Tuli mieleeni seuraavaa
Hoitoalalla on tyypillistä puhe siitä miten taukoja ei ehdi pitää. Pitää juosta 8-12 tuntia koko ajan, syömäänkään ei ehdi. Itse teen kiireisinä päivinä samaa; jätän taukoja pitämättä ja "uhraudun" erilaisiin työtehtäviin -"teen äkkiä vielä tämän", kunnes koko työpäivä onkin jo mennyt. Jos lähtee tauolle kesken kiireen, tulee oikein huono omatunto ja äkkiä 5 min päästä takaisin töihin.
Miten paljon tästä on itse luotua?
Potilaista/ asiakkaita ei voi jättää hoitamatta, tietenkään. Mutta ollaanko todella joka tilanteessa ns sammuttamassa tulipaloa? Esimerkkejä; pomo on moneen kertaan asettanut meille päivitäiset rajat, paljonko hoidetaan uusia asiakkaita (tämä onnistuu työn laadun vuoksi) päivässä. Sanotaan, että pomon raja on 6 uutta asiakasta/pv. Ei muuta, that it - sanoo tiukasti, että ette SAA ottaa enempää, jotta jaksatte. Joka ikinen päivä, säännöllisesti, uusia asiakkaita otetaan 8 päivässä. Aina pitää ehtiä muka vielä vähän ja joustaa vielä vähän. Meillä ihan oikeasti iso osa kiireestä on omilla valinnoilla tuotettua.
Eikö tällä (meillä näkyy ihan konkreettisesti) aiheuteta sitä, ettei lisää ihmisä palkata kun entisilläkin hoituu? Aiheutetaan sitä, että itse vedetään oma jaksaminen piippuun? Asetetaan rima jatkuvasti luonnottomalle tasolle? Näitä vanhoja, samoja juttuja, mitä nyt on jauhettu.. Mutta miksi esim suostutaan luopumaan ruokatauosta, vaikka se on lakisääteinen -miksi? Olisiko aina kuitenkaan pakko? Kuka hyötyy siitä, että hoitaja väsyy? Miksi ihaillaan ja kunnoioitetaan hyvänä työntekijänä sitä, joka loputtomasti joustaa omasta ajastaan ja hyvinvoinnistaan? Meillä ainakin ihaillaan sitä, joka "uhrautuu" eniten. Sehän on ihan sairasta! Miksi ei ihailla sitä, joka osaa pitää huolta itsestään, pitää kiinni tauoistaan ja oikeuksistaan, ja vaatii huolenpitoa työtovereillekin?
Hoitoalalla on tyypillistä puhe siitä miten taukoja ei ehdi pitää. Pitää juosta 8-12 tuntia koko ajan, syömäänkään ei ehdi. Itse teen kiireisinä päivinä samaa; jätän taukoja pitämättä ja "uhraudun" erilaisiin työtehtäviin -"teen äkkiä vielä tämän", kunnes koko työpäivä onkin jo mennyt. Jos lähtee tauolle kesken kiireen, tulee oikein huono omatunto ja äkkiä 5 min päästä takaisin töihin.
Miten paljon tästä on itse luotua?
Potilaista/ asiakkaita ei voi jättää hoitamatta, tietenkään. Mutta ollaanko todella joka tilanteessa ns sammuttamassa tulipaloa? Esimerkkejä; pomo on moneen kertaan asettanut meille päivitäiset rajat, paljonko hoidetaan uusia asiakkaita (tämä onnistuu työn laadun vuoksi) päivässä. Sanotaan, että pomon raja on 6 uutta asiakasta/pv. Ei muuta, that it - sanoo tiukasti, että ette SAA ottaa enempää, jotta jaksatte. Joka ikinen päivä, säännöllisesti, uusia asiakkaita otetaan 8 päivässä. Aina pitää ehtiä muka vielä vähän ja joustaa vielä vähän. Meillä ihan oikeasti iso osa kiireestä on omilla valinnoilla tuotettua.
Eikö tällä (meillä näkyy ihan konkreettisesti) aiheuteta sitä, ettei lisää ihmisä palkata kun entisilläkin hoituu? Aiheutetaan sitä, että itse vedetään oma jaksaminen piippuun? Asetetaan rima jatkuvasti luonnottomalle tasolle? Näitä vanhoja, samoja juttuja, mitä nyt on jauhettu.. Mutta miksi esim suostutaan luopumaan ruokatauosta, vaikka se on lakisääteinen -miksi? Olisiko aina kuitenkaan pakko? Kuka hyötyy siitä, että hoitaja väsyy? Miksi ihaillaan ja kunnoioitetaan hyvänä työntekijänä sitä, joka loputtomasti joustaa omasta ajastaan ja hyvinvoinnistaan? Meillä ainakin ihaillaan sitä, joka "uhrautuu" eniten. Sehän on ihan sairasta! Miksi ei ihailla sitä, joka osaa pitää huolta itsestään, pitää kiinni tauoistaan ja oikeuksistaan, ja vaatii huolenpitoa työtovereillekin?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Kirkastui itsellekin tässä pointti: Onko kaikki kiire ja vaatimukset aina ylhäältä tulevia, vai tulevatko ne itsestä?
Anteeksi kirjoitusvirheet aloituksessa. Pitäisi aina tarkistaa...
kirjoitat asiaa! Tuntuu, että monesti alalla on todellakin tehokkain ja paras työntekijä se joka eniten "uhrautuu" työn eteen. Miksi työntekijä ajautuu siihen, että taukoja ei pidetä? Kaikki tietenkin tähän vastaavat, että ei ehdi kun on niin kiire. En kiellä sitä etteikö kiire olisi monessa paikassa, mutta mutta...
Kuka/mikä meidän työtä ohjaa?
Mä kun aloin pitää työsopparissa mainitut kaffepaussit ja ruokatauot sovitusti, niin työt kasaantui ja herjoja alkoi lentää osastoilta ja sitä rataa pomolle, joka kehoitti hakeutumaan muualle, jollei ala työt maistua.
en kyseenalaista tapahtunutta kohdallasi.
Mutta jos tuollaisen asian vie eteenpäin on kumma jos sen työnantaja voittaa.
Asian eteenpäinviemisestä tietysti saattaa vaikeuttaa työssä olemista jos oikei v-mäinen esimies on. Itsellä ei sellaisesta ole kokemusta, siksi kai se tuntuukin niin uskomattomalta.
yhtään auta, että lasaretin luottamusmiehet istuu leveellä p....llään ja mussuttaa ties missä kokouksissa aikansa kuluksi saamatta mitään aikaseksi. Ykskin kuulema vaan oottaa "et kun pääsi eläkkeelle."
Ruokatunti......mikä se on? Ai niin, muistaakseni viitisen vuotta sitten kävin työpaikan ruokalassa syömässä. Sittemmin koko ruokala on lopetettu.
Miksi lakisääteistä ruokataukoa ei pidetä? Koska kukaan muukaan ei pidä. Paitsi osastonhoitaja ja -sihteeri silloin tällöin. Oma ruokataukoni menee niin, että yhden kerran sadasta eväidenmutustelukerrasta saa mikropitsan syötyä yhdellä istumalla. Yleensä pitsannauttimisen välissä pitää hoitaa yksi jos toinenkin potilaan toive/hoito.
Ruokatuntia ei pidetä, koska siitä seuraisi kaaos.
"koska kukaan muukaan ei pidä"
Onko siinä se totuus? Joku tähän viittasikin.
Mietin vaan, että mitä ne asiakkaiden/ potilaiden toiveet ja hoidot ovat silloin kun tauoltasi nouset? Onko kyseessä tulipalon sammutus tai hengen lähtö? Eikö se ihminen ihan oikeasti voi odottaa sen aikaa kun sanot, että minulla on nyt tauko -ole hyvä ja odota?
Tulee mieleen, että kynnysmaton kohtelun saa, jos kynnysmatoksi alkaa.
että ruokataukojen pitämisestä vaikka limittäin syntyisi kaaos.
Kannan minäkin korteni kekoon... Tänään oli töissä juuri sellainen "kaaos"-päivä. Minulla ja työparillani oli tänään vastuulla 12 potilasta (kir.osasto).
Ruokatauon ehdin pitämään klo:14.30. Lapikoin suuhuni pinaattikeiton, joka oli tosin 3 kertaa lämmitetty, koska kävin välillä vastailemassa soittokelloihin. Työparini oli osastotyössä, kun söin sapuskani, mutta tosiaan sellaisessa työssä kiinni, ettei voinut irroittautua siitä, kun kello soi (sekava, aggressiivinen potilas).
Potilaskutsuun on pakko lähteä vastaamaan kesken ruokatauon. Koskaan ei voi tietää milloin siellä on juuri se tulipalo, hengenlähtö lähellä tai sitten sekava potilas kiipeää laitojen yli tms.
Kyselit mitä ovat ne asiakkaiden toiveet ja hoidot silloin, kun tuoliltani nousen. Tänään ruokataukoni aikana: Pot. soitti kelloa, kun oli niin kova pissahätä, ettei voi pidätellä enempää. Tarvitsi apua liikkumiseen (operoitu). Olisiko minun pitänyt sanoa, että: -Pissaa sänkyyn vaan, minulla on nyt tauko? Hoidin sen ja lämmitin ruokani uudelleen. Taas soi kello. Vastasin puhelimitse. Naapuripaikkalainen soitti, että naapuripotilas tulee kaitojen yli (juuri leikkauksesta tuotu sekava vanhus). En voinut sanoa, että: -Anna tulla vaan, minä syön nyt! Hoidin sen ja taas lämmitin ruokaani (kolmannen kerran). Kaksi lusikallista suuhun ja kello soi. Siinä vaiheessa ajattelin, että EI VOI OLLA TOTTA! Silloin jo tiesin, että työparini "taltuttaa" sekavaa potilasta, eikä pääse vastaamaan. Ei muuta, kuin ylös ja katsomaan mikä on tilanne. No, potilas itki vuoteessaan, kun oli niin kovat kivut. Hain hänelle kipulääkettä, menin keittoni ääreen ja söin loput viileänä versiona.
Työpäiväni piti loppua klo:15.00, mutta pääsin lähtemään klo:15.40. Ylityö jatkui samaan tyyliin, kuin ruokataukokin. Potilas alavartalo leikkauksen jälkeen vielä puuduksissa, oli pissanut sänkyyn tahtomattaan ja soitti kelloa. En voinut sanoa: -Sori, mun työaika loppui nyt! Tai kai sitä joku "kylmä hoitaja" voi, mutten minä. Ajattelen, että jos itse tai omaiseni olisi siinä potilaan asemassa. Ehkä juuri siksi uhraan ruokataukojani?
Että tällainan sunnuntai tänään oli. Joskus voikin sanoa että: -Ole hyvä ja odota, muttei aina.
En edes viitsi valittaa palkkaani/työolojani, ei se sillä kuitenkaan parane. Itse olen alallelähtiessäni valintani tehnyt, päätös oli minun.
iltavuoro töihin klo 13, mitäs ne tekee?
Ei toki tarkoitukseni ollutkaan väittää, etteikö jotkut keskeytykset todella ole sitä luokkaa, että pakko on nousta ja keskeyttää tauko. Sehän nyt oli ilmiselvä asia, että nuo omat esimerkkisi kuuluvat siihen kategoriaan, jolloin "sammutetaan tuloipaloa".
Nämä tilanteet ovat varmasti paljon sidoksissa siihenkin, missä on töissä ja mikä on työn luonne.
iltavuoro tulee töihin klo:14.oo ja aloittavat heti raportin pitämisen. Heillä on aikaa pitää sitä klo:15.30 asti. Ei kyllä aikaa mene yleensä siihen asti. Tietysti riippuen siitä kuinka paljon puhuttavaa/potilaita on. Yleensä ovat jo klo:15.00 kentällä aloittamassa työt ja päästämässä aamuvuorolaisia kotiin.
Miksi muutenkaan suostumme kaikkeen, mitä meille syötetään? Miksi emme pidä puoliamme asioissa? Ei paperi- tai metallimiehet suostuisi tällaisiin työoloihin. Miksi me suostumme ja alistumme ja näännytämme itsemme? Ja vielä näillä palkoilla!!
Esim. jos joku on sairaslomalla ja sijaista ei oteta, muut tekevät hänenkin työnsä ja samalla palkalla. Meidänhän pitäisi saada enemmän rahaa kun teemme tuplamäärän töitäkin.
Huonot työolot ja huono palkka on osittain omaa syytämme. Miksi emme pidä puoliamme ja vaadi parempia oloja itsellemme?
joka pitää huolen siitä, että jokainen pitää kaksi kahvitaukoa ja puolen tunnin ruokatauon, ovat kuulema tehokkaampia, kun saavat syödäkseen ja hetken huilattua.
hyvä kysymys!
marttyriudesta on kyseessä. Ei tarvita kuin kolme naista niin jo kuvaamasi äänettömästi sovittu kamppailu työn sankarittaren kirkkaimmasta kruunusta on käynnissä. Asenne toteutuu "kiitettävästi" myös toimistotyössä, jossa on usein naisvaltainen yhteisö. Tämä kokemuksen syvällä rintaäänellä... Tosin toimistohommien puolella ovat jo vuosia jyllänneet kaikenlaiset toistuvat "tervehdyttämiset" siten, että työn sankarittaria on lamavuosista lähtien uhrauksista huolimatta lapioitu sadoittain kilometritehtaalle.
Ihmisellä on aina aikaa/ihmiseltä järjestyy aina aikaa tärkeille asioille. Kun tätä miettii niin näinhän asia on, vai mitä? Tärkeitä asioita on ruokatauko ja pieni tauko silloin tällöin; työntekijän hyvinvointi heijastuu myös asiakkaisiin. Kenkää turhalle kiltteydelle.
Olen taipuvainen uskomaan itsekkin, että osittain on ihan omaa syytä että huonot työolot eivät korjaannu.
En tosin tiedä onko kyseessä naisten luoma todellisuus, vai alan hengen ylipäätään. Omalla työpaikallani on suht paljon miehiä (alan yleistilanteeseen nähden) ja käytös on heidän kohdallaan ihan samanlaista. Itseasiassa eräs 33 v mies on uhrautujiemme parasta kastia.
Omalla työpaikallani pidän tätä ilmapiiriä jopa kummallisena, koska kyseessä on nuori työryhmä (23-33 v -keski-ikä 28 v, yksi 38 vuotias). Olisin arvellut, että nuoremmat ovat edistyksellisiä näissä asioissa; no, eivät välttämättä ole. Toisekseen: olemme tulostavoitteellinen yksikkö, joten määrätty määrä asiakkaita pitää olla. MUTTA tilanteemme ovat harvoin niin akuutteja, että asiakas olisi pakko saada sisään hoitoon juuri nyt ja heti. Jouston varaa on. Omaan työhön ja sen kiireisyyteen voi vaikuttaa paljonkin.
Mielestäni "kiire" on osin näennäistä itse aiheutettua toimintaa, jolla yritetään nostaa oman työn profiilia ja tärkeyttä. Ehkäpä hoitaja tuntee itsensä tärkeäksi, kun koko ajan valittaa kiireellisyyttään.
Surkeaa on se, että monesti potilaat - eli asiakkaat - joutuvat syyttömänä erilaisten tiuskintojen kohteeksi. Tämä on erittäin sivistymätöntä ja osoitaa vaan, että hoitaja on kyseisen palkkansa ansainnut (eli sen mitä tällä hetkellä saa).
Kaikki kiire on vaan kuviteltua ja lähinnä oman marttyyrin osan pönkitystä (sädekehä loistaa), organisointitaidon puutetta jne. jne.. Palkka ei ole pieni, vaan juuri sellainen kuin me ansaitsemmekin (kun kuvitellussa kiireessää, joskus tiuskaisemme "Voisitko pöyhiä tyyniäni"-soittokellon kutsun asianomaiselle). Meidän pitäis olla hiljaa, tyytyväisiä ja nöyriä, sillä työmme ei ole oikeasti edes kovin vastuullista (lääkärihän ne kaikki tärkeät päätökset tekee n. 5min./potilas/päivä kiertonsa kohdalla, eikä potilaan kanss 24h tekemisissä olevan tyhmä-hoitaja). Ei saa vaatia itselleen lisää palkkaa (kun kirjastontyöntekijöilläkin on niin pienet palkat ja nehän sentään on akateemisia, kyllähän se on tärkeempää, että kirjat on aakkosjärjestyksessä, kuin se, että potilaat tulevat hoidetuksi), ei saa valittaa työolosuhteista (kun tekstinkäsittelijöilläkin on niin kova kiire ja stressi) eikä työajoista (v*ttu kun teillä on niin pitkät lomatkin ja saatte viikolla 3-4 pvän vapaa päiviä)...Hohhoijaa, mitä nyt vielä tähän pitäisi sanoa? ! Itepä ollaan kuoppamme kaivattu, ihan kiva kuoppa tosin..pidän työstäni =)
Sait mut kyllä hymyilemään. Osuvasti kirjoitettu. Jatketaan nöyrinä ja hiljaisina... EI valiteta... ajatellaan vaan niin =}