Uni ei tule ja tässä istuskelen kirjoittelemassa tänne. Ihanan hiljaista, kerrankin. Aamulla se taas alkaa, älytön älämölö ja huiske ympäriinsä:)
Molemmat koirat nukkuvat niin sikeästi.. Toinen sohvalla selkäni takana (on vallannut pikkuhiljaa itselleen enemmän ja enemmän tilaa, kohta joudun varmaan pois tältä sohvalta) kuin pikkuvauva ja toinen pedissään lelujen päällä, näyttää epämiellyttävältä, mutta uni tuntuu olevan makea: murinaa, tassut värisee, häntä heiluu.. En vaihtaisi näitä kahta ikinä mihinkään, vaikka miljoonia maksettaisi. Nämä rakkaat pikikuonot tuovat arkeen sellaista iloa ja rakkautta, ettei sitä voi rahassa mitata! Useat ihmiset sanovat koirilleni etteivät ne tiedäkään,kuinka hyvin niitä pidetään, joissakin kodeissa edes lapset eivät saa sellaista kohtelua kuin nämä kaksi. Hellin ja lellin niitä ehkä liikaakin, mutta mitäs sitten! Kuria niille kyllä pidetään ja kuuliaisia kansalaisia ovat (vanhempi kyllä täysin, nuoremman kanssa käydään pieniä "taisteluja" välillä).
Oli vaan pakko tulla kertomaan kaikille, kuinka paljon koiriani rakastan! En tiedä, mistä lienevät oppineen: ne herättävät isännän ensin! Ne önisevät, mörisevät ja vetävät peittoa niin kauan, että isäntä nousee ja ruokkii. Sitten pääsevät pisulle jonka jälkeen isäntä lähtee töihin. Pikalenkin jälkeen koiruudet menevät takaisin nukkumaan ja odottavat että emäntä nousee (huolehtivat kyllä etten nuku liian myöhään) ja elämä alkaa! Lelut lentelee ja ilmoille pääsee mitä oudompia äännähtelyjä ja odotetaan että mamma saa aamupalan eteensä ja sitten yhteistuumin pummitaan pienen etäisyyden päästä ja sitten ulos riehumaan ja leikit jatkuu sisälle päästyäkin.. Ja sama meno jatkuu päivästä toiseen.. Saas nähdä, mitä uusi pentu tuo tullessaan. Lisää elämää? Ei haittaa, sitä ei voi koskaan olla liikaa! Näin meillä, mites muiden päivät alkaa ja loppuu?
Molemmat koirat nukkuvat niin sikeästi.. Toinen sohvalla selkäni takana (on vallannut pikkuhiljaa itselleen enemmän ja enemmän tilaa, kohta joudun varmaan pois tältä sohvalta) kuin pikkuvauva ja toinen pedissään lelujen päällä, näyttää epämiellyttävältä, mutta uni tuntuu olevan makea: murinaa, tassut värisee, häntä heiluu.. En vaihtaisi näitä kahta ikinä mihinkään, vaikka miljoonia maksettaisi. Nämä rakkaat pikikuonot tuovat arkeen sellaista iloa ja rakkautta, ettei sitä voi rahassa mitata! Useat ihmiset sanovat koirilleni etteivät ne tiedäkään,kuinka hyvin niitä pidetään, joissakin kodeissa edes lapset eivät saa sellaista kohtelua kuin nämä kaksi. Hellin ja lellin niitä ehkä liikaakin, mutta mitäs sitten! Kuria niille kyllä pidetään ja kuuliaisia kansalaisia ovat (vanhempi kyllä täysin, nuoremman kanssa käydään pieniä "taisteluja" välillä).
Oli vaan pakko tulla kertomaan kaikille, kuinka paljon koiriani rakastan! En tiedä, mistä lienevät oppineen: ne herättävät isännän ensin! Ne önisevät, mörisevät ja vetävät peittoa niin kauan, että isäntä nousee ja ruokkii. Sitten pääsevät pisulle jonka jälkeen isäntä lähtee töihin. Pikalenkin jälkeen koiruudet menevät takaisin nukkumaan ja odottavat että emäntä nousee (huolehtivat kyllä etten nuku liian myöhään) ja elämä alkaa! Lelut lentelee ja ilmoille pääsee mitä oudompia äännähtelyjä ja odotetaan että mamma saa aamupalan eteensä ja sitten yhteistuumin pummitaan pienen etäisyyden päästä ja sitten ulos riehumaan ja leikit jatkuu sisälle päästyäkin.. Ja sama meno jatkuu päivästä toiseen.. Saas nähdä, mitä uusi pentu tuo tullessaan. Lisää elämää? Ei haittaa, sitä ei voi koskaan olla liikaa! Näin meillä, mites muiden päivät alkaa ja loppuu?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Käy lukemassa minun päivästäni tuolta eläimet kertovat palstalta.Kyllä me koiruudet ollaan ihania.Minäkin tärkeä mammalle ja iskälle!