Hei..olen seurustellut poikaystäväni kanssa kohta kolme vuotta ja rakastan häntä päivä päivältä enemmän ja kokoajan hänestä paljastuu ihanempi ihminen..Yksi asia kummminkin vaivaa..Nimittäin hänen lapsettomuus..=( Olen lapsirakas ihminen vaikka olenkin hyvin nuori...(18) ja poikaystäväni minuun verrattuna melko vanha (26)...Hän on sanonut että haluaisi kanssani lapsia myöhemmin sitten kun sen aika on..(Minulla opiskelut pahasti kesken, meidän asuntojärjestely hieman hakusissa ja ikäeromme on aiheuttanut hänen äidissään joka on hyvin vanhanaikainen melkeinpä kauhua samoin minun isovanhemmissani) poikaystäväni silti uskoo että minun kanssani hän saisi lapsia..Kumminkin hänen tippansa spermaa sisältää siittiöitä varmaan kaksi kun niitä pitäisi olla miljoonia...Millaisia hormonihoitoja on olemassa? Onko mitenkään mahdollista että voisimme tulevaisuudessa saada lapsen/lapsia? Vaikka ei vielä ole sen aika niin asia vaivaa minua paljon...Onko muita joilla sama tilanne?
Poikaystäväni lapsettomuus..
Niiiina
51042
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
On mahdollista. Voi onnistua joko ihan luomusti tai inseminaatiolla tai keinohedelmöityksellä tai luovutetuilla siittiöillä tai adoptiolla.
Sinä olet nuori tyttö vielä,oletteko pitkään seurustelleet?Onpa mies kovin varma itsestään...mikäli et vielä ole pahasti rakastunut heitä äijä yli laidan on niitä parenpiakin.Tulette tulevaisuudessa riitelemään aivan kamalasti ja sinulle tulee mieletön kiusaus käydä vieraissa.
kirjoittajille! Tais olla täysi provo tuo kirjoitus, koska kukaan ei oikiasti voi olla tuollainen!
Älä missään nimessä kuuntele tuollaisia neuvoja, sillä minun nähdäkseni lapsettomuus ei ole mikään syy erota/heittää ukko yli laidan. Ja hei, teillä voi toki olla mahiksia, yksi siittiö sen munasolun hedelmöittää! Keinohedelmöitys avuksi. Sitten, kun sen aika on.
Onhan teillä aika lailla ikäeroa, mutta niin on minulla ja miehellänkin. Meillä on 5 vuotta, olin 17- vuotias kun aloimme seurustelemaan. Nyt tässä on jo 8 vuotta yhdessä elelty. Jos te passaatte toisillenne, niin eläkää elämä yhdessä! Kunhan muistat elää omilla ehdoillasi.
Kaikkea hyvää! =)
Minunkaan mielestä lapsettomuus ei ole syy erota...Koska rakastan miestä paljon ja ollaan koettu paljon yhdessä..Olin 14-vuotias kun tapasimme ja olin 15-vuotias kun aloimme seurustelemaan ja poikaystäväni oli tuolloin 23...Ikäeromme oli/on suuri..Tietenkin se hieman nuorempana merkkasi paljon, tietty nyttenkin..Mutta ei niin paljon..Kun voimme olla silti "laillisesti" yhdessä..Haistatimme paskat ikäerolle ja tässä sitä nyt ollaan..aivan rakastuneena..Jo kolmatta vuotta...Mietityttää vain mitä tulevaisuus tuo tullessaan..=( En kumminkaan halua lopettaa meidän suhdetta olen vasta muuttanut poikaystäväni kämppään (puolivuotta sitten) avaimet kämppään kylläki sain heti kun aloimme seurustelemaan... Mutta lapsettomuus vaivaa minua enkä uskalla ottaa asiaa puheeksi, koska se kumminkin on hänelle arka asia..Minulla on ihan mieletön vauvakuume ja rakastan lapsia yli kaiken..Varsinkin siskoni lasta...=) Poikaystäväni on puhunut kihlajaisista...Ja haluaisi virallistaa suhteemme..En ole vain oikein varma..=/
se on minun mielipiteeni. =)
Siis sitähän ei käy kieltäminen, että teillä on iso ikäero, mutta aina täytyy ottaa huomioon kehitysaste. Tarkoitan tällä sitä, että ei 18- vuotias välttämättä ole täysi " penikka ", voi olla aikuisempi kuin moni kolmikymppinen.. Ja minusta on jo paljon, että myönnät suuren ikäeronne, et kieltele. Minulle se ainakin osoittaa ns. aikuisuutta. ;) Siis et ollenkaan lapsellisesti kimitä, että meitä ei kukaan ymmärrä, vaan ymmärrät toistenkin kannan.
Voi sinua, anna huomisen kantaa omat murheensa! Mitä sitä nyt murehtimaan! Sinulla on elämä edessä, ei sinun kuulu murehtia.. Minä tiedän varsin hyvin miten vaikea näistä asioista on puhua, mutta kysy, keskustele, puhu miehesi kanssa. Sinun mieltäsi selvästi painaa tuo asia. Sen olen tähän ikään mennessä huomannut, että ei kannata pitää asioita sisällään. Kysy rohkeasti mieheltä asiaa! Jos minun on vaikea puhua jostakin mieheni kanssa, aina ajattelen niin, että sehän on minun mieheni, hälle voin kyllä puhua ihan kaikesta!
Halauksia! =)