Yökuhkija täällä utelee mielipiteitänne.
Jos siis tietäisitte, että nimi on uniikki (saa selville väestörekisterikeskuksesta), antaisitteko ko. nimen lapsellenne vai "säästäisittekö" sen sille, joka sen on ensimmäiseksi saanut.
Toki tiedän, että jokainen nimi on kerran ollut uniikki, toiset nimet vain ovat yleistyneet huomattavankin nopeasti ja joitakin on käytetty vain sen ainoan kerran. Uniikkinimiä on kuitenkin Suomessa käytössä parisenkymmentätuhatta (näin olen lukenut nimitutkijoiden kirjoituksista).
Eli nimeäisitkö lapsesi niin, että hän olisi Suomen toinen Ireine, Revontuli, Meri-Pinja, Jaakkomatti, Madde, Talvia, Ninnukka tai Marlisa (tai yksi niistä lukemattomista muista) vai keksisitkö itse oman uniikkinimen vai käyttäisitkö jotain yleisempää nimeä.
Itse en ole lasta nimeämässä. Kiinnostaa vain yleinen käsitys asiasta. En myöskään välittäisi lukea negatiivisia käsityksiä mainitsemistani nimistä, koska ne ovat vain pienenä esimerkkinä maassamme käytetyistä uniikkinimistä.
Vielä lyhyesti: olisitko käyttämättä löytämääsi uniikkinimeä ja näin ollen jättäisit sen jatkossakin uniikkinimeksi.
Jos siis tietäisitte, että nimi on uniikki (saa selville väestörekisterikeskuksesta), antaisitteko ko. nimen lapsellenne vai "säästäisittekö" sen sille, joka sen on ensimmäiseksi saanut.
Toki tiedän, että jokainen nimi on kerran ollut uniikki, toiset nimet vain ovat yleistyneet huomattavankin nopeasti ja joitakin on käytetty vain sen ainoan kerran. Uniikkinimiä on kuitenkin Suomessa käytössä parisenkymmentätuhatta (näin olen lukenut nimitutkijoiden kirjoituksista).
Eli nimeäisitkö lapsesi niin, että hän olisi Suomen toinen Ireine, Revontuli, Meri-Pinja, Jaakkomatti, Madde, Talvia, Ninnukka tai Marlisa (tai yksi niistä lukemattomista muista) vai keksisitkö itse oman uniikkinimen vai käyttäisitkö jotain yleisempää nimeä.
Itse en ole lasta nimeämässä. Kiinnostaa vain yleinen käsitys asiasta. En myöskään välittäisi lukea negatiivisia käsityksiä mainitsemistani nimistä, koska ne ovat vain pienenä esimerkkinä maassamme käytetyistä uniikkinimistä.
Vielä lyhyesti: olisitko käyttämättä löytämääsi uniikkinimeä ja näin ollen jättäisit sen jatkossakin uniikkinimeksi.
Vastaukset 12
Vanhimmat
En kyllä laittaisi uniikkinimeä ollenkaan, jos se on jotenkin väkisin väännetty, kuten mainitsemasi esimerkit. Jotenkin harmillista, että tavalliset pulliaiset haluavat antaa mitä hienompia nimiä jälkikasvulleen, joiden älykkyysosamäärä ei tule kuitenkaan olemaan mitenkään keskivertoa suurempi, jotta "nomen est omen"-pointilla olis jotain merkitystä. Loppujen lopulta, uniikkinimi ei ole enää mitenkään merkityksellinen, kun joka luokassa vilisee Brookea, Ridgeä, Talviaa, Lumiaa, Alexandraa, Väinöä, Alexiaa, Mimosaa, Mirellaa, Veetiä, Wiljamia, Waltteria, Oliviaa, Adeliinaa, Josefiinaa, Lunaa, Nuuttia, Sisua, Melindaa, Nooaa, Otavaa, Tuiskua, Myrskyä, Adalmiinaa, Adelea, Fionaa yms. erikoista, omaperäistä räkänokkaa...
mitäs teki väinö sinun erikoisten räkänokkanimien kanssa. muista olen samaa mieltä, että typeriä ovat, mutta väinökin! perustele.
Sorry, että Väinö-nimi kuuluu mielestäni myös erikoisuuden tavoitteluun. Se oli tosin muutama vuosi sitten muotinimi, niinkuin nykyään Nuutti tai Nooa.
Vielä, naapurin Väinö (ei varmastikaan teidän Väinö) on aina räkänokkainen, siis keltainen räkä vaan valuu, jota se "vetää" aina takaisin, sen sijaan, että putsaisi nenänsä...
väinö ei ole ollut koskaan ns muotinimi,kuten esim 600-700 nimen vuosivauhdilla kastettu niko. vuosina 1994 ja 1995 on kastettu reilu 60 väinöä ja sen jälkeen on kastamiset ollut parinsadan pinnassa, joten ihan muotinimeksi en kutsuisi.
eli vuonna 1996 on kastettu 195 väinöä ja siitä vuoteen 2005 on määrät olleet 172 - 224 välillä.
noissahan on mukana myös toiset ja kolmannet nimet.
tosin yleinen luulo väinöstä muotinimenä toi varmaan karjalaisen "väinö" -laulu.
ärsyttää kun jotkut heittävät tänne omia mutu-tuntojaan mikä mukamas on erikoinen nimi ja mikä muotinimi. joku ville on muotinimi. kovasti yleistyi reilun tuhannen pintaan 1980 luvulla ja viime vuosina kastamisvauhti taitaa olla 700 pinnassa.
nuutti ja nooa eivät ole myöskään mitään muotinimiä,eivät nyt eivätkä ole olleet. ota paremmin selvää, ennenkuin kirjoitat.
Siitä Väinö-nimestäkö se johtuu, että se lapsi on "aina räkänokkainen..." ? Jos hänen nimekseen olisi annettu vaikkapa Matti, olisiko se estänyt rään valumisen tai mahdollisen allergian, josta nuha johtuu? Ei se nimestä johdu, ettei lapsi osaa putsata nenäänsä, ehkä hän on vielä niin nuori, ettei ole oppinut.
Ajattele nyt itsekin, mitä kirjoittelet!
Tämä oli siis nimimerkille "vastaan".
jos nimi miellyttää minua tosissaan ja vaikka olisin luullut "keksineeni" sen itse.
Ja nimen kuin nimen kohdalla olen pitänyt "sääntönä" myös ettei lähipiirissäni ole saman nimistä ainakaan suurinpiirtein samanikäistä lasta.
Siksi onkin ollut onni että on ollut monta nimi vaihtoehtoa mistä pitää ja on voinut valita sopivimman.
jota ei ole kenelläkään. Erään tuttavani isoisä keksi nimen Seija tyttärelleen, sillä seurauksella, että nimi yleistyi lyhyessä ajassa. Etunimiä ei suojella niin kuin sukunimiä ja hyvä omakeksimä nimi tulee pian yleiseen käyttöön. Sitten on tietysti itsekeksittyjä nimiä, jotka ovat niin epäonnistuneita tai kummallisia, että muut eivät niitä omaksu. Onkohan esim teatteriohjaaja Jotaarkka Pennasella etunimikaimoja?
Mitä tarkoitat sillä, että uniikkinimi on yleensä sellainen etunimi, jota ei ole kenelläkään? Onhan maassamme tuhansia uniikkinimen kantajia.
Seija-nimen keksijä oli kouluneuvos Yrjö Kailas. Hän kehitteli nimen muinaisroomalaisten oraiden jumalan Seian ja Lönnrotin sanakirjan sanan seijas eli sees yhdistelmäksi.
Nimikirjojen mukaan hänen tyttärensä (s. 1917) oli ensimmäinen Seija-nimen kantaja. Outoa kylläkin, vrk näyttää, että Suomen vanhin Seija olisi syntynyt jo vuonna 1901.
Jotaarkka-nimeä voisi miltei kutsua yleiseksi nimeksi, onhan heitä jo 11 :)
Alkuperäisellä kysymyksellä tarkoitin sitä, että onko ihmisillä suurempi kynnys antaa lapselleen uniikkinimi (vaikkapa sellainen, joka on ollut uniikki jo vuosia) vai nimi, jolla on jo vaikkapa kymmenkunta kantajaa.
Itse varmaankin olisin antanut lapselleni vain sellaisen uniikkinimen, joka olisi ollut sen ainoan kerran käytössä omassa suvussa (ja joka tietenkin olisi muuten minulle mieluinen). "Vierasta" vanhaa uniikkinimeä tuskin olisin käyttänyt.
Nimeähän ei (onneksi) voi omia vain itselleen/lapselleen. Kaikkiin nimiin on kaikilla oikeus. Mikä tahansa uniikkinimi voi vaikkapa jo tänään olla entinen uniikkinimi.
Kaikki sukunimethän ovat nykyään suojeltuja. Eli en voisi vaihtaa nimeäni vaikkapa Niemiseksi, koska siihen ei olisi mitään nykyisen lain mukaisia perusteita (en ole omaa sukua Nieminen, ei löydy Niemisiä esivanhemmista, enkä viitsisi kaikilta maamme Niemisiltä käydä kysymässä kirjallista lupaa nimen ottamiseen jne.)
hyvä nimi ei jää yleensä uniikiksi, etunimet ovat yhteistä omaisuutta. Nimi on jotenkin epäonnistunut, jos se ei saa muita nimenkantajia. Vai on Jotaarkkojakin jo 11. Minusta kirjailija Jarno Pennannen antoi pojalleen harvinaisen epäonnistuneen nimeen.
Mitä tulee Seija nimeen, niin sen keksijä oli kouluneuvos Yrjö Karilas, jonka suvussa tämä nimi on ollut sitten perinteisenä nimenä. Kirjoitit nimen kai vahingossa väärin.
Aikaisemmin vain osa sukunimistä oli suojeltuja. Sen tähden maassamme on useita samannimisiä sukuja.
Näkyy todellakin tulleen kirjoitusvirhe edelliseen tekstiini. Sitä se teettää, kun kirjoittelee turhan kiireessä, eikä "oikolue" kirjoitustaan. Ja kun vieressä oli vielä kirja, josta tarkistin ko. herran nimen, kun en luottanut muistiini!
Kyllä minunkin mielestäni noissa uniikkinimissä on monia, joiden jäämisen uniikiksi hyvin ymmärtää (ja onhan niissä monia ulkomaista alkuperää olevia ja niitä yhdysnimiä, jotka helposti jäävät yksittäisiksi yhdistelmiksi).
Kuitenkin mielestäni niistä löytää ihan hyviäkin (tämä taitaa olla tällaisen vanhemman puoleisen naisihmisen mielipide), joiden käyttämättömyyttä joskus ihmettelen. Esimerkiksi Eije, Jiisa, Lyydikki, Lella, Miine, Miana, Nanita (en muuten tarkistanut, ovatko vielä uniikkeja, joten tässäkin voi olla virheitä) ja lukuisia muita.
Mielenkiinnolla seuraan näitä nimeämiskeskusteluja, vaikka omia nimettäviä ei enää tulekaan. Minusta on kaikenkaikkiaan hauska havaita, että nykyiset vauvojen vanhemmat ovat rohkeita ja kekseliäitä lastensa nimien suhteen. Täältäkin olen löytänyt monia viehättäviä nimiyhdistelmiä. Ne provot luulen osaavani jo ohittaa hymähtämällä itsekseni!
Meidän puolivuotiaalla tyttärellämme on tällä hetkellä uniikki nimi. Olen käynyt seuraamassa josko joku muukin sen "kekkaisi", mutta olisihan se hauskaa jos nimi pysyisi vain hänellä ;)
Sitä en kuitenkaan usko, koska nimi ei kuulosta millään tavalla "keksityltä" eikä oudolta nimenä...
Kyllä olisi harmittanut jos sen nimen kantajia olisi ollut vain yksi aikaisemmin! Koska mieheni hokasi sen itse mistään näkemättä, niin kyllä olisi mietityttänyt, että pilaako jonkun ilon nimen uniikkiudesta. Toisaalta, kyllä miltei jokaisen nimen kantaja saa kaiman, ennemmin tai myöhemmin.
Silti: pysyköön uniikki uniikkina!