Sain tänään kuulla, että lapseni (tosin jo virallisesti aikuinen) käyttää ehkä huumeita tai jotain aineita! En olisi ikinä uskonut tämän päivän olevan edessäni. Toivon, että kuolen, ennenkuin koko karmeus selviää!!
Mua itkettää
niin, että en saa kunnolla ...
91586
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olen pahoillani. Tuo on kyllä kamalaa kuulla.
Eli asiasta ei siis ole varmaa tietoa? Keneltä kuulit? Ota lapsesi puhutteluun, vedä vaikka korvasta. Yritä saada hänet tunnustamaan, ja selitä huumeiden vaarat (vaikka hän varmaan tietää ne itsekin, mutta niinhän sitä sanotaan että kertaus on opintojen äiti). Kerro hänelle myös, kuinka pettynyt olet. Ja jos ei puhe auta niin varaa aika esimerkiksi psykologille. Menet sinne hänen kanssaan ja koitatte ammattiauttajan avulla selvittää asiat.
Itsellä hieman paha olo, kaveri polttaa pilveä ja ties mitä. Ja hän on minun ikäiseni, eli tänä vuonna 16v. Pahaa se tekee.
Mutta voimia sinulle! :)
Kuulin asiasta lapsen kaverilta, joka soitteli ja kyseli pojan perään. Poika kun oli ollut sekavassa tilassa rähisemässä kaupungilla. Kaveri oli joutunut pojastani erilleen ja siksi kyseli, olisiko poika tullut meille (hän opiskelee toisella paikkakunnalla).
Kaveri oli hädissään ja kertoi samalla epäilevänsä joko huumeita tai lääkkeiden väärinkäyttöä (alkoholin kanssa).
Poika ei vastaa yhteydenottoihin. Kaveri kuitenkin ilmoitti tavanneensa hänet tokkuraisena ja hän oli vienyt pojan kämpälleen.
Olen lamaantunut täysin. En tiedä mitä tehdä...? Onneksi hänellä on edes yksi kunnollinen ystävä!
Ennen kuin voit lapsellesi alkaa pitää minkäänlaisia moraalisaarnoja tai yrittää häntä auttaa, olisi kaikkein paras että selvität asian itsellesi! LAPSESI KÄYTTÄÄ HUUMEITA, JOTKA MAHDOLLISESTI HÄNELTÄ VIE TERVEYDEN!!!
Voit käydä juttelemassa sosiaalityön tekijän kanssa tai ainakin aloittaa siitä. Yksin et pysty lastasi auttamaan! A-klinikalla on mukavia ihmisiä joiden kanssa voi jutella ilman tuomitsemista.
-->> Älä tuomitse poikaasi, älä hyljeksi, vaan yritä auttaa, nuoressa iässä kaikki alkaa ja loppuu, mikään ei ole vielä myöhäistä.
Voimia sinulle!!!
Puhun kokemuksella ja sen jälkeen ammattitaidolla t:sydämen asialla
Sydäntäni särki lukea viestisi, en voi muuta toivoa ja rukoilla kuin voimia sinulle. Olen itse läheltä seurannut huumeita käyttävien nuorten vanhempien taistelua ja minua ainakin pelottaa se, kuinka yksin he ovat. Asiasta kun ei voi kovinkaan monelle puhua, leimaamisen pelko on niin suuri. Ja nykyaikaan kun sellaiset tosi ystävät ovat harvassa.
Kerroit, että poikasi on jo aikuinen. Silloin kun minun läheiseni kamppaili näiden ongelmien kanssa sanoin hänelle, että vanhempi ei ole vastuussa lapsensa tekemästä valinnasta. Asiaa on vaikea pukea sanoiksi, mutta tarkoitin sitä, että sellainen syyllisyyden tunteminen voi viedä vanhemmalta voimia olla lapsensa tukena. Kuitenkin huumeita käyttävä nuori on usein aika hukassa tässä maailmassa ja tarvitsee silloin aikuista häntä tukemaan. Usko vain, kuitenkin tässä maailmassa on olemassa sellaisiakin ihmisiä, jotka ihan oikesti haluavat auttaa.. Itse hakisin apua. Oman elämäni kriiseissä olen tukeutunut Mobileen. Sieltä olen saanut apua (kai siihen kaikkein tärkeimpään eli puhumiseen)ja myöskin neuvoja. Toivon sinulle voimia hätääsi!
Jos näin oikeasti olisi, tuskinpa tulisit tänne ruikuttamaan. Tekisit asialle jotain, mutta... anteeksi, mutta on vaikea uskoa tätä todeksi (ja monta muuta juttua täältä ). En kommentoi enempää.
Kiitos kuitenkin kaikille asiallisesti vastanneille.Ehkäpä tästä selvitään.
en välttämättä huolestuisi vielä tuosta hirveesti koska nuoret käyttävät nykyään huumeita aika paljon mutta läheskään kaikki eivät säännöllisesti vaan ihan vain kokeiluksi ja huviksi et penskas kaveri on huolehtivainen kun soitti mutta ehkä vähä tyhmä ku sulle kerto ku ymmärrän et aikuset näkee tän asian erilailla mut sanoisin et älä tuomitse liian äkkiä :) se saattoi olla vaan kokeilu
Siskoni huumeidenkäyttö tuli selville 2001 hänen omissa ylioppilasjuhlissaan, kun meidän täti alkoi epäille juuri huumeita ynnämuuta vähän oudolle käytökselle.
Siskoni oli silloin jo melkein 20, mutta minä olin vasta 12.
Siskon ja vanhempiemme välit katkesivat melkein vuodeksi kokonaan. Sisko lähti pois, Eurooppaan. Hän oli siellä pari kuukautta ja tuli takaisin Suomeen.
Se oli rankkaa koko perheelle. Äiti eikä isä puhuneet siskolle ollenkaan.
Siskon huumeiden käyttö ei niinkään mua paljoa liikuttanut, koska olin niin pieni enkä ymmärtänyt ollenkaan.
Huumeiden käyttö oli alkanut lukiooon mennessä ensimmäiselle tai toisella luokalla. Kaveripiiri muuttui ja vaihtui.
Kukaan ei aavistanut mitään. Tai ainakaan minä en aavistanut.
Melkein viisi vuotta sitten tapahtunut muutti aikalailla meidän perhettä. Vanhempien ja sisareni välit ovat nykypäivänä ihan okei, mutta eivät he pysy ilman riitaa viikkoa saman katon alla, mikä on erittäin kurjaa meille kaikille.
Sen virheen vanhempani tekivät, en tiedä myöntäisivätkö he itse sitä, he hylkäsivät, haukkuivat ja syyllistivät sisartani.
Nykyään sisareni on kuivilla. Opiskelee yliopistolla ja tapailee erästä poikaa. Hän ei ole pärjännyt ilman ammattiapua.
Toivottavasti tästä minun elämästäni tuli jotain sinulle.
Muistutukseksi: Sinä et ole syyllinen hänen huumeiden käyttöön, mutta älä ala syyllistää lastasi. Äläkä hylkää häntä!
Mä olin 33-vuotias. Mulla oli tytöt Tanja 3v, Petra 9, Sandra 11 ja Kata 13. Oli lauantaiaamu ja istuin Petran ja Sandran kanssa kotona (niiden äiti oli jo kuollut ja Tanja on aina asunut äitinsä uuden perheen luona). Kata on ollut kaverinsa luona yötä. Mun puhelin soi ja joku nuori tyttö soittaa mulle ihan humalassa ja sanoo että tule tänne (kertoo paikan). Kysyn syytä ja tyttö sanoo että Katalla ei ole kaikki hyvin. Mä tietenkin menen sinne ja Kata on ihan sekaisin. Mä vein tytön kotiin selviämään.
Myöhemmin selvisi että Kata oli kavereineen ottanut alkoholin lisäksi ekstaasia ja hasista. Tietenkin yritin rajoittaa tytön menoja ja onnistuinkin siinä. Luotin, että huumeet olivat historiaa.
Kahden vuoden kuluttua 11-vuotias Petra tuo mulle pienen minigrip-pussin, jossa on pillereitä ja kertoo löytäneensä sen silloin 13-vuotiaan Sandran huoneesta. Juttelin Sandran ja 15-vuotiaan Katan kanssa asiasta ja Sandra kertoi sen olevan kaverin. Tuhosin pillerit ja seurasin taas tyttöjä tarkkaan, mutta mitään outoa ei näkynyt.
Nyt kuluu 3 vuotta ja Kata on 18, Sandra 16, Petra 14 ja Tanja 8. Katalla on oma kämppä, missä viina virtaa ja ääntä riittää. Siellä viihtyvät melko paljon myös Petra ja Sandra.
Pian Kata on 21, Sandra 19, Petra 17 ja Tanja 11. Kolmelle vanhimmalle maistuu viina ja pillerit.
Sitten tulee aika, jolloin Tanja on 13, Petra 19, Sandra 21 ja Kata 23. Kaikkien tyttöjen elämässä pyörii samat asiat.
Pian on lauantai 20.11.2004. Istun kotona aamukahvilla kun puhelimeni soi. Sandra soittaa ja kertoo, että Kata ei herännyt. Sandra oli jo soittanut apua. Menin Sandran luo, missä olivat myös poliisit. Minulle kerrottiin, että Kata oli kuollut. Syynä oli huumeiden yliannostus. Sen kuultuaan Petra ja Tanja lopettivat tuollaiset, mutta valitettavasti Sandra jatkoi.
Nyt Sandra on 25, Petra 23 ja Tanja 17. Sandran elämään kuuluu suurelta osin alkoholi, mutta paljon muutakin (myös paljon hyvää) ja hän asuu omassa asunnossa. Petra asuu minun luonani ja Tanja äitinsä uuden perheen kanssa. Katan kuolemasta on kulunut reilu vuosi, mutta aina se muistuttaa monia ihmisiä siitä, mitä viina, lääkkeet ja huumeet saa aikaan.
Yritin jonkin verran auttaa Kataa, mutta viimeiset viisi vuotta viina vei suurelta osin minuakin. Nyt en juo läheskään niin paljon kuin ennen ja pyrin auttamaan kaikkia tyttöjä nyt enemmän.