestä tämä taas olisi paras ja ainoa vaihtoehto (lähellämme asuu vain lapsiperheitä). Mitä teen?
Tapahtumista lähtien koira ei ole sietänyt kuin oman perheen lasta, jota kohtaan on täysi enkeli, mutta heti kuin muita lapsia tulee pihaan/lenkillä vastaan, muuttuu räyhääväksi ja murisevaksi, suoraan sanoen itseänikin pelottavaksi. Koira kuuntelee kuitenkin käskyjä ja lopettaa tiukan kiellon kuultuaan, mutta koko tapaa en ole onnistunut kitkemään pois ja alan olla epätoivoinen. Ihmiset kiertävät koirani kaukaa ja väistävät toiselle puolelle tietä, jos kävelemme julkisilla paikoilla. Koirallani on tietynlainen "maine" raivohulluna.
Olen yrittänyt keinolla jos toisella, mutta ei tunnu tepsivän. "Edistystä" on, että koira saattaa mennä nuuskimaan vierasta lasta (korvat luimussa, häntä alhaalla,kulmien alta pälyillen) ja antaa rapsuttaa yllättävän kauankin, mutta yht'äkkiä rupeaakin räyhäämään lapselle, ilman mitään syytä. Silti on hullu tunne, että koko ajan koira pelkää..
Enää en uskalla koiraa lasten lähelle edes viedä, ja lenkillä kierrän lapsipaikat kaukaa, etten ruoki näiden koirapelkoa, mutta ruokinko samalla koirani lapsipelkoa?!
Koira ei ole ikinä purrut ketään, ainoastaan räyhännyt pahankuuloisesti, vaikka käytös antaisi niin ymmärtää. Itseäni, perhettäni ja ystäviäni kohtaan koira on todellakin kuin enkeli ja ylitsevuotavan ystävällinen (kyllä, kuulostaa oudolta) sekä leikkisä enkä haluaisi ajatella lopettamista todellisena vaihtoehtona. Naapureidemme mielestä tämä taas olisi paras ja ainoa vaihtoehto (lähellämme asuu vain lapsiperheitä). Mitä teen?
Vastaukset 5
Vanhimmat
...vika ole sinussa tai koirassasi, niin tietänet itse, mikä on edessä. Vahinko valitettavasti on päässyt käymään koirasi psyykkeessä...
-T
Valitettavasti aina joskus näin pääsee käymään, eikä asiantilaan vaikuttaneita saa yleensä koskaan vastuuseen teostaan.
Koirasi toimii vieraita lapsia kohtaan täysin loogisesti ja vaistonsa ohjaamana. Vaikka se ei ole vielä ketään purrut, se ensimmäinen kerta voi olla yhtä peruuttamaton koin koirasi psyykkinen nykytila.
Joskus vain vääryys toteutuu -valitettavan useinkin- ja joutunet luopumaan koirastasi, koska sen pahimman vaihtoehdon riski kasvaa koko ajan.
Onnellista olisi, jos koirasi saisi kodin erämaakylän lempeiden mummon ja papan päivien piristyksenä, koska se itse on täysin syytön traumaansa, ja siten yhden koiranelämänsä ansainnut.
Hankalaksi on tilanne menny.
Varsinkin jos koira on luonteeltaan pehmeä se voi muistaa lopun ikänsä ikävät tilanteet. Ennen kuin lopetat koiran voisit kysellä ongelmakoirakouluttajilta (googleta ongelmakoirakouluttaja) miten epätoivoinen tapauksesi heidän mielestään on. Hintoja ym en tosin tiedä, taitavat nekin osata aika hyvin veloittaa.
Korvauksien saaminen koiran pilanneiden lasten vanhemmilta taitaa olla unta vaan (mutta jos olisi toisinpäin, asiasta ei olisi mitään epäselvää, kuvetta kaivamaan vaan).
.. on loistava muisti. Meillä se on juuri samaisen asian kautta havaittu. Naapurin lapsia meidän koira välttelee, koska ne ovat kiusanneet sitä. Lapset ovat kiusanneet koiraamme kun koira on ollut häkissä, puolustuskyvyttömänä ja vain koppi on pakopaikkana. En ihmettele jos koira muistaa kiusaajan hajut, äänet jne. Tuskin ihminenkään unohtaisi..
ensimmäiseksi suorat sanat naapurin lasten vanhemmille.Kerro mitä ovat velkaa,nakkaa summa takataskusta!Suomenna ja väännä rautalangasta,aseta porttikielto lapsille loppuelämäksi ja ripitä vanhemmat.Jos olisin sinä ei naapuri sovusta puhuttaisi enää vuosikausiin.
Valitettavasti olen samaa mieltä muiden kanssa,luotto on mennyt.Setäni koiralle kävi sama juttu,vietti loppu elämänsä vanhan mummon kanssa korvessa.Ei kertakaikkiaan sietänyt lapsia enää lainkaan 4 vuotiaana.