Yo-kokeet

Äikän kokeeseen ei tarvi kyllä pahemmin lukea. Sanomalehtiä voisi tietysti selailla, jos siitä, vaikka jotain apua olisi. Maantietoon lukasee kaikki kirjat läpi ja yrittää sitten muistaa kokeessa kaiken.

Sellainen neuvo äidinkielen kokeeseen on, että lue ja kirjoita melko paljon. Vain ne auttavat kunnolla. Kirjoittamaan ei opi, ellei kirjoita. Kirjoittaminen ruostuu, jos ei kirjoita. Näin.

pilkkusäännöt kunnolla.

Kertaa oppikirjastasi ja opettajan mahdollisesti jakamista muista materiaaleista kaikki kirjoittamisen tekniikkaan liittyvät asiat, mikäli vähänkin epäilet, että asioita on hukassa. Lue kielioppia niiltä osin kuin tarvitset eli syvenny omien heikkouksiesi parantamiseen.

Lue kaikenlaista. Lukuloman aikana luettavaa kertyy tietysti automaattisesti niille, jotka valmistautuvat reaaliin paukuttamalla esimerkiksi uskontoa, psykologiaa, historiaa jne. mutta muutakin tarvitaan: lue lehtiä, edes jonkin verran kaunokirjallisuutta, seuraa ja POHDI maailman asioita, juttele niistä toisten kanssa, älä ohita tapahtumia miettimättä, katso ajatuksia herättäviä elokuvia ja tv-ohjelmia, jätä pintaviihde tässä vaiheessa vähemmälle. Kunnollisesta ajattelemisestahan se hyvä teksti syntyy!

Ylioppilaskirjoitustilanteessa yritä viihtyä aiheesi kanssa, venytä ja vanuta sitä monipuolisesti, älä kiirehdi pois puolilta päivin. Perus-c tulee usein sinänsä ihan siististi rakennetusta, mutta hajuttomasta ja mauttomasta aineesta, josta kirjoittajan persoonallisuus ei näy. Älä tyydy pistämään paperille vain sitä, mikä ensimmäiseksi mieleesi tulee, ja käytä ilmaisuarsenaaliasi reippaasti, hallitset muitakin sanoja ja sanomisen tapoja kuin ne kaikkein tavallisimmat.

Tuossa ylempänä joku totesi, että kirjoittamaan oppii kirjoittamalla, mikä on tietysti harvinaisen totta. Pidä päiväkirjaa, kirjoita sähköposteja, runoile, ota kantaa keskustelupalstoilla jne. - mikä nyt sinua sattuukin miellyttämään. Onnea koitokseen!