Olen menossa karsastuseikkaukseen, vihdoin ja viimein! Tästä kiusallisesta vaivasta olen kärsinyt jo parisenkymmentä uotta, eikä sitä koskaan aikaisemmin ole yritetty hoitaa mitenkään omasta halustani huolimatta. Näin leikkauksen lähestyessä ajattelin katsastella netistä, mitä aiheesta löytyisi ja eksyin näille sivuille. Yllätyin, kuinka paljon täällä on samasta vaivasta kärsiviä ja melkeinpä kaikkien teksti voisi olla myös minun kirjoittamani. Sosiaalinen häpeä, pilkkaamiset...tutulta kuulostaa.
Mielelläni lukisin lisää muiden kokemuksia karsastuksesta ja mahdollisia mielipiteitä ja kertomuksia tehdyistä karsastusleikkauksista, onko ollu hyötyä vai onko karsastus palautunut jne.
Mielelläni lukisin lisää muiden kokemuksia karsastuksesta ja mahdollisia mielipiteitä ja kertomuksia tehdyistä karsastusleikkauksista, onko ollu hyötyä vai onko karsastus palautunut jne.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tulipa vaan mieleen kun mulla on hieman tota hajataittoa,niin voiko se pahentua oikeasti niin huonoksi..?Tai kuinka paljon sulla on hajataittoa?Ja minkä ikäsestä lähtien?
Hajataitolla kuvataan silmän optisia ominaisuuksia. Karsastuksessa taas silmien katsesuunnat poikkeavat toisistaan. Eli hajataitto ei muutu karsastukseksi eikä toisinpäin.
Yleensä karsastuksessa kyse on siitä, että aivot ohjaavat silmien katsesuunnan toisistaan poikkeavaksi. Silloin kun karsastuskulma on stabiili, saatetaan leikkauksella saada silmät suoraan pitemmäksikin aikaa, mutta karsastusleikkausten varsinainen ongelma on siinä, että leikkauksessa puututaan silmää liikuttaviin lihaksiin, mutta ei voida korjata itse karsastuksen aiheuttavaa "vikaa" tai "ominaisuutta" eli sitä silmien ohjauskeskusta aivoissa. Eli leikkaus on monissa tapauksissa kosmeettinen toimenpide ja mikäli aivoissa on taipumus ohjata silmiä "pieleen" tai mikäli silmien yhteisnäkö ei ole normaalilla tavalla kehittynyt (eli aivoilla ei ole "intressiä" ohjata katsesuuntia yhdessä), saattaa silmä lähteä poikkeamaan taas johonkin suuntaan jonkin ajan kuluttua.
Tyypillinen tapaus on sisäänkarsastava ihminen, jolla lapsena tehdään karsastusleikkaus, silmät ovat kutakuinkin suorassa joitakin vuosia, mutta sitten aikuisena silmä lähtee karsastamaan ulospäin.
Riski sille, että silmä taas lähtee karsastamaan on suuri silloin, kun karsastavan silmän näöntarkkuus on huono, yhteisnäkö (stereonäkö) ei ole normaalisti kehittynyt ja kyseessä on sisäänkarsastus.
Haluaisin kysyä sulta Tappi mitä kautta pääsit leikkaukseen? Itekin pitäis joskus päästä eroon tästä masentavasta ja iänkaikkisesta vaivastani, eli karsastuksesta. Oon kirjotellu tälle palstalle aiemminkin, mutta minkäänlaista "myötäelämistä" en ole saanut.
Eli mua kiinnostaa mihin kannattaa ottaa yhteyttä jos haluaa leikkausjonoon? (jos sinne nyt ylipäätäsnä pääsee...) Menitkö tavalliseen lääkäriin vai silmälääkäriin, joka antoi lähetteen? Ja saatko kelalta jotain korvausta leikkauksesta? Mulla ei olis oikeastaan rahallisesti mahdollisuuksia itse maksaa, eli esim. yksityiselle silmälääkärille en varmaankaan voi mennä, enkä itse leikkaukserenkaan jos se paljonkin maksaa. Kiitos jos vastaat.
Minun tarinani on seuraavanlainen...Olen karsastanut tosiaankin jo 4-vuotiaasta lähtien, jolloin silmäni piti jo ensi kerran leikata. Jostain kumman syystä, jota en vielä vieläkään tiedä, leikkausta ei suoritettukaan.
Seurauksena koulukiusaamiset yms.kovettihan se kovastikin luonnetta, mutta kuten joku jo aiemmin kirjoitti, joutuu tekemään kaikenmaailman jippoja ja päänkallistuksia jos haluaa keskustella toisen ihmisen kanssa ilman että silmä karkailee minne sattuu. Onhan se varmasti keskustelukumppanista kovinkin epämiellyttävää, kun ei tiedä mihin toinen katsoo...
Kuitenkin, nyt aikuisena kävin kerran keskussairaalan silmäpolilla,jolloin lääkäri minulle tylysti totesi, ettei lähde leikkaamaan, karsastus ei hänen mielestään ole kosmeettisesti kovinkaan paha. (Välihuomautuksena sanoisin, että toinen silmäni karsastaa todella pahasti)Tyydyin hänen päätökseensä, kunnes nyt muutama kuukausi sitten menin yksiyiselle slmälääkärille, joka antoi lähetteen tuolle samaiselle lääkärille, joka muutama vuosi sitten kieltäytyi leikkaamasta. Keskustelin tämän lääkärin kanssa ja totesin, että jos hän ei leikkaa menen tosiaankin yksityiselle ja otan vaikka lainaa sitä varten, mutta mielestäni olen kärsinyt tästä sekä kosmeettisesta että somaattisesta (päänsäryt) vaivasta jo tarpeeksi kauan, että haluan edes kokeilla, onko leikkauksesta minulle hyötyä.Hän lupasi toteuttaa leikkauksen mahdollisimman pian, joten ensi viikolla on aika!!!
Kustannuspuolesta sen verran, että yksityinen silmälääkri maksoi n.60€, käynti keskussairalassa 22€ ja lisäksi tulee nyt toimenpiteestä koituvat kustannukset, jotka eivät paljoa ole, sillä leikkaus tehdään keskussairaalassa. Mielestäni tämä on hyvin pieni investointi. Kela ei tietääkseni korvaa mitään.
Tsemppiä sinulle!
Olen kärsinyt karsastuksesta koko kuuskymppisen ikäni. Muistan että minua nimiteltiin kierosilmäksi jo ennen kouluikää. Se satutti kovasti myös nuoruudessa, kun asiasta edelleen silloin tällöin vihjailtiin, vaikkakin jo peitellymmin. Vielä aikusenakin olen muutaman kerran saanut kuulla silmistäni sellaisia lausuntoja, että ne ovat pahoittaneet mieleni.
Minun karsastukseni todennäköisesti johtuu siitä, etten näe kyseisellä silmälläni oikeastaan mitään, vain vähän valoa silmän alareunalla. Silmässäni on kuulemma laaja toksoplasma-arpeutuma, syntymästäni lähtien(?).
Nykyinen silmälääkärini on ehdottanut minulle pariinkin kertaan karsastusleikkausta, mutta vaikka edelleenkin kärsin silmistäni, en ole edes harkinnut sitä, koska
uskon että minun kohdallani karsastus palaisi kuitenkin hyvin nopeasti takaisin juuri tuon "näkemättömyyden" vuoksi.
Vaikka siis edelleenkin - voi sanoa että lähes päivittäin - kärsin siitä että toinen silmäni katsoo enemmän tai vähemmän ulkolaitaan, olen kuitenkin saanut helpotusta ongelmaani kertomalla aina kaikille, että karsastukseni johtuu siitä etten näe tällä toisella silmälläni. Sitä en minä, eivätkä vanhempani ymmärtäneet kertoa pilkkaajilleni lapsuus- ja nuoruusiässäni. Ja olisiko siitä kuitenkaan silloin ollut samaa lievennystä ongelmaani kuin mitä sittemmin aikuisiällä.
Muuten, sen lisäksi että liika nukkuminen tai vastaavasti liika valvominen pahentaa karsastusta, niin minun tapauksessani myös se, kummalla kyljelläni nukun vaikuttaa karsastuksen määrään. On vieläkin, siis yli kuusikymppisenä ajateltava illalla millä kyljellä pitää yönsä nukkua, jos seuraavana päivänä on menoja, missä joutuu läheisiin katsekontakteihin ihmisten kanssa. Lisäksi sitä yrittää aina siirtyä katsomaan kanssakeskustelijaa "viistosti karsastavan silmän puolelta", ynnä muita harjoiteltuja temppuja, ettei vastapuoli niin huomaisi karsastusta.
Karsastusleikkauksesta minulle ei tosiaan kukaan silmälääkäri, vaikka elämäni varrella niitä on ollut todella useita, ollut siis ennen kuuttakymmentä ikävuottani puhunut mitään. Ehkä olisin nuorempana päätynytkin sitä kokeilemaan, niin paljon olen karsastuksestani todella kärsinyt.
Nykyään olen kuitenkin onnellinen siitä, että näen vielä tällä toisella silmälläni niin hyvin (vaikkakin laseilla), että voin harrastaa käsitöitä, lukemista, posliininmaalausta, ym. Kuitenkin esim. kuoromme esiintymistilaisuuksissa toivoisin aina hartaasti, että silmäni katsoisivat niin kuin kaikilla muillakin, varsinkin kun olen niin lyhyt että on pakko olla eturivissä....
Mutta onneksi silmät eivät vaikuta laulunääneen!
Hei vaan kaikki kohtalotoverit!
Minä olen kärsinyt ko.vaivasta myös lapsesta saakka. Peittohoito epäonnistui, koska en nähnyt hyvin karsastavalla silmällä.
Minut leikattiin lapsena ja leikkaus onnistui suht hyvin. Vain harvat huomasivat karsastuksen.
Ongelma alkoi uudestaan päälle kolmekymppisenä. Menin yksityislääkärille, hän ei antanut paljoa toivoa, koska karsastavassa silmässä ei juurikaan ole näkökykyä. Sain lähetteen keskussairaalaan ja siellä silmätautien poliklinikalla lääkäri lupautui leikkaukseen. Leikkaus tehtiin nukutuksessa, puuduttamalla en uskaltanut antaa operatiota tehdä.
Jännitin kovasti ottaessani sidettä silmän päältä 2 pv.n kuluttua leikkauksesta. Silmä oli punainen, kun tomaatti ja karsastus ei näkynyt niin selvästi, koska se oli verestävä. Epäilin suuresti, että siellä se edelleen "kattoon kattoo..."
Menin jälkitarkastukseen ja näin jo lääkärin ilmeestä, että leikkaus ei onnistunut. En uskaltanut kysyä lääkäriltä juuri mitään, niin happaman näköisenä pyöri tuolissaan.
Niin siinä sitten kävi, että toive ei toteutunut ja silmä karsastaa. Pettymys oli suuri.
Nyt ei auta kun oppia elämään vaivan kanssa lopun ikä ja paljon olen saanut kärsiä huomautuksista, aivan kun tekisin sen tahallani ärsyttääkseni muita, kun silmäni katsoo eri suuntiin.
En ole keksinyt muuta keinoa kun värilliset silmälasit ja juuri nuo pään kallitukset ja kulmat.
Kestämistä kaikille ja kesäksi iloisen värisiä linssejä valkkaamaan!!!
T: Oili
Itse kävin tänään silmälääkärissä,joka kirjoitti lähetteen tyksiin karsastusleikkaukseen(on itse siellä töissä).Niin se leikkauksen hinta jäi vain arveluttamaan,että puhutaanko sadoista vai tuhansista euroista? Aikaisemminkin on leikattu mutta olin silloin 6 vuotias ja nyt jo yli 30 vuotias,ettei ole hinnoista mitään tietoa
En tiedä tuleeko tämä vastaus liian myöhään sinulle, joka kysyit hintaa. Minulle tämä turha leikkaus maksoi keskussairaalassa 400mk eli euroissa n. 70€
Kerrankin eräs tyttö sanoi minulle ettei tiedä koskaan minne katon. Eihän toi pahasti ollut sanottu mutta jotenkin loukkasi. Koulussa nimitetään killiksi, kierosilmäksi yms. Kyllähän se loukkaa ja miksi juuri minun täytyy olla erilainen kuin muiden? Olen kait menossa leikkaukseen, pelkään vaan ettei se onnistu.