Kirjoitin tämän alunperin tuonne päihdepolitiikan puolelle. Sen palstan löysin alunperin politiikka nimikkeen alta ja tämän kohdan löysin vasta eilen, kun tätä alla olevaan kirjoitusta pyydettiin linkittämään myös tälle palstalle. Tuota linkitystä en jaksanut opetella vaan siirrän kirjoituksen suoraan kopioituna tänne. Eli tuo alkuviittaus koskee päihdepolitiikan palstalla käytyä keskustelua. Vilkaiskaapa aina välillä myös siellä käytävää keskustelua.
Tässä vähän alempana on erittäin hyvä kirjoitus siitä, miten lääkärit vain lääkettä työntämällä lakaisevat asian maton alle. Olen joutunut tämän myös karusti kokemaan. Itse olen sitä mieltä, että juomiseni takana ovat olleet työuupumus, masennus sekä traumaattinen lapsuus ja nuoruusikä. Alkoholi tuli niin kuin sivutuotteena lääkkeeksi muihin käsittelemättömiin ongelmiin, jotka ovat kuitenkin kaiken takana.
Viimeinen lääkärissä käyntini oli uskomaton juttu - kävin mielenterveyslääkärillä ja aikomus oli keskustella, miten masennusta ja muita asioita voitaisiin alkaa kunnolla hoitamaan pois päiväjärjestyksestä. Mainitsin alussa alkoholin käyttöni ja kerroin, että olin ollut koko alkuvuoden raittiina. Mutta hän takertui yksinomaan alkoholikysymykseen eikä enää suostunut kuuntelemaan muita asioita. Mutta lääkereseptit hän kyllä uusi eli masennuslääkkeen, diapamit ja nukahtamislääkkeen sekä antabuksen. Alkoholi-ongelmani kuulema ratkeaa vain täysraittiudella ja liittymällä AA -toimintaan.
Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kuin näin tapahtui. Nyt taaperran näillä eväillä eteenpäin eli syön lääkkeitä ja vältän alkoholin käyttöä. Yritän päästä diapamista eroon, mutta se erittäin vaikeata vahvan riippuvuuden vuoksi. Diapameja olen syönnyt jo 14 vuotta ja aika ajoin yrittänyt lopettaa, mutta se on aina kariutunut vieroitusoireisiin.
Masentava juttu - onneksi pärjään omillani ja toivottavasti niin tulee olemaan jatkossakin asioiden laita! Hoitosysteemeihin ja lääkäreihin olen kovin pettynyt. Ja olen nähnyt monen hyvän ihmisen menehtyneen viinaan ja epätoivoon. On niin helppo tuomita ja unohtaa, että samainen ihminen on joskus ollut tasa-arvoinen kumppani tällä elämänpolulla. Avun hetkellä sitä huomaa olevansa kumman yksin ja yhteisönsä häpeänpilkku. Kun tämä taakka vielä lisätään jo muutenkin väsyneeseen ja huonoon oloon ei ole ihme, että moni meistä on päätynyt joko ottamaan hengen itseltään tai juomaan itsensä hengiltä!
Lääkärit ja alkoholismi
34
4072
Vastaukset
- nimetön
Ompa kerrankin ihminen joka puhuu kuin minun suustani. Useista yrityksistä huolimatta psykiatrille, tai yleensä miel.terv.ongelmiin perehtyneelle lääkärille evättiin pääsy kunnallisella puolella. Aina oli "osoite" AA-auttaa, kun olin sanonut myös juovani. Toki yksityiselle pääsee itse maksamalla, mutta kallista on, kuten elämä yleensä.
- niin näkyvät
Päihdepolitiikka-palstalla ap.kirjoitukseen tulleet kommentit:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000001317&posting=22000000014193542 - arkkukamaa
vaikka vastasin sinulle tuohon toiseenkin ketjuun:
Tarinani:
Parikymmentä vuotta sain ensimmäisen bentsoreseptin. Arka ihminen ja esiintymispelkoinen olen aina ollut, joten edellytykset kiinnijäämiseen olivat suuret. Niin kävikin.
Lyhyitä taukoja, alkuaikoina muutama kuukausi ehkä lukuunottamatta olen bentsoja syönyt samalla reseptillä 1-4 päivittäin ahdistukseen/jännittämiseen tarvittaessa.
Toleranssi on tietenkin noussut.
Olen tästä lääkärille yrittänyt sanoa ja olen koettanut olla rehellinen. Hänellä on kuitenkin käsitys, että haluan vain olla lääkkeiden avulla 'huppelissa' kuten hän sanoo.
Välillä oli jakso, jolloin käytin alkoholia sekaan, koska en saanut tuolla päiväannoksella hoitovastetta.
Itsellä oli jonkinlainen hoitoneuvottelu joulukuussa, mutta lääkäri ei noteerannut, kun yritin sanoa, että toleranssi on noussut ja haluaisin lopettaa koko paskan syönnin.
Minulla on hoitokontakti psyk.sairaanhoitajaan,jolle olen myös yrittänyt kertoa asiasta. Tuntuu, että tällaisen
mt-läkeläisen asiat eivät heitä kiinnosta. Odottavat vain, että kuolen jollakin tapaa pois. Hoitopalaverissa muuten sanoin, että itsetuhoiset ajatukset ovat lisääntyneet. 'Niin varmaan ovat', totesi läkäri! Hätähuutooni.
Tällä hetkellä elämä on täyttä paskaa. Tuntuu, että kukaan ei minusta välitä. Sisarukset ovat jättäneet kontaktit, olinhan 'juoppo'.
Minulla ei ole enää puhevälejä, kuin vaimooni. Lapsetkin alkavat olla jo aikuisia ja heillä on elämänsä. Siitäkin tunnen syyllisyyttä, että en voi heitä tällaisena auttaa yhtään eteen päin omassa elämässään. Täysi työ pysyä itse hengissä. Alkoholista yritän pysyä Antabuksen avulla erossa. Välillä tosin tuntuu, että paskanko väliä silläkään.
Minullakin vaikutti tosi paljon lääkärin käyttäytymiseen, kun välissä oli tuo juomisjakso. Sen jälkeen olen ollut hänelle vain holisti, joka yrittää saada päänsä sekaisin joko viinalla tai lääkkeillä.
Olen muuten sanonut hänelle, että silloin kun urheilin, ei minulla kulunut bentsoja juuri lainkaan. Hän ei ole tähän täkyyn tarttunut. Ei millään lailla kannustanut liikuntaan. Hänestä kuntoilu on 'hullujen hommaa'. Itse satakiloinen 'muorinraato', joka ei ole varmaan koskaan hengästynyt, paitsi kiiruhtaessaan jääkaapille.
terveisin: Arkkukamaa- Juobbo.
Huono on ollut kohtelusi. Lähtisin siitä, että viimeisimpien tutkimusten mukaan säännöllinen liikunta on parhaita puhtaita mielialalääkkeitä, joka auttaa mielen tasapainoon ja viinanhimoonkin.
Suosittelen Sinullekin jokapäiväisiä lyhyitäkin kävelylenkkejä tai vapaata voimistelua - auttaa varmasti.
En ole AA:n asiakas, mutta uskoisin, että Sinun olisi helpompi päästä riippuvuuksista eroon menemällä rohkeasti AA-ryhmään, jossa saa toisten tukea.
Klikkaa sheriffin lippua, niin pääset hänen gallerian kautta kirjoittamaan tai soittamaan hänelle, niin varmaankin opastaa luottamuksellisesti eteenpäin.
Samaa toivoisin myös ketjun aloittajalle.
- ratkesi kerralla
ryhdyttyäni käymään AA_ryhmissä. Lääkeriippuvuutta minulla ei ole. Psykiatri lopetti masennuslääkereseptien kirjoittamisen. Muita lääkkeitä en ole tosin käyttänytkään.
- 18.02 2006.
Olen kuullut AA:ssa lauseen; "hyvä on parhaan pahin vastustaja". Tulee vain mieleen omat kokemukset mitä tapahtui, kun alkoholi ja lääkkeet sekä "ammattilaiset" saivat hoitaa ongelmaani. Kaikki meni päin helvettiä ja riippuvuudet vain lisääntyivät.
Tein virheen, kun en ymmärtänyt kysyä "onko sinulla itselläsi omakohtainen kokemus", asioista jota ehdotat minun tehtäväksi?
Tilanne sai aivan uuden käänteen, kun erään kaverini avustuksella pääsin AA:n kokoukseen. Päätin silloin jättää päihdeongelmani AA:n hoidettavaksi. Se on onnistunut, nyt jo useiden vuosien ajan.
Mitä tulee AA:n, se on koettava itse, sitä ei voi omaksua kenenkään toisen välityksellä. Toisille se sopii, toisille ei. AA ei ole mitään kauppatavaraa. Mutta sitä kannattaa kokeilla!
En tietenkään tuomitse niitä tahoja, jotka vilpittömästi yrittävät auttaa juomareita, mutta se on turhaa, niin kauan, kun ao. ei itse ole todella valmis täydelliseen muutokseen.
- sAAmari
mielenterveysongelmaan ei tosiaan saa apua ennen kuin alkoholin käyttö on hallinnassa/loppunut. Esimerkiksi Kelan kustantamaan psykoterapiaan päästäkseen täytyy olla puoli vuotta raittiutta (muiden edellytysten lisäksi).
Kirjoitit:
"Itse olen sitä mieltä, että juomiseni takana ovat olleet työuupumus, masennus sekä traumaattinen lapsuus ja nuoruusikä."
Juominen pahentaa masennusta ja ehkäisee mielialalääkkeen vaikutusta. Alkoholi ja bentsot ovat yhdessä tappava yhdistelmä. Eli oli syy mielestäsi missä tahansa niin ihan oikeasti toipuminen alkaa raittiudesta.
Et ilmeisesti halua kokeilla AA:ta. Harmi, koska se on paikka jossa voisit käsitellä myös noita asioita, jotka mielestäsi ovat alkoholinkäyttösi taustalla. Halusin itse alunperin hakeutua terapiaan heti, kun täyttäisin Kelan ehdot, mutta AA:n avulla olen pärjännyt kokonaan ilman ammattilaisen apua. Olen voinut käsitellä niin syyt kuin seurauksetkin kummini eli tukihenkilöni kanssa.
Mikäli et halua AA:han niin suosittelisin A-klinikkaa. Sosiaaliterapeutille pääset luultavasti jopa viikoittain keskustelemaan asioista. Yleensä heidän lähestymistapansa on kyllä melko ratkaisukeskeinen, mutta ainakin he lähestyvät asiaa psykososiaalisesta näkökulmasta toisin kuin lääkärit.
A-klinikan kautta voit hakeutua myös päihdehoitoon. Eilisistä keskusteluista löytyy lisää tietoa eri vaihtoehdoista.
AA:n yhteystietoja löytyy mm. omasta profiilistani.- Alkoholisti
Niin, mietin taas pitkään, mitä vastaisin. Minulla on todettu masennus, joka on osittain varmasti sukuperintöä, sitä pahentavat stressi ja tietysti alkoholi. Serotoniinia lisäävää lääkitystä joudun todennäköisesti käyttämään lopun ikäni. Kysymys oli siitä, oliko lääkärillä oikeus jättää potilasta kuuntelematta, kun hän rehellisesti kertoi aikaisemman alkoholin käyttönsä ja mainitsi olleensa koko alkuvuoden raittiina (on yhä). Heikommin motovoituneenpana olisi kyllä tuon lääkäri käynnin jälkeen mennyt kuppilaan muutamalle oluelle, niin paljon tuo asia minua satutti sisäisesti - se, ettei edes viitsitty kuunneltu ja takerruttiin vain yhteen asiaan.
Tarvitsen tietyn lääkityksen - masennus muuttuu itsetuhoiseksi ajatuskierteeksi, jota ei tajua kuin syvänmasennuksen kokenut - sama asia kuin alkoholin kanssa - ei pohjalla oloa tiedä ennenkuin sen on kokenut. Olen pohtinut, voidaanko asialle tehdä jotain, voisiko esim. psykoterapia tuoda minulle apua. Kun viime keväänä syvänmasennuksen seurauksena heräsin sairaalan polilla, minua tutkinut lääkäri totesi, ettei asiaani ole hoidettukaan koskaan kunnolla. Sain ajan kriisipolille, josta minut taasen lähetettiin liian terveenä omalle lääkärilleni, joka totesi, että kyllä hän lääkereseptini uusii. Okei, nyt yritin taas uudelleen saada apua ja masentavalla tuloksella. Muuten tämä lääkäri määräsi minulle vuoden unilääkkeet, jos otan yhden tabletin illalla, ja puolikkaalla lääke riittääkin sitten jo kahdeksi vuodeksi. Ei kuulema aiheuta riippuvuutta. No, oma apu, paras apu täytyy tässä lopuksi todeta - eiköhän tässä taaperreta vielä jokin matka eteenpäin, kun on tännekin asti jaksettu. Ja elämästähän ei selviä henkissä kuten Juice niin hyvin laulussaan toteaa. - -J-
Alkoholisti kirjoitti:
Niin, mietin taas pitkään, mitä vastaisin. Minulla on todettu masennus, joka on osittain varmasti sukuperintöä, sitä pahentavat stressi ja tietysti alkoholi. Serotoniinia lisäävää lääkitystä joudun todennäköisesti käyttämään lopun ikäni. Kysymys oli siitä, oliko lääkärillä oikeus jättää potilasta kuuntelematta, kun hän rehellisesti kertoi aikaisemman alkoholin käyttönsä ja mainitsi olleensa koko alkuvuoden raittiina (on yhä). Heikommin motovoituneenpana olisi kyllä tuon lääkäri käynnin jälkeen mennyt kuppilaan muutamalle oluelle, niin paljon tuo asia minua satutti sisäisesti - se, ettei edes viitsitty kuunneltu ja takerruttiin vain yhteen asiaan.
Tarvitsen tietyn lääkityksen - masennus muuttuu itsetuhoiseksi ajatuskierteeksi, jota ei tajua kuin syvänmasennuksen kokenut - sama asia kuin alkoholin kanssa - ei pohjalla oloa tiedä ennenkuin sen on kokenut. Olen pohtinut, voidaanko asialle tehdä jotain, voisiko esim. psykoterapia tuoda minulle apua. Kun viime keväänä syvänmasennuksen seurauksena heräsin sairaalan polilla, minua tutkinut lääkäri totesi, ettei asiaani ole hoidettukaan koskaan kunnolla. Sain ajan kriisipolille, josta minut taasen lähetettiin liian terveenä omalle lääkärilleni, joka totesi, että kyllä hän lääkereseptini uusii. Okei, nyt yritin taas uudelleen saada apua ja masentavalla tuloksella. Muuten tämä lääkäri määräsi minulle vuoden unilääkkeet, jos otan yhden tabletin illalla, ja puolikkaalla lääke riittääkin sitten jo kahdeksi vuodeksi. Ei kuulema aiheuta riippuvuutta. No, oma apu, paras apu täytyy tässä lopuksi todeta - eiköhän tässä taaperreta vielä jokin matka eteenpäin, kun on tännekin asti jaksettu. Ja elämästähän ei selviä henkissä kuten Juice niin hyvin laulussaan toteaa.Eli et taida haluta raittiutta? ;) Tuo ei vielä kovin pitkä aika ole ollut olla kuivin suin, alkuvuosi. Mutta toki hyvä alku.
Onko sinulle koskaan aikaisemmin käynyt niin että olisit ajatellut lopettaa juomisen, ja olet ollutkin jonkin aikaa..kunnes dokaaminen on taas alkanut? Minulle kävi.Useasti. - Alkoholisti
-J- kirjoitti:
Eli et taida haluta raittiutta? ;) Tuo ei vielä kovin pitkä aika ole ollut olla kuivin suin, alkuvuosi. Mutta toki hyvä alku.
Onko sinulle koskaan aikaisemmin käynyt niin että olisit ajatellut lopettaa juomisen, ja olet ollutkin jonkin aikaa..kunnes dokaaminen on taas alkanut? Minulle kävi.Useasti.Tein väärin itseäni ja teitä kohtaan, kun yleensä aloitin tämän kirjoittamisen. Kuvittelin löytäväni tästä jotain apua ja lohtua. Nyt ottanut kaksi diapamia ja yhden nukkumislääkkeen - ehkä raivo laskee ja uni tuo kaivatun lohdun ja unohduksen, mutta raitis olen!.
- sAAmari
Alkoholisti kirjoitti:
Niin, mietin taas pitkään, mitä vastaisin. Minulla on todettu masennus, joka on osittain varmasti sukuperintöä, sitä pahentavat stressi ja tietysti alkoholi. Serotoniinia lisäävää lääkitystä joudun todennäköisesti käyttämään lopun ikäni. Kysymys oli siitä, oliko lääkärillä oikeus jättää potilasta kuuntelematta, kun hän rehellisesti kertoi aikaisemman alkoholin käyttönsä ja mainitsi olleensa koko alkuvuoden raittiina (on yhä). Heikommin motovoituneenpana olisi kyllä tuon lääkäri käynnin jälkeen mennyt kuppilaan muutamalle oluelle, niin paljon tuo asia minua satutti sisäisesti - se, ettei edes viitsitty kuunneltu ja takerruttiin vain yhteen asiaan.
Tarvitsen tietyn lääkityksen - masennus muuttuu itsetuhoiseksi ajatuskierteeksi, jota ei tajua kuin syvänmasennuksen kokenut - sama asia kuin alkoholin kanssa - ei pohjalla oloa tiedä ennenkuin sen on kokenut. Olen pohtinut, voidaanko asialle tehdä jotain, voisiko esim. psykoterapia tuoda minulle apua. Kun viime keväänä syvänmasennuksen seurauksena heräsin sairaalan polilla, minua tutkinut lääkäri totesi, ettei asiaani ole hoidettukaan koskaan kunnolla. Sain ajan kriisipolille, josta minut taasen lähetettiin liian terveenä omalle lääkärilleni, joka totesi, että kyllä hän lääkereseptini uusii. Okei, nyt yritin taas uudelleen saada apua ja masentavalla tuloksella. Muuten tämä lääkäri määräsi minulle vuoden unilääkkeet, jos otan yhden tabletin illalla, ja puolikkaalla lääke riittääkin sitten jo kahdeksi vuodeksi. Ei kuulema aiheuta riippuvuutta. No, oma apu, paras apu täytyy tässä lopuksi todeta - eiköhän tässä taaperreta vielä jokin matka eteenpäin, kun on tännekin asti jaksettu. Ja elämästähän ei selviä henkissä kuten Juice niin hyvin laulussaan toteaa.halusit lääkäriltä? Kirjoitit:
"aikomus oli keskustella, miten masennusta ja muita asioita voitaisiin alkaa kunnolla hoitamaan pois päiväjärjestyksestä."
Kävitkö siis psykiatrin vai jonkin muun erikoislääkärin vastaanotolla? Lääkäri kuin lääkäri, hänen tehtävänsä on hoitaa somaattisia sairauksia. Valitettavan usein lääkkeillä. Mielenterveyshoitaja, psykologi, psykoterapeutti, sosiaaliterapeutti.. ovat oikeampia osoitteita silloin, kun halutaan keskusteluapua.
Mutta ihan tuo sama kokemus on minullakin syksyltä 2002. Sain ekan itsariyritykseni jälkeen lähetteen psykiatrian polille, missä psykiatri halusi vain vaihtaa mielialalääkitykseni ja kehotti hoitamaan alkoholiongelmaani A-klinikalla. Sen koommin en ole sinne aikoja saanut. Kerran, jo raitistuttuani, omalääkäriltä kysyin lähetettä ja hän sanoi, että on erittäin epätodennäköistä että alkaisivat mielenterveyspuolella hoitaa minua; olin siinä vaiheessa jo liian terve (!). Ja ihan hyvä ettei edes kirjoittanut lähetettä, koska tuskin sieltä muuta olisi tarjottu kuin lääkkeitä kuitenkaan.
En tiedä mitä odotat meiltä täällä palstalla. Ehdotuksia alkoholismin hoitamiseen ilmeisesti et halua. Mielenterveysongelmille on oma palstansa. Sympatiapisteitä ei kovin kauan saa alkamalla itse raivota.
Onko siis jotain, mitä haluaisit kysyä; kokemuksiamme, ehdotuksiamme, jotain muuta? Mielenterveysasiakkaiden edunvalvonta-asioissa kannattaa olla yhteydessä esimerkiksi Mielenterveyden keskusliitto (www.mtkl.fi). - niinniin
Alkoholisti kirjoitti:
Tein väärin itseäni ja teitä kohtaan, kun yleensä aloitin tämän kirjoittamisen. Kuvittelin löytäväni tästä jotain apua ja lohtua. Nyt ottanut kaksi diapamia ja yhden nukkumislääkkeen - ehkä raivo laskee ja uni tuo kaivatun lohdun ja unohduksen, mutta raitis olen!.
Ihmettelen vaan, että pameissa olet ja silti raitis.
Olisinko minä raitis jos naukkailisin lääkärin määräämää lääkekonjakkia? - kirjoittamatta
niinniin kirjoitti:
Ihmettelen vaan, että pameissa olet ja silti raitis.
Olisinko minä raitis jos naukkailisin lääkärin määräämää lääkekonjakkia?tuon viisauden, fariseus. Minäpä tiedän monta alkoholista raitistunutta, jotka silti joutuvat käyttämään näitä pameja, esimerkiksi paniikkihäiriöön. Ne ovat kuule ihan töissä käyvien ihmisten lääkkeitä.
Onnea sinulle, jos ilman pärjäät, mutta turha syyllistää jotakuta, joka niiden avulla pystyy viinan jättämään.
Kaikille ei pelkkä Jeesus ja Jumala riitä. Tai ehkä he eivät ehdi kaikista lampaistaan huolta pitämään.
Jos aloittaja on vielä hengissä saamansa tuen jälkeen, haluan toivottaa hänelle voimia. Tiedän tasan tarkkaan, mitä vuosikausia kestänyt musta masennus on. - Alkoholisti
niinniin kirjoitti:
Ihmettelen vaan, että pameissa olet ja silti raitis.
Olisinko minä raitis jos naukkailisin lääkärin määräämää lääkekonjakkia?No niin, hyvin nukuttu yö takana ja hermotkin taas kunnossa! Tuota sinun kommenttiasi kyllä vähän ihmettelen, miten raittius ja pamit liittyvät toisiinsa - ainakin minulle tuli kirjoituksestasi tunne ,että jos käyttää pameja käyttää samalla alkoholia tai että pamit ovat yhtäkuin alkoholin käyttö. Tarvitsin illalla niitä tosi pahasti, kun sisääni patoutunut raivo puhkesi kukkaansa. Tosin sitä nyt harmittelen, että hyvin alkanut pamien vieroitusjuttuni kuivui hetkessä kokoon, mutta yritetään taasen. Tiedän, että pameja annetaan alkoholihoidossa ja luinkin jonkin alkoholilääkärin kirjoituksen, jossa hän neuvoikin kirjoittamaan kaikille halukkaille pamireseptejä, koska niiden katukauppa lisääntyy, jos reseptejä ei kirjoiteta ja toisaalta hän oli huolissaan väkivaltaisesti käyttäytyvistä potilaista, joiden väkivaltakohtaus on purkautunut siinä, etteivät ole saaneet pyytämäänsä pamireseptiä. Tämä lääkäri piti pameja hyvänä hoitomuotona alkoholin vieroitusvaiheessa ja hän siis oli päihdelääkäri, muistaakseni ylilääkäri vielä arvoltaan. Samassa kirjoituksessa hän valitti kovasti nykyistä tilannetta, jossa alkoholin vieroitushoitoon ja kokonaisvaltaiseen hoitamiseen ei ole olemassa tarvittavia resursseja.
Itse sain pameja tosiaan jo lähes 15 vuotta sitten ja silloin laukaisemaan jännitystä ja tasaamaan kuohuvaa oloani. Täytyy kyllä sanoa, että pamit pitivät työkykyisyyttäni yllä hyvin pitkään ja sitten tuli kuvaan mukaan serotoonin eritystä vahvistava lääkitys, jota sitten oli pakko lisätä työstressin lisääntymisen myötä. Lopulta kuvaan tuli alkoholin käyttö - aluksi työpäivän jälkeen nopeata laukaisua tarjoavana salakavalana lääkkeenä ja sitten elämän tilanteeni kriisiintyessä ja työstressin kohotessa tänä tulospainotteisena ja vaativana aikana huippuunsa. Käyttö lisääntyi, mutta pystyin kuitenkin olemaan työelämässä mukana kunnes tuli lopullinen työuupumus. Lääkärit kyllä olivat minua varoittaneet asiasta ja käskeneet hiljentämään työ tahtia. Kun jäin sairaslomalle niin sitten elämä repesikin alkoholin käytön suhteen ja pohjalla käytiin joulukuun alussa, josta kuitenkin selvittiin ja olen kyllä itsekin vähän ihmeissäni, että yleensä olen elossa. Melkoisen immuuniksi ihmisen elimistö tulee sekä lääkkeille että alkoholille. Nyt elän niinkuin laina-ajalla ja kuten yhdessä kirjoituksessani totesin - kuoleman aion kohdata selvin päin, kun se aika joskus koittaa. Kirjoittaminen on yksi terapiamuoto minulle - eilen illalla tosin pitkään jo patoutunut tuska laukesi ja purin sitä teihin ja sitä pyydän kovasti anteeksi! - sAAmari
Alkoholisti kirjoitti:
No niin, hyvin nukuttu yö takana ja hermotkin taas kunnossa! Tuota sinun kommenttiasi kyllä vähän ihmettelen, miten raittius ja pamit liittyvät toisiinsa - ainakin minulle tuli kirjoituksestasi tunne ,että jos käyttää pameja käyttää samalla alkoholia tai että pamit ovat yhtäkuin alkoholin käyttö. Tarvitsin illalla niitä tosi pahasti, kun sisääni patoutunut raivo puhkesi kukkaansa. Tosin sitä nyt harmittelen, että hyvin alkanut pamien vieroitusjuttuni kuivui hetkessä kokoon, mutta yritetään taasen. Tiedän, että pameja annetaan alkoholihoidossa ja luinkin jonkin alkoholilääkärin kirjoituksen, jossa hän neuvoikin kirjoittamaan kaikille halukkaille pamireseptejä, koska niiden katukauppa lisääntyy, jos reseptejä ei kirjoiteta ja toisaalta hän oli huolissaan väkivaltaisesti käyttäytyvistä potilaista, joiden väkivaltakohtaus on purkautunut siinä, etteivät ole saaneet pyytämäänsä pamireseptiä. Tämä lääkäri piti pameja hyvänä hoitomuotona alkoholin vieroitusvaiheessa ja hän siis oli päihdelääkäri, muistaakseni ylilääkäri vielä arvoltaan. Samassa kirjoituksessa hän valitti kovasti nykyistä tilannetta, jossa alkoholin vieroitushoitoon ja kokonaisvaltaiseen hoitamiseen ei ole olemassa tarvittavia resursseja.
Itse sain pameja tosiaan jo lähes 15 vuotta sitten ja silloin laukaisemaan jännitystä ja tasaamaan kuohuvaa oloani. Täytyy kyllä sanoa, että pamit pitivät työkykyisyyttäni yllä hyvin pitkään ja sitten tuli kuvaan mukaan serotoonin eritystä vahvistava lääkitys, jota sitten oli pakko lisätä työstressin lisääntymisen myötä. Lopulta kuvaan tuli alkoholin käyttö - aluksi työpäivän jälkeen nopeata laukaisua tarjoavana salakavalana lääkkeenä ja sitten elämän tilanteeni kriisiintyessä ja työstressin kohotessa tänä tulospainotteisena ja vaativana aikana huippuunsa. Käyttö lisääntyi, mutta pystyin kuitenkin olemaan työelämässä mukana kunnes tuli lopullinen työuupumus. Lääkärit kyllä olivat minua varoittaneet asiasta ja käskeneet hiljentämään työ tahtia. Kun jäin sairaslomalle niin sitten elämä repesikin alkoholin käytön suhteen ja pohjalla käytiin joulukuun alussa, josta kuitenkin selvittiin ja olen kyllä itsekin vähän ihmeissäni, että yleensä olen elossa. Melkoisen immuuniksi ihmisen elimistö tulee sekä lääkkeille että alkoholille. Nyt elän niinkuin laina-ajalla ja kuten yhdessä kirjoituksessani totesin - kuoleman aion kohdata selvin päin, kun se aika joskus koittaa. Kirjoittaminen on yksi terapiamuoto minulle - eilen illalla tosin pitkään jo patoutunut tuska laukesi ja purin sitä teihin ja sitä pyydän kovasti anteeksi!jos olisit kohdannut raivon sen sijaan, että patosit sen pameilla? Ketä tai mitä kohtaan tunsit raivoa? Miksi?
Kukaan ulkopuolinenhan ei pysty aiheuttamaan sinussa raivoa, sen varmaan ymmärrät. Ei ainakaan netin kautta. Internet-selain on mahdollista sulkea koska tahansa. Pohjimmiltaan raivostumisesi nettikirjoitusten johdosta oli siis oma valintasi. Sen sijaan, että olisit määrännyt itse omista tunteistasi annoit nimettömille kirjoittajille "vallan" saada sinut raivostumaan. Olisit voinut valita toisin; olla välittämättä karvankaan vertaa tuntemattomien tyyppien mielipiteistä, tai vaikka lyödä läskiksi koko juttu ja nauraa heille.
Mutta valitsit raivostumisen etkä sitten kuitenkaan halunnut kokea raivoa vaan puudutit sen välittömästi pameilla. Mitä olisi tapahtunut jos olisit antanut raivon tunteen tulla ja olisit kokenut sen? Millaisia keinoja sinulla on purkaa raivoa? Tai surua? Tai katkeruutta??
Yksi olennainen osa omassa toipumisessani on ollut opetella tunnistamaan ja sen jälkeen TUNTEMAAN tunteeni. Itkeä kun itkettää, vaikka tuntuisi että pakahdun siihen eikä se lopu koskaan. Monta kertaa raivokin purkautuu turhautuneena itkemisenä, kun kerrostalossa ei voi huutaa kurkku suorana. Ja usein raivo onkin vain kätkettyä surua ja pettymystä, kun muut eivät toimikaan kuten minä haluaisin heidän toimivan. Urheilu on hyvä raivonpurkamiskeino, kun vihapäissään lähtee lenkille niin höyryt häipyvät ulkoilmaan. Hillitympiä tapoja ovat kirjoittaminen ja/tai jollekin puhuminen.
Vaikka on ollut v-maisia hetkiä elää läpi negatiivisia tunteita ja on tuntunut siltä, ettei tämä helvetti ikinä lopu, niin yksikään tunnetila ei ole jäänyt pysyväksi. Suurinkin itku on loppunut jossain vaiheessa ja pahinkin kiukku laantunut. Sitä kai tarkoittaa meidän AA:aisten sanonta "Tämäkin menee ohi".
Mutta ensiksi pitää tehdä se valinta haluaako määrätä itse tunteistaan vai antaako muiden määrätä niistä; otatko tänään nokkiisi esimerkiksi tästä kirjoituksesta vai hyväksytkö että tämä on vain yhden anonyymin kirjoittajan mielipide. Jos valitset raivostumisen niin seuraavaksi voit valita elätkö läpi sen raivon vai pistätkö pään pensaaseen kemiallisilla keinoilla. - Alkoholisti
sAAmari kirjoitti:
jos olisit kohdannut raivon sen sijaan, että patosit sen pameilla? Ketä tai mitä kohtaan tunsit raivoa? Miksi?
Kukaan ulkopuolinenhan ei pysty aiheuttamaan sinussa raivoa, sen varmaan ymmärrät. Ei ainakaan netin kautta. Internet-selain on mahdollista sulkea koska tahansa. Pohjimmiltaan raivostumisesi nettikirjoitusten johdosta oli siis oma valintasi. Sen sijaan, että olisit määrännyt itse omista tunteistasi annoit nimettömille kirjoittajille "vallan" saada sinut raivostumaan. Olisit voinut valita toisin; olla välittämättä karvankaan vertaa tuntemattomien tyyppien mielipiteistä, tai vaikka lyödä läskiksi koko juttu ja nauraa heille.
Mutta valitsit raivostumisen etkä sitten kuitenkaan halunnut kokea raivoa vaan puudutit sen välittömästi pameilla. Mitä olisi tapahtunut jos olisit antanut raivon tunteen tulla ja olisit kokenut sen? Millaisia keinoja sinulla on purkaa raivoa? Tai surua? Tai katkeruutta??
Yksi olennainen osa omassa toipumisessani on ollut opetella tunnistamaan ja sen jälkeen TUNTEMAAN tunteeni. Itkeä kun itkettää, vaikka tuntuisi että pakahdun siihen eikä se lopu koskaan. Monta kertaa raivokin purkautuu turhautuneena itkemisenä, kun kerrostalossa ei voi huutaa kurkku suorana. Ja usein raivo onkin vain kätkettyä surua ja pettymystä, kun muut eivät toimikaan kuten minä haluaisin heidän toimivan. Urheilu on hyvä raivonpurkamiskeino, kun vihapäissään lähtee lenkille niin höyryt häipyvät ulkoilmaan. Hillitympiä tapoja ovat kirjoittaminen ja/tai jollekin puhuminen.
Vaikka on ollut v-maisia hetkiä elää läpi negatiivisia tunteita ja on tuntunut siltä, ettei tämä helvetti ikinä lopu, niin yksikään tunnetila ei ole jäänyt pysyväksi. Suurinkin itku on loppunut jossain vaiheessa ja pahinkin kiukku laantunut. Sitä kai tarkoittaa meidän AA:aisten sanonta "Tämäkin menee ohi".
Mutta ensiksi pitää tehdä se valinta haluaako määrätä itse tunteistaan vai antaako muiden määrätä niistä; otatko tänään nokkiisi esimerkiksi tästä kirjoituksesta vai hyväksytkö että tämä on vain yhden anonyymin kirjoittajan mielipide. Jos valitset raivostumisen niin seuraavaksi voit valita elätkö läpi sen raivon vai pistätkö pään pensaaseen kemiallisilla keinoilla.Tuossa ylhäällä on nyt uusin kirjoitukseni asiasta. Mitä olisi tapahtunut ilman lääkitystä?! Olisi kaikkein vaikeimmassa tapauksessa tarvittu poliisia ja ambulanssia. Kun menetän raivon hallinnan käsistäni, tilani lähestyy psykoosia. Eli eilen vaimoni tosin kohta ex sellainen, löysi minut tärimässä koneen ääressä ja näki tapittavat silmät - sanoi heti, missä lääkkeet - vastustin ensin, koska olin ajatellut lopetella diapamin käytön, mutta sitten myönnyin ja hän toi minulle kaksi diapamia ja unilääkkeen. Rauhoitti minua ja sai minut televison ääreen peliä seuraamaan - ensimmäisestä erästä en muista tosin mitään vasta toiseen tulin tolkkuihini ja vaimoni kävi varmistamassa, että olen toipumassa.
Varmaa on, etten ole lapsena voinut tunteitani ilmaista. Siitä olisi pahimmassa tapauksessa voinut vaikka henki mennä eli kyllä siinä tilanteessa oppii kummasti pitämään tunteet hyvin, hyvin syvällä ja laittaa mielen lukkoja kovasti päälle. Viime talvena yksi pilkkireissu päättyi muuten tuohon raivokohtaukseen, kun meidän pikkubussissa yksi minulle vieläkin outo kaveri alkoi muistella kouluaikojani ja miten siellä minua nimiteltiin. Muistan kääntyneeni häntä päin ja sanoneeni: "sinä saatana" ja samalla muisti olikin jo tiessään ja palautui vasta kotona lähes puolen vuorokauden päästä.
Yritä ymmärtää, miksi etsin apua ja huudan järjestelmää vastaan. Eli takana on sairaus, depressio, joka pysyy joko hallinnassa tai ei. Kuten ylhäällä kirjoitin, ottaako AA nyt minut hoidettavakseen, kun tilani huononee, niin eikun teihin yhteyttä - kai saan myös oman tukihenkilön, jonka puoleen voin aina masentuneena kääntyä ja purkaa mieltäni ja tuntojani. Valitkaa muuten tehtävään kova luu, joka ei pienistä hätkähdä ja pystyy myös asiat mielestään pois podottamaan, sillä saattaa muuten olla kohta samallainen toinen tapaus vaivananne! - sAAmari
Alkoholisti kirjoitti:
Tuossa ylhäällä on nyt uusin kirjoitukseni asiasta. Mitä olisi tapahtunut ilman lääkitystä?! Olisi kaikkein vaikeimmassa tapauksessa tarvittu poliisia ja ambulanssia. Kun menetän raivon hallinnan käsistäni, tilani lähestyy psykoosia. Eli eilen vaimoni tosin kohta ex sellainen, löysi minut tärimässä koneen ääressä ja näki tapittavat silmät - sanoi heti, missä lääkkeet - vastustin ensin, koska olin ajatellut lopetella diapamin käytön, mutta sitten myönnyin ja hän toi minulle kaksi diapamia ja unilääkkeen. Rauhoitti minua ja sai minut televison ääreen peliä seuraamaan - ensimmäisestä erästä en muista tosin mitään vasta toiseen tulin tolkkuihini ja vaimoni kävi varmistamassa, että olen toipumassa.
Varmaa on, etten ole lapsena voinut tunteitani ilmaista. Siitä olisi pahimmassa tapauksessa voinut vaikka henki mennä eli kyllä siinä tilanteessa oppii kummasti pitämään tunteet hyvin, hyvin syvällä ja laittaa mielen lukkoja kovasti päälle. Viime talvena yksi pilkkireissu päättyi muuten tuohon raivokohtaukseen, kun meidän pikkubussissa yksi minulle vieläkin outo kaveri alkoi muistella kouluaikojani ja miten siellä minua nimiteltiin. Muistan kääntyneeni häntä päin ja sanoneeni: "sinä saatana" ja samalla muisti olikin jo tiessään ja palautui vasta kotona lähes puolen vuorokauden päästä.
Yritä ymmärtää, miksi etsin apua ja huudan järjestelmää vastaan. Eli takana on sairaus, depressio, joka pysyy joko hallinnassa tai ei. Kuten ylhäällä kirjoitin, ottaako AA nyt minut hoidettavakseen, kun tilani huononee, niin eikun teihin yhteyttä - kai saan myös oman tukihenkilön, jonka puoleen voin aina masentuneena kääntyä ja purkaa mieltäni ja tuntojani. Valitkaa muuten tehtävään kova luu, joka ei pienistä hätkähdä ja pystyy myös asiat mielestään pois podottamaan, sillä saattaa muuten olla kohta samallainen toinen tapaus vaivananne!ja ymmärrän turhautumisesi hoitosysteemiä vastaan, mutta ymmärrän senkin että päihtynyt ihminen ei pysty käsittelemään asioita terapiassa. Siksi ensisijainen asia olisi saada alkoholi pois kuviosta. Mutta uhmakkuus ja katkeruus yhteiskuntaa kohtaan ei ole oikea motiivi tulla AA:han. AA edellyttää omaa, vilpitöntä halua raitistua. AA-kummit/tukihenkilöt eivät myöskään ole mt-hoitajia tai edes mt-tukihenkilöitä. Heidän tehtävänsä on opastaa AA-ohjelman soveltamisessa elämään. Käytetään myös nimitystä "hengellinen neuvonantaja".
Ammattiapua on saatavissa esim. Kalliolan klinikoilla. Saisitko lähetteen sinne? - niinniin
kirjoittamatta kirjoitti:
tuon viisauden, fariseus. Minäpä tiedän monta alkoholista raitistunutta, jotka silti joutuvat käyttämään näitä pameja, esimerkiksi paniikkihäiriöön. Ne ovat kuule ihan töissä käyvien ihmisten lääkkeitä.
Onnea sinulle, jos ilman pärjäät, mutta turha syyllistää jotakuta, joka niiden avulla pystyy viinan jättämään.
Kaikille ei pelkkä Jeesus ja Jumala riitä. Tai ehkä he eivät ehdi kaikista lampaistaan huolta pitämään.
Jos aloittaja on vielä hengissä saamansa tuen jälkeen, haluan toivottaa hänelle voimia. Tiedän tasan tarkkaan, mitä vuosikausia kestänyt musta masennus on.Pamit ovat hyvä keksintö kuten lääkekonjakkikin.
Ne eivät vaan sovi ihmiselle joka sairastaa päihderiippuvuutta. Alkoholistille on vaarallista syöttää pameja "raittiuden saamiseksi", koska nämä lääkkeet tuovat alkoholin aina mukaan kuivoihin uudestaan. Josku kuukauden tai vuoden kuluttua, mutta joskus jo seuraavalla viikolla.
Paniikkihäiriötä voidaan hoitaa ilman keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä. Alkoholistin kohdalla näin on pakko menetellä.
- -J-
Miksi et voisi uskoa mielenterveyshoitajan kahta kehoitusta alkoholiongelmasi ratkaisemiseksi?
- Alkoholisti
Ne olivat muuten erikoislääkäreitä ja mielenterveys minulla on pettänyt ensisijaisesti, eikö se helvetti soikoon mene jo kaaliin. Jos AA:ssa halutaan kuulla masennustapausta, joka on raivon partaalla niin minä tulen kokoukseen, jos en makaa sängyn pohjalla niin, etten jaksa, mutta minä tunnustan olevani alkoholisti ja hullu - suomeksi sanottuna hullu, mikö nyt perille. Vapisen raivoista tätä kirjoitaessani, mutta raitis aion olla!
- on varmaan
työssään nähnyt, että alkoholiongelmaan hänellä ei ole lääkettä ja on tavannut riittävän monta AA:ssa raitistunutta uskaltaakseen ehdottaa sinullekin AA:ta. Sieltä on tuhannet saaneet avun, minäkin.
- Alkoholisti
Olen lähes 50 vuotias ja eritavoin masennuksesta kärsinyt siitä 30 vuotta. Kyllä minä masennuksen tunnen ja viimeisenä vuotena myös alkoholin. Tämä ei ole sitä julkkisten masennusta. Tämä on sitä mustaa, kun aivot kiertävät vain yhtä ajatusta ja se on tapa itsesi - olen varmasta keksinyt tuhansia tapoja päättää päiväni näiden vuosien aikana. Menkää nukkumaan ja kokeilkaa, kun uni ei tule ja aivot hokevat vain tapa itsesi ja miettivät/kelaavat raivoisasti vain sitä tapaa, miten sen tehdään.
Työni olen tehnyt ylitunnollisesti ja nyt olen lopussa. Jos jaksatte niin kerron teille lapsuuteni tarinan, joka on saanut lääkäritkin kavahtamaan - en ole helppo potilas kerron, miten asiat ovat olleet ja miten ne olen kokenut - ei sitä aina lääkärikään kestä kuunnella - kyllä minä sen ymmärrän. Mutta minä elän sen kanssa joka saatanan päivä, jonka olen hengissä! - calmato
Alkoholisti kirjoitti:
Olen lähes 50 vuotias ja eritavoin masennuksesta kärsinyt siitä 30 vuotta. Kyllä minä masennuksen tunnen ja viimeisenä vuotena myös alkoholin. Tämä ei ole sitä julkkisten masennusta. Tämä on sitä mustaa, kun aivot kiertävät vain yhtä ajatusta ja se on tapa itsesi - olen varmasta keksinyt tuhansia tapoja päättää päiväni näiden vuosien aikana. Menkää nukkumaan ja kokeilkaa, kun uni ei tule ja aivot hokevat vain tapa itsesi ja miettivät/kelaavat raivoisasti vain sitä tapaa, miten sen tehdään.
Työni olen tehnyt ylitunnollisesti ja nyt olen lopussa. Jos jaksatte niin kerron teille lapsuuteni tarinan, joka on saanut lääkäritkin kavahtamaan - en ole helppo potilas kerron, miten asiat ovat olleet ja miten ne olen kokenut - ei sitä aina lääkärikään kestä kuunnella - kyllä minä sen ymmärrän. Mutta minä elän sen kanssa joka saatanan päivä, jonka olen hengissä!Silloin kun asiat ovat huonosti, ne ovat yleensä yhtenä vyyhtenä, kaikki sotkut toisiinsa kietoutuneena. On vaikea jaksaa ajatella, mistä päästä alkaisi oman elämänsä kuntoon laittamisen. Huono yleiskunto, uupumus, masennus, alkoholin liikakäyttö ja viha niitä kohtaan jotka kohtelivat sinua lapsena huonosti... vaikeuksia läheisissä ihmissuhteissa, taloudellisia ongelmia, ei ketään todella hyvää ystävää, jolle voisi kertoa kaikesta, asunto epäsiistissä kunnossa, hampaissa reikiä, parturissa käynnistä pitkä aika... (... =) ??)
Al-Anonissa (ja myös AA:ssa) on iskulause, joka sopii tähän:
Ensimmäiset asiat ensiksi.
Yhdessä päivässä eikä edes viikossa voi laittaa kuntoon koko elämänsä asioita. Aloita siitä, joka juuri nyt on tärkein. Vaikka se olisi se, että valmistat itsellesi lämpimän aterian. Sitten teet seuraavaksi tärkeimmän asian ja niin edelleen.
Mikään ei taatusti ainakaan silloin muutu, jos jatkaa asioiden tekemistä samalla tavalla kuin aikaisemminkin.
Jos elämäsi paranemisen kannalta tärkeimmältä asialta tuntuu että pitäisi päästä pameista eroon, tee sille jotakin. Läheinen alkoholistinaisystäväni on parhaillaan lääkärin seurannassa lääkeriippuvuutensa vuoksi (alkoholista hän ei halua ainakaan toistaiseksi luopua). Mitäs sitten, pääasia että hän itse asettaa omat asiansa tärkeysjärjestykseen - nyt häneltä on lähdössä siis pamit.
Masennukseen saa KELA:n kustantamaa terapiaa, jos se on tarpeen työkyvyn tms. ylläpitämiseksi. Minusta kuulostaa myös kirjoittamasi perusteella siltä, että olet itsemurhavaarassa. Myös se on peruste saada apua.
Aloita jostain ja ennen kuin huomaatkaan, huone huoneelta, kaappi kaapilta, talosi tulee puhtaaksi ja elämä maistuu niin, että siihen mahtuu myös ilon ja nautinnon hetkiä. Älä anna niiden jotka lapsena ja nuorena kohtelivat sinua huonosti päästä enempää pilaamaan elämääsi - he olivat ihmisiä, jotka eivät itsekään osanneet elää kovin hyvin. Sinä olet ollut suloinen, ihana lapsi ja antaitset parasta mitä elämä voi meille ihmisille antaa. - psykiatri vaihtoi
Alkoholisti kirjoitti:
Olen lähes 50 vuotias ja eritavoin masennuksesta kärsinyt siitä 30 vuotta. Kyllä minä masennuksen tunnen ja viimeisenä vuotena myös alkoholin. Tämä ei ole sitä julkkisten masennusta. Tämä on sitä mustaa, kun aivot kiertävät vain yhtä ajatusta ja se on tapa itsesi - olen varmasta keksinyt tuhansia tapoja päättää päiväni näiden vuosien aikana. Menkää nukkumaan ja kokeilkaa, kun uni ei tule ja aivot hokevat vain tapa itsesi ja miettivät/kelaavat raivoisasti vain sitä tapaa, miten sen tehdään.
Työni olen tehnyt ylitunnollisesti ja nyt olen lopussa. Jos jaksatte niin kerron teille lapsuuteni tarinan, joka on saanut lääkäritkin kavahtamaan - en ole helppo potilas kerron, miten asiat ovat olleet ja miten ne olen kokenut - ei sitä aina lääkärikään kestä kuunnella - kyllä minä sen ymmärrän. Mutta minä elän sen kanssa joka saatanan päivä, jonka olen hengissä!paremmin sopivat lääkkeet, kun olin keskustellut ja kertonut sivuvaikutuksista. Unilääkkeitä ja rauhoittavia en ole käyttänyt. Yleensä sain ainakin 4 tunnin yöunet. Jos voit,pyydä mielenterveystoimistosta vakituinen nopeatahtinen käyntimahdollisuus.
- Alkoholisti
calmato kirjoitti:
Silloin kun asiat ovat huonosti, ne ovat yleensä yhtenä vyyhtenä, kaikki sotkut toisiinsa kietoutuneena. On vaikea jaksaa ajatella, mistä päästä alkaisi oman elämänsä kuntoon laittamisen. Huono yleiskunto, uupumus, masennus, alkoholin liikakäyttö ja viha niitä kohtaan jotka kohtelivat sinua lapsena huonosti... vaikeuksia läheisissä ihmissuhteissa, taloudellisia ongelmia, ei ketään todella hyvää ystävää, jolle voisi kertoa kaikesta, asunto epäsiistissä kunnossa, hampaissa reikiä, parturissa käynnistä pitkä aika... (... =) ??)
Al-Anonissa (ja myös AA:ssa) on iskulause, joka sopii tähän:
Ensimmäiset asiat ensiksi.
Yhdessä päivässä eikä edes viikossa voi laittaa kuntoon koko elämänsä asioita. Aloita siitä, joka juuri nyt on tärkein. Vaikka se olisi se, että valmistat itsellesi lämpimän aterian. Sitten teet seuraavaksi tärkeimmän asian ja niin edelleen.
Mikään ei taatusti ainakaan silloin muutu, jos jatkaa asioiden tekemistä samalla tavalla kuin aikaisemminkin.
Jos elämäsi paranemisen kannalta tärkeimmältä asialta tuntuu että pitäisi päästä pameista eroon, tee sille jotakin. Läheinen alkoholistinaisystäväni on parhaillaan lääkärin seurannassa lääkeriippuvuutensa vuoksi (alkoholista hän ei halua ainakaan toistaiseksi luopua). Mitäs sitten, pääasia että hän itse asettaa omat asiansa tärkeysjärjestykseen - nyt häneltä on lähdössä siis pamit.
Masennukseen saa KELA:n kustantamaa terapiaa, jos se on tarpeen työkyvyn tms. ylläpitämiseksi. Minusta kuulostaa myös kirjoittamasi perusteella siltä, että olet itsemurhavaarassa. Myös se on peruste saada apua.
Aloita jostain ja ennen kuin huomaatkaan, huone huoneelta, kaappi kaapilta, talosi tulee puhtaaksi ja elämä maistuu niin, että siihen mahtuu myös ilon ja nautinnon hetkiä. Älä anna niiden jotka lapsena ja nuorena kohtelivat sinua huonosti päästä enempää pilaamaan elämääsi - he olivat ihmisiä, jotka eivät itsekään osanneet elää kovin hyvin. Sinä olet ollut suloinen, ihana lapsi ja antaitset parasta mitä elämä voi meille ihmisille antaa.Monet kiitokset kirjoituksestasi - sen lukeminen lämmitti mieltäni. Olen yrittänytkin elää neuvomallasi tavalla, mutta välillä maailma repeää käsiin kuten illalla. Kiitos vielä kerran sinulle ja hyvää jatkoa Sinulle elämänpolullasi!
- Lueskelija
Olen alkoholistin omainen ja siksi lueskelen näitä palstoja että itse oppisin jotain. Paljon on täällä vastauksia jotka voisi jättää lähettämättä. Paljon hyvääkin. Luin tuon sinun kauniin kannustuksesi ja se antoi myös minulle voimia. Ja kirjoittaja "alkoholisti" sitä varmaan tarvitsi. Olen itse myös lapsuuden ajan tunne vammanen ja kummasti ne seuraa peikkona perässä. Kiitos.
- calmato
Kiva kuulla. Olen saanut vähän tervettä järkeä käymällä Al-Anon perheryhmissä, ensi kesänä tulee 10 vuotta siitä, kun löysin ryhmät. Myös Netissä toimii aktiivinen ryhmä, El-Anon.
Alkoholismiolosuhteissa elänyt ottaa helposti puolisoksi alkoholistin tai muun ongelmatapauksen. Äitini kuoli päihteisiin, isoisäni oli alkoholisti, suvussa on alkoholisteja joka lähtöön - ja tästä luonnollisena seurauksena myös minä olen seurustellut ja valinnut kumppanini alkoholistien parista. Hän on raittiina, Jumalan armosta, päivän kerrallaan. Mutta ei elämääkään voi elää kuin päivän kerrallaan.
Minäkin luen tätä palstaa oppiakseni ja myös muistaakseni olla kiitollinen tämän päivän hyvästä. On omalle mielenterveydelleni on ollut ratkaisevan tärkeää ymmärtää, että alkoholismi on sairaus. Minä en ole sitä aiheuttanut, minä en voi sitä pahentaa enkä minä voi sitä myöskään parantaa. Olisin halunnut auttaa äitiäni ja haluaisin auttaa niin monia muita, jotka kärsivät, mutta parasta apua on elää omaa elämäänsä iloisena ja tyynenä ja huolehtia vain omista asioistaan eikä mennä mukaan alkoholistin sairaisiin peleihin. Kaikkein vaikeinta tuntuu olevan niillä läheisillä, joilla alkoholisti on oma lapsi, mutta hekin näyttävät toipuvan Al-Anonin avulla.
Voimia ja rohkeutta meille kaikille. Peikotkin on helpompi kohdata yhdessä toisten kanssa. Puhuminen auttaa. - Lueskelija
calmato kirjoitti:
Kiva kuulla. Olen saanut vähän tervettä järkeä käymällä Al-Anon perheryhmissä, ensi kesänä tulee 10 vuotta siitä, kun löysin ryhmät. Myös Netissä toimii aktiivinen ryhmä, El-Anon.
Alkoholismiolosuhteissa elänyt ottaa helposti puolisoksi alkoholistin tai muun ongelmatapauksen. Äitini kuoli päihteisiin, isoisäni oli alkoholisti, suvussa on alkoholisteja joka lähtöön - ja tästä luonnollisena seurauksena myös minä olen seurustellut ja valinnut kumppanini alkoholistien parista. Hän on raittiina, Jumalan armosta, päivän kerrallaan. Mutta ei elämääkään voi elää kuin päivän kerrallaan.
Minäkin luen tätä palstaa oppiakseni ja myös muistaakseni olla kiitollinen tämän päivän hyvästä. On omalle mielenterveydelleni on ollut ratkaisevan tärkeää ymmärtää, että alkoholismi on sairaus. Minä en ole sitä aiheuttanut, minä en voi sitä pahentaa enkä minä voi sitä myöskään parantaa. Olisin halunnut auttaa äitiäni ja haluaisin auttaa niin monia muita, jotka kärsivät, mutta parasta apua on elää omaa elämäänsä iloisena ja tyynenä ja huolehtia vain omista asioistaan eikä mennä mukaan alkoholistin sairaisiin peleihin. Kaikkein vaikeinta tuntuu olevan niillä läheisillä, joilla alkoholisti on oma lapsi, mutta hekin näyttävät toipuvan Al-Anonin avulla.
Voimia ja rohkeutta meille kaikille. Peikotkin on helpompi kohdata yhdessä toisten kanssa. Puhuminen auttaa.Kerronpa vähän omaa elämänkirjooni, vaikka tämä palsta ei taida olla oikea. Mutta onhan täällä paljon jotka sivuuttavat itse asian. Satuin syntymään liekö hyväksi tai sit ei, alkoholismi perheeseen. Isäni kuoli nuorena kolmekymppisenä miehenä (viinan aiheuttamiin sairauksiin) ja äitini jatkoi rallatustaan, kävi tosi alhaallakin välistä, hain hänet monesti tenu mäestä haisevana säälittävänä reppanana. Nyt hän tosin elää vanhana sairaana elämänsä parasta aikaa RAITTIINA kiitos luojan armosta. Sitten kun löysin itselleni kumppanin niin löysinkin alkoholistin joka osasi nyrkkiä heiluttaa tullen mennen. Onneksi se suhde on takanapäin. Siitä suhteesta on jäljellä täysin alkoholisti poika jolle en todellakaan voi mitään, eli kummasti tämä ongelma seuraa mukana. Tällä hetkellä yritän vain hoitaa omia haavojani ja saada itseäni terveeksi, että osaisin nauttia edes jostain asioista mitä elämällä on tarjottavanaan. Tuosta el-anonista en ole kuullutkaan kaitpa löydän sen jotenkin huonona koneen käyttäjänä (harjoittelua vasta). Toivotan sinne sinulle ENKELEITÄ matkaan elämällesi !
- huomasin että
Lueskelija kirjoitti:
Kerronpa vähän omaa elämänkirjooni, vaikka tämä palsta ei taida olla oikea. Mutta onhan täällä paljon jotka sivuuttavat itse asian. Satuin syntymään liekö hyväksi tai sit ei, alkoholismi perheeseen. Isäni kuoli nuorena kolmekymppisenä miehenä (viinan aiheuttamiin sairauksiin) ja äitini jatkoi rallatustaan, kävi tosi alhaallakin välistä, hain hänet monesti tenu mäestä haisevana säälittävänä reppanana. Nyt hän tosin elää vanhana sairaana elämänsä parasta aikaa RAITTIINA kiitos luojan armosta. Sitten kun löysin itselleni kumppanin niin löysinkin alkoholistin joka osasi nyrkkiä heiluttaa tullen mennen. Onneksi se suhde on takanapäin. Siitä suhteesta on jäljellä täysin alkoholisti poika jolle en todellakaan voi mitään, eli kummasti tämä ongelma seuraa mukana. Tällä hetkellä yritän vain hoitaa omia haavojani ja saada itseäni terveeksi, että osaisin nauttia edes jostain asioista mitä elämällä on tarjottavanaan. Tuosta el-anonista en ole kuullutkaan kaitpa löydän sen jotenkin huonona koneen käyttäjänä (harjoittelua vasta). Toivotan sinne sinulle ENKELEITÄ matkaan elämällesi !
kirjoitat el-anon, ehkä näppäilyvirhe vain, mutta oikein on AL ANON. Löytyy googlettamalla.
- Lueskelija
huomasin että kirjoitti:
kirjoitat el-anon, ehkä näppäilyvirhe vain, mutta oikein on AL ANON. Löytyy googlettamalla.
Aikasemmassa Calmaton viestissä oli mainittu EL-ANON siksi ihmettelinkin onko tällaista palstaa olemassa ?
- sAAmari
Lueskelija kirjoitti:
Aikasemmassa Calmaton viestissä oli mainittu EL-ANON siksi ihmettelinkin onko tällaista palstaa olemassa ?
on Al-Anonien keskustelupalsta netissä
http://health.groups.yahoo.com/group/el-anon/
- Rajatapaus
Voi ...vetti
Sinulla on täysin epäpätevä lääkäri, kun hän ei osaa auttaa, niin tumppaa vaan lääkkeet ja jättää oman onnesi nojaan.
Tuo on kyllä kuulema mielenterveyshuollossa useasti käytäntönä, ettei ihmistä, jolla on, tai on ollut alkoholiongelmaa hoideta, vaan toimitaan juuri noin.
Maallikkokin ymmärtää, että mielenterveysongelmat ja alkoholi kulkevat hyvin usein käsi kädessä ja kumpaankaan ei pelkkä pilleri auta.
Itse olen moniongelmainen; kaksisuuntainen mielialahäiriö, paniikkihäiriö ja tähän soppaan lisäksi alkoholiongelma, enkä tiedä kumpi oli ensin muna vai kana.
Lääkkeinä syön Cipralexia, Antabusta ja beetasalpaajaa joskus nukahtamislääkkeitä. Onneksi noista mikään ei sisällä bentsoja niin ei ole pahaa riippuvaisuudenpelkoa, eikä niistä tule pillerihumalaan. Tällä hetkellä olen melko hyvässä kunnossa ja toiveikas tulevaisuuden suhteen.
Apua saan työterveyshuollon kautta ja a-klinikalta.
Sinulle ehdottaisin, että menisit paikkakuntasi a-klinikalle katkaisuhoitoon päästäksesi eroon diapamista ja uskoisin että sieltä kautta saat lähetteen masennushoitoon.
Älä anna periksi.......... hoitotakuu se pitää olla näissäkin sairauksissa. - 7857336536
33567657567
- jgfddss
Yritä typerä pentu aikuistua.
Edes vähän.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Riikka: 3 euron bensa, Ruotsi: bensavero jopa alle EU-minimin
Eipä vaan suomalainen autoilija saa kaikkien rakastamalta Riikalta sympatiaa. Ruotsissa on eri meininki, siellä diskutee823260Riikka runnoo: datakeskuksille tulee UUSI yritystuki
"Suomen valtio erikseen tukee esimerkiksi kryptovaluuttaan tai aikuisviihteeseen tai muuhun keskittyviä datakeskuksia."372074Eläkeläiset siirrettävä muuttotappioalueille
Joutoväki pois ruuhkauttamasta elättäjien arkea. Samalla putoaa jokaisen asumiskulut ja rahaa jää enemmän kuluttamiseen.1691850Miksi naisen pitäisi maksaa 50/50
Vuokrasta miehelle? Eikö se ole miehelle lahja, ja aarre, jos nainen suostuu muuttamaan kanssasi asumaan?3021396Minkä arvosanan 4-10 annat Susanna Laineelle Farmi-juontajana?
Susanna Laine vetää Farmi Suomi -realityä. Minkä arvosanan 4-10 annat Suskille juontohommista? Suosikkijuontaja teki361305- 1121239
Onko se liikaa pyydetty
Voisitko sinä mies kerätä rohkeutta ja ottaa yhteyttä? Minä en jaksa tätä enää. On niin ikävä sinua. Minä niin haluaisin931229En kerro nimeäsi nainen
Sillä olet nyt salaisuus jota kannan sydämessäni. Tämä mitä tunnen ja kuinka sinuun vahvasti ihastuin on jo niin erikoin711110Lahkojen uudestikasteille ei pitä mennä
Sananl. 22:3 Mielevä näkee vaaran ja kätkeytyy, mutta yksinkertaiset käyvät kohti ja saavat vahingon.1201094- 281071