Emme ota vihkisormuksia

sormus on sormus ja avioliitto on avioliitto. Kukin tekee niinkuin haluaa. Sama juttu kuin nimen kanssa. Avioliitto ei edellytä nimenmuutosta, mutta sen voi tehdä. Sama juttu koko häähässäkän kanssa, valinnanvaraa on vaikka kuinka paljon. Valinta on sekin, että pidättäytyy valitsemasta mitään, mitä ei halua. Oikeasti on aika vähän pakollisia juttuja.

se oikea "rengastus" on sydänten sisällä ja se näkyy sanoissa ja teoissa molemmilla.Minä rakastan miestäni ja sormustani.Suutelen sitä ikävissäni kun rakkaani ei ole lähelläni.Hiljaa vain kuiskaan ilmaan että rakastan sinua.Se muistuttaa minua hänen rakkaudestaan..ja se on kaunein sormus mitä olen kuunaan nähnyt.Kultapitsiä ja timantteja.Pidän sormuksista mutta inhoan muita koruja.Kaunis sormus muistuttaa minua mieheni rakkaudesta.Jokaisella on oma tapansa osoittaa rakkauttaan ja olkoon teillä omanne.Pääasia avioliitossa on juuri se; meidän oma liitto ja meidän tapamme elää ja meidän välinen rakkaus joka kantaa juuri meidän elämää.Ja huokuu onnellisuutena ja rauhana ympäristöömme.Kyllä naimisiin meno ja sormuksen pito rauhoittaa ympärillä pyörivää joukkoa.Sillä on oma viesti muille kanssaihmisille.