Männyt iloitsevat raskaasta lumesta oksillaan.
Samaistun puihin ja koen niiden sinnikkyyden.
Rusakko ponnahtaa pakoon ihmisen askelta,
en näytä sille, enkä metsän puille,
en kenellekään ihmiselle, kuinka minua itkettää.
En uskalla alkaa itkemään, puut kaatuisivat.
Keväällä se on pahinta: hyppiä runkojen yli.
Samaistun puihin ja koen niiden sinnikkyyden.
Rusakko ponnahtaa pakoon ihmisen askelta,
en näytä sille, enkä metsän puille,
en kenellekään ihmiselle, kuinka minua itkettää.
En uskalla alkaa itkemään, puut kaatuisivat.
Keväällä se on pahinta: hyppiä runkojen yli.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos huomasinkin
itkuiset kasvosi,
mutta et huomannut
minunkin itkeneen.
Ilman sinua en tullut ajatelleeksi noinkin päin!
Kirjoitan itsekin, mutta tosi harvoin.
Vähän saman tyylisiä runoja kuitenkin.
Nuo vertaukset olivat niin eläviä...
runoilethan lisää :)
runo.