Olen 12, kohta 13 vuotias tyttö.
Olen erittäin masentunut, olen ollut jo lähemmäs vuoden.. minulla on kavereita, hyvä perhe, olen normaali, ulkonäössäni ei ole mitään vikaa ja näin... kukaan tuskin arvaisi mitään ulos päin.
niinkuin ei arvaakkaan.
edes paras ystäväni tai vanhempani.
Eräs poika meidän luokalta nälvii ja haukkuu minua koko luokan kuullen... se tuntuu pahalta, kun tämä poika ei yhtään välitä miltä musta tuntuu..
sitten olen niin lätkässä vuoden vanhempaan poikaan joka on yläasteella (jolle siirryn ensivuonna), olemme hyviä kavereita mutta en usko että hän rakastaa minua... huoh..
minulla on paljon kavereita ja tärkeä bestis, mutta olen hieman erilainen, koska kaikki kaverini riehuvat hirveästi ja se ottaa päähän kun he kokoajan rääkyvät ja pomppivat ympärillä. Osaan tietenkin pitää hauskaa, itseasiassa kavereini kutsuvat minua heidän pikku bilehilekseen kun diskossa minä olen aina se joka tanssii ja pitää hauskaa mutta en jaksa sellaista sähläystä kuin heillä koko aikaa...
Olen tosi laiha, tiedän sen mutta masennuksen myötä olen alkanut syödä ihan hirveitä määriä, ja siksi pelkään että lihoan... oksettaa usein kun ajattelee mitä kaikkea on syönyt ja siksi oksennan usein tahalteni..
Olen myös alkanut viiltelemään itseäni. Meeillä on kotona paljon riitoja. Äitini väittää etten tee mitään hommia enkö harjoittele soittoläksyjäni vaikka hän ei ole edes usein kotona kuulemassa... sitten kun menen kilpailuihin, enkä sijoitu saan kuulla äitin haukut että minä en tehnyt tarpeeksi työtä ja olen laiska lahnus ja niin edelleen, vaikka äiti ei edes ollut kilpailussa kuulemassa soittoa... siloinkin kun olen sijoittunut ei äitini ole edes kehunut! hän ei koskaan kehu minua, he syyttävät joka asiasta minua ja haukkuvat minua joka asiasta ja siitä syntyy usein pahoja riitoja. Vähän aikaa sitten meni vähän yli ja viiltelin itseäni käteen harpilla ja saksilla ja pinsetin kulmalla... se sattui ja kyyneleet virtasivat silmistä mutta se auttoi...
olen jatkanut sitä nyt pari viikkoa, enkä osaa päästä eroon. Aina kun on paha olo otan harpin ja viiltelen..
En oikeen tiedä mitä tehdä, tästä syvästä kuilusta olisi mukava päästä pois... välillä olen iloinen ja pirteä ja pidän hauskaa kavereittenkaa, sitten välillä olen todella masentunut ja kaikki menee kuin hidastetussa leffassa...
Mitä mä teen? Osaaks joku auttaa?
Olen erittäin masentunut, olen ollut jo lähemmäs vuoden.. minulla on kavereita, hyvä perhe, olen normaali, ulkonäössäni ei ole mitään vikaa ja näin... kukaan tuskin arvaisi mitään ulos päin.
niinkuin ei arvaakkaan.
edes paras ystäväni tai vanhempani.
Eräs poika meidän luokalta nälvii ja haukkuu minua koko luokan kuullen... se tuntuu pahalta, kun tämä poika ei yhtään välitä miltä musta tuntuu..
sitten olen niin lätkässä vuoden vanhempaan poikaan joka on yläasteella (jolle siirryn ensivuonna), olemme hyviä kavereita mutta en usko että hän rakastaa minua... huoh..
minulla on paljon kavereita ja tärkeä bestis, mutta olen hieman erilainen, koska kaikki kaverini riehuvat hirveästi ja se ottaa päähän kun he kokoajan rääkyvät ja pomppivat ympärillä. Osaan tietenkin pitää hauskaa, itseasiassa kavereini kutsuvat minua heidän pikku bilehilekseen kun diskossa minä olen aina se joka tanssii ja pitää hauskaa mutta en jaksa sellaista sähläystä kuin heillä koko aikaa...
Olen tosi laiha, tiedän sen mutta masennuksen myötä olen alkanut syödä ihan hirveitä määriä, ja siksi pelkään että lihoan... oksettaa usein kun ajattelee mitä kaikkea on syönyt ja siksi oksennan usein tahalteni..
Olen myös alkanut viiltelemään itseäni. Meeillä on kotona paljon riitoja. Äitini väittää etten tee mitään hommia enkö harjoittele soittoläksyjäni vaikka hän ei ole edes usein kotona kuulemassa... sitten kun menen kilpailuihin, enkä sijoitu saan kuulla äitin haukut että minä en tehnyt tarpeeksi työtä ja olen laiska lahnus ja niin edelleen, vaikka äiti ei edes ollut kilpailussa kuulemassa soittoa... siloinkin kun olen sijoittunut ei äitini ole edes kehunut! hän ei koskaan kehu minua, he syyttävät joka asiasta minua ja haukkuvat minua joka asiasta ja siitä syntyy usein pahoja riitoja. Vähän aikaa sitten meni vähän yli ja viiltelin itseäni käteen harpilla ja saksilla ja pinsetin kulmalla... se sattui ja kyyneleet virtasivat silmistä mutta se auttoi...
olen jatkanut sitä nyt pari viikkoa, enkä osaa päästä eroon. Aina kun on paha olo otan harpin ja viiltelen..
En oikeen tiedä mitä tehdä, tästä syvästä kuilusta olisi mukava päästä pois... välillä olen iloinen ja pirteä ja pidän hauskaa kavereittenkaa, sitten välillä olen todella masentunut ja kaikki menee kuin hidastetussa leffassa...
Mitä mä teen? Osaaks joku auttaa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Vähän aikaa sitten meni vähän yli ja viiltelin itseäni käteen harpilla ja saksilla ja pinsetin kulmalla... se sattui ja kyyneleet virtasivat silmistä mutta se auttoi..."
siis auttoi tarkalleen ottaen MITÄ? okei joo, on mulla itellänikin ton viiltelyn kanssa ollut ongelmia, mutta hei, kukaan meistä ei voi asialle tehrä mitään, SUN PITÄÄ VAAN IHAN ITE päättää lopettaa se! jos oikeesti haluu, kyllä siihen pystyy. niin että omaa älyäänkin SAA KÄYTTÄÄ, eikä masennusta tarttis siks "kokeilla", vaikka nyt sattuis olemaan tossa "aikuistumisen" iässä... OTA JÄRKI KÄTEEN JA TAO SITÄ JÄRKEÄ PÄÄHÄS!
MIKÄ KAIKKIA NUORIA OIKEESTI MUKA NYKYÄÄN VAIVAA VAIVAA?! KOKO AJAN PAKKO OLLA OKSENTAAS, VIILTELEES TAI JUOMAS TAI JOTAIN!!! MUA VITUTTAA TOI NIIN HITOSTI! JA VAIKKA KAIKKI OIKEESTI MENIS KUINKA HYVIN VAAN, NIIN KUITENKIN MENEE HUONOSTI.....AÄAÄÄAÄARRRRRRRRRRGGGGGGHHHHHHH!!!!!!!!!!!
ALOITTAJALLE: älä ota liian henk.koht., tää on enimmäkseen semmosta yleistystä.
Toivon, että olosi tuosta paranee. Kokeile nukkua enemmän, syödä monipuolisemmin, ulkoilla ja liikkua. Usein justiin näistä syistä ihminen masentuu helposti.
Mikäli kuitenkaan mikään ei auta, voit kokeilla kirjoittaa www.tukinet.net Siellä ammattilainen vastaa ja osaa taatusti auttaa! :)
Kuulostaa ehkä vanhan jauhamiselta, mutta sinulla on isä, sisaret, veljet, tädit, sedät, mummit ja papat. Joku heistä tai useampikin on valmis kuuntelemaan aina kun sinulla on huolia. Usko se ja soita jollekin heistä. Kerro huolesi ja olen varma että apua löytyy. Emme me vanhemmat ole läheskään aina niin oikeamielisiä kuin pitäisi ja omat huolemme kiusaavat meitä eikä aikaa aina muka ole lapsellemme, mutta kyllä rakkautta loppupeleissä löytyy enemmän kuin ikinä uskotkaan.
pysty puhumaan äitisi kanssa tai sisarusten? mene koulun terveydenhoitajan luokse puhumaan jo se helpottaa että saat puhua. Tietysti toivon että voisit puhua äitisi kanssa koska hän rakastaa ja tuntee sinut parhaiten mutta joskus ei vaan pysty ja siksi se koulun terkkari ja hän ei kerro asioita eteenpäin. on hienoa että tänne pystyit kirjoittamaan pahaa oloasi pois.tsemppiä sulle