Kohta viisivuotias pupupoikani on elänyt elämänsä ilman lajitoveria, ja hyvinhän tuo näyttää viihtyvän noinkin. Nyt olen kuitenkin alkanut miettimään jänölle kaveria, kun muutan sen kanssa omaan kämppään täältä porukoiden luota (en siis saanut ottaa toista kania tänne). Mitenhän pitäisi menetellä? Sitä ei ole kastroitu, ja minua todella pelottaisi tehdä sitä nytkään, koska jänöni on minulle todella rakas enkä tiedä mitä tekisin jos sille jotain sattuisi... Onko se liian vanha kastroitavaksi? Onko suuri riski, että kani ei enää heräisikään? Mitä jos ottaisin leikatun tytön? Tuo oma otukseni kyllä nylkyttää pehmoleluakin, eli naaraan olo voisi käydä hankalaksi, enkä sitäkään tietenkään tahdo. Pitäisikö minun vaan unohtaa koko juttu ja antaa pojan elää yksin, vai mikä eteen?
kaveriko?
neva
2179
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Suosittelen, että pidät pupusi ilman lajitoverin seuraa ja annat itse paljon seuraa sille. Kanisi on jo iäkäs, joten kastrointi on riskipeliä. Ja kun kanisi ei ole tottunut muihin niin sekin kuinka se tottuisi on kyseenalaista.
Vietä aikaasi paljon pupusi kanssa ja samalla tavalla, ellei enemmänkin, kanisi tarvitsee virikkeitä niin häkkiin kuin häkin ulkopuolelle.
Moi!Koska kanisi on jo viisi,sitä ei kannata alkaa kastroimaan,koska siinä on suuri riski,että se ei heräisi siitä enää.Sinun on myös varmaan aika hankalaa löytää naaras kani,joka on varmasti leikattu...Järkevintä on varmasti se,että annat kanisi elää elämänsä loppuun ilman kumppania,sillä on aika vaikeaa löytää sopiva "kämppis" kanillesi,ja tosiaan kastrointi olisi suuri riski...