Hei!
Olen 41-vuotias ja likinäköinen jo peruskoulun 3.luokalta lähtien. Sf -7 luokkaa. Huolellisesti olen silmiäni kohdellut. 2 vuoden välein käyn silmälääkärissä, koska vas. silmäni pohjassa on valokuvattu suuri pigmentaatio, jota seurataan ja tietysti glaukoomariskin vuoksi silmänpaineet mitataan (laajennus suoritetaan ja tällöin myös näöntarkkuus mitataan). Tämä on tehty vuosi sitten 2005 keväällä. Optikolla käyn vuosittain. Piilolasikäyttöhistoria on pitkä, yli 25-vuotta, pehmeät, tätä nykyä jo kuitenkin korkeavesipitoiset ja pitkän vaihtovälin linssit, jotka kyllä vaihdankin kuten pitää. Uudisverisuonikasvusto hallinnassa, sarveiskalvot ok eikä tulehduksia koskaan.
Ongelmani yksinkertainen ja samalla monimutkainen. Näen huonosti. Vaiva pahenee, on ollut jo havaittavissa muutaman pari kolme vuotta taaksepäin. Pää on jatkuvasti kipeä ja buranaa kuluu. Tarkastuskopissa näöntarkkuuteni on käyttämilläni lasivahvuuksilla täysin priima. Livenä autolla ajaessa (päivällä ja kyllä myönnän enemmän myös hämärässä) en näe liikennemerkkejä kuin kohdalla. Tämä koskee sekä sankalaseja että piilolaseja. Tutussa paikassa tämä kyllä onnistuu, mutta erittäin vaarallista vieraassa ympäristössä. Erilaisia kankaalle heijastettuja esityksiä on hankala yleisön joukosta nähdä. Suuren liikuntasalin takaosasta näen ohjaajan liikkeet huonosti. Teatteriesitykset ylhäältä katsomosta ovat epätarkkoja henkilöhahmojen suhteen. Siis selkeästi normaalitilanteissa näen huonosti ja kopissa aina täysin moitteetomasti. Ei mitään ongelmaa. Mitään systeemisairauksia ei ole (esim. diabetes tms.). Epäilen jo päänuppiani ja sen vinksahtaneisuutta, mutta näin se vain on kohdallani, en voi sille mitään, vaikka päälläni seisoisin ja muuta tahtoisin.
On kokeiltu prisman lisäämistä laseihin (piilokarsastusta), tämän lisääminen ei muuta tarkastuskoppinäöntarkkuutta. Toinen ongelma on tietysti iän lisääntyminen ja voimakakas likinäköisyys. Teen väitöskirjaa ja joudun lukemaan paljon (painettua ja tietokonetekstiä). Tälloin käytän alikorjattuja sankalaseja, jolloin teksti on isompaa ja en joudu kipristelemään niin paljon. Tämä homma on lähelle näin ok sankalasien kanssa. Kaksitehoa on kokeiltu tarkastuskopissa sitäkin ja se ei kuulemma ole vielä ajankohtaista kohdallani. Ei siis vielä kaksitehoa sankalaseisin. Piilolaseja käytän vain töissä. Aikaajoin joudun tarkastelemaan tietoja tietokoneelta. Ja jos tuolloin nakkaan pluslasit nenälle, niin teksti tietysti suurenee ja piilolaseilla lähelle näkemisen kipristely helpottaa. Teen tätä toisinaan. Useimmiten en. Työssä tietokonesessiot ovat toki päivittäisiä, mutta kestoltaan 10-15 min ja sitten voin katsoa taas kauas. Tätä vuorottelua 8 tuntia. Lähelle lukeminen ei kuitenkaan ole niinkään ongelmani, koska pärjään asian kanssa.
Aikoinani reilut 5 vuotta sitten olen kysynyt silmäkirurgian mahdollisuudesta. Ongalmani on myös voimakas keloidikasvu (arpikudos) iholle kirurgiseen viiltoon (esim. luomenpoisto tai umpisuoli). Tämä oli aikoinaan selkeä este silmäkirurgialle.
Optikolle olen puhunut tuosta livenä kauas näkemisen huonoudesta. Hän sanoo, että onpa kumma. Eikä kyllä päässäni tai mielentilassani ole tähän päivään menessä ollut sellaista vikaa, joka selittäisi tilanteen. En oikein tiedä, että mikähän tilanteessani olisi nyt viisasta tehdä. Olen parhassa työiässäni ja en vielä kovin vanha ja tuntuu, että soisi minulle vielä kuitenkin mahdollisuuden nähdä tarkasti. Mikä tilanteessani olisi viisasta tehdä ja mihin hakeutua? Minkätyyppinen silmäläääkäri? Esh?
Olen 41-vuotias ja likinäköinen jo peruskoulun 3.luokalta lähtien. Sf -7 luokkaa. Huolellisesti olen silmiäni kohdellut. 2 vuoden välein käyn silmälääkärissä, koska vas. silmäni pohjassa on valokuvattu suuri pigmentaatio, jota seurataan ja tietysti glaukoomariskin vuoksi silmänpaineet mitataan (laajennus suoritetaan ja tällöin myös näöntarkkuus mitataan). Tämä on tehty vuosi sitten 2005 keväällä. Optikolla käyn vuosittain. Piilolasikäyttöhistoria on pitkä, yli 25-vuotta, pehmeät, tätä nykyä jo kuitenkin korkeavesipitoiset ja pitkän vaihtovälin linssit, jotka kyllä vaihdankin kuten pitää. Uudisverisuonikasvusto hallinnassa, sarveiskalvot ok eikä tulehduksia koskaan.
Ongelmani yksinkertainen ja samalla monimutkainen. Näen huonosti. Vaiva pahenee, on ollut jo havaittavissa muutaman pari kolme vuotta taaksepäin. Pää on jatkuvasti kipeä ja buranaa kuluu. Tarkastuskopissa näöntarkkuuteni on käyttämilläni lasivahvuuksilla täysin priima. Livenä autolla ajaessa (päivällä ja kyllä myönnän enemmän myös hämärässä) en näe liikennemerkkejä kuin kohdalla. Tämä koskee sekä sankalaseja että piilolaseja. Tutussa paikassa tämä kyllä onnistuu, mutta erittäin vaarallista vieraassa ympäristössä. Erilaisia kankaalle heijastettuja esityksiä on hankala yleisön joukosta nähdä. Suuren liikuntasalin takaosasta näen ohjaajan liikkeet huonosti. Teatteriesitykset ylhäältä katsomosta ovat epätarkkoja henkilöhahmojen suhteen. Siis selkeästi normaalitilanteissa näen huonosti ja kopissa aina täysin moitteetomasti. Ei mitään ongelmaa. Mitään systeemisairauksia ei ole (esim. diabetes tms.). Epäilen jo päänuppiani ja sen vinksahtaneisuutta, mutta näin se vain on kohdallani, en voi sille mitään, vaikka päälläni seisoisin ja muuta tahtoisin.
On kokeiltu prisman lisäämistä laseihin (piilokarsastusta), tämän lisääminen ei muuta tarkastuskoppinäöntarkkuutta. Toinen ongelma on tietysti iän lisääntyminen ja voimakakas likinäköisyys. Teen väitöskirjaa ja joudun lukemaan paljon (painettua ja tietokonetekstiä). Tälloin käytän alikorjattuja sankalaseja, jolloin teksti on isompaa ja en joudu kipristelemään niin paljon. Tämä homma on lähelle näin ok sankalasien kanssa. Kaksitehoa on kokeiltu tarkastuskopissa sitäkin ja se ei kuulemma ole vielä ajankohtaista kohdallani. Ei siis vielä kaksitehoa sankalaseisin. Piilolaseja käytän vain töissä. Aikaajoin joudun tarkastelemaan tietoja tietokoneelta. Ja jos tuolloin nakkaan pluslasit nenälle, niin teksti tietysti suurenee ja piilolaseilla lähelle näkemisen kipristely helpottaa. Teen tätä toisinaan. Useimmiten en. Työssä tietokonesessiot ovat toki päivittäisiä, mutta kestoltaan 10-15 min ja sitten voin katsoa taas kauas. Tätä vuorottelua 8 tuntia. Lähelle lukeminen ei kuitenkaan ole niinkään ongelmani, koska pärjään asian kanssa.
Aikoinani reilut 5 vuotta sitten olen kysynyt silmäkirurgian mahdollisuudesta. Ongalmani on myös voimakas keloidikasvu (arpikudos) iholle kirurgiseen viiltoon (esim. luomenpoisto tai umpisuoli). Tämä oli aikoinaan selkeä este silmäkirurgialle.
Optikolle olen puhunut tuosta livenä kauas näkemisen huonoudesta. Hän sanoo, että onpa kumma. Eikä kyllä päässäni tai mielentilassani ole tähän päivään menessä ollut sellaista vikaa, joka selittäisi tilanteen. En oikein tiedä, että mikähän tilanteessani olisi nyt viisasta tehdä. Olen parhassa työiässäni ja en vielä kovin vanha ja tuntuu, että soisi minulle vielä kuitenkin mahdollisuuden nähdä tarkasti. Mikä tilanteessani olisi viisasta tehdä ja mihin hakeutua? Minkätyyppinen silmäläääkäri? Esh?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tarkennan vielä, kun kirjoitin nopsasti, että:
Optikko on tarkistanut näkökykyni 1kk sitten 1/2006 ja nykyisillä sankalaseillani siis näöntarkkuuteni siellä tarkistustilannetestauksessa on täysin moitteeton. Silmälääkäri siis vuosi sitten 4/2005 (mutta tätä vaivaa oli jo tuolloin). Näkökyvyn korjaukset optikko siis arveli 1kk sitten, että tilanne ei ole muuttunut vuosi sitten toimitettuihin laseihin.
Tarkistuskopin näkötaulu on oikella eätisyydellä.
Sankalasit ovat toimitettu siinä vahvuudessa, kuin määräys kuuluu. Mietin jo sitäkin, että jos sovituslasit ovat jotain muuta kuin päässäni olevat, mutta eivät ole.
Tarkoitan sillä, että näen huonosti, erityisesti näkemistä kauas. Vaan tämähän tulikin tietysti asiayhteydestä selville.
Kun näöntarkkuutta testataan, on testitaulu valoisa ja kirjaimet tummia eli näöntarkkuutta mitataan suurella kontrastilla. Oikeassa elämässä kopin ulkopuolella kontrastit ovat heikompia ja tällaisissa tilanteissa saatat nähdä huonommin kuin mitä testitilanteessa näet.
Osa ihmisistä on likinäköisempiä hämärässä kuin valoisassa. Paraneeko näkö kun vetää laseja kauemmas silmistä hämärässä? Mikäli näin on, saatat tarvita hieman vahvemmat lasit hämärässä.
Sarveiskalvon kaarevuus ja mykiön muoto saattavat olla reunaa kohti epätasaisemmat kuin keskiosissaan - tällöin mustuaisen suurentuessa esim. hämärässä saatat nähdä huonommin kuin kirkkaalla jolloin mustuainen on pieni (kuva terävöityy).
Myös keratokonus ("sarveiskalvon kartiopullistuma") eli tilanne jossa sarveiskalvon kaarevuus on paikallisesti suurentunut ja tältä kohtaa sarveiskalvo saattaa olla ohentunut, saattaa olla syynä näkövaivoihin.
Silmässä voi olla lisäksi "epäsäännöllistä hajataittoa" eli sellainen taittovirhe, joita ei silmälaseilla kunnolla pysty korjaamaan - tällöin näöntarkkuus ja kontrastinäkö huononevat hämärässä mustuaisen suurentuessa.
Mahdollinen ratkaisu saattaisi siis olla erilliset lasit hämärätilanteita varten (mikäli tämä auttaa tilanteeseen). Jatkotutkimuksina (jos ei laseista ole apua) voi tulla kyseeseen sarveiskalvotopografia (jolla mitataan sarveiskalvon ulkopinnan kaarevuutta ja epätasaisuuksia) ja wavefront-analyysi. Wavefront eli aaltorintamamittauksiin tehtäviä laitteita on mm. yksityispuolella laserleikkauksia tarjoavissa firmoissa, sieltä voi tiedustella tutkimusta ja arviota, vaikka ei olisi itse leikkaukseen menossakaan. Sarveiskalvotopografialaitteet löytyvät myös yliopistosairaaloista ja joistakin keskussairaaloista.
Kiitos paljon. Ensiksikin on ylipäätänsä hyvä kuulla, että ei ole aivan kertakaikkiaan mahdotonta, että näöntarkkuus voi esittämälläni tavalla vaihdella. Se on asiakkaasta jokseenkin hävettävää ja häpeällistä yrittää maallikkona piipittää jotain muuta kuin alan ammtilaisen optikon (vaikka ei olekaan lääketiteen edustaja) arvio kuuluu. Rohkaistun tilaamaan ajan silmälääkärille ja esittämään asiani hänelle pelkäämättä, että olen jotenkin päästäni pimahtanut. Olen muun terveysalan ihminen (silmissä täysi maallikko) ja tiedän kyllä tämänkin, kun oireita voi olla niin monenlaisia.
En halua silmäkirurgiaa. Joskus tähän suuntaan optikkoliikkeissä heitellään ja tietysti se luo painetta yhdenmukaiseen toimintaan tai ratkaisuihin (Ihmettelyn tyyppinen "Etkö ole ikinä edes harkinnut kirurgiaa!?"). En ota riskiä, että näöntarkkuuteni kärsii (niin, että sitä ei voi laseilla jokseenkin hyväksi korjata) pysyvästi olkoot riskit sitten kuinka pienet hyvänsä. Ammatissani minun täytyy nähdä hyvin. Ehkä minä sitten kiltisti odotan tieteen ja tekniikan tuloksia ja kaihia ja sitten jotain täyspätevämykiön siirtoa :).
Mutta oikeastaan kiitän siitä, että olen ollut jo pitkään sitä mieltä, että likinäköiselle ihmiselle (ikääntyvälle) ei riitä enää edes sankalasit ja piilolasit vaihtoehtoisina. Ainakin näin iän karttuessa olen tullut huomaamaan, että nähdäkseen erilaisissa tilanteissa hyvin, pitää olla *tilannekohtaiset* / kulloiseenkin tilanteeseen sopivat lasit. Pidän ihan käyttökelpoisena ideana sitä, että kun nyt minulla on lukemiseen alikorjatut lasit, kotona muutamien metrien päähän riittävän näöntarkkuuden tuovat "kotipuuhastelulasit" ja sitten on vielä autoiluun sopivat lasit. Lasit ovat aivan mainio keino saavuttaa hyvä näöntarkkuus. Onhan se lasien vaihto vaivalloista ja kustannuskysymyskin, mutta asennoidun siihen ehkä sitten enemmän terveysongelmana kuin jonain pienenä kosmeettisena haittana. Kiitos oikein paljon vastauksesta.
KOlmanneksi haluan vielä sanoa, että visushan saadaan riittävän hyväksi, kun siellä tarkastuksessa on aikaa tarkentaa ja tarkentaa ja tarkentaa ja puolet heittää arvauksella kirjaimen kohdalla. Toki tietysti yli-ja alikorjaus tarkistetaan myös väripohjilta, mutta kuitenkin on se kaikenkaikkiaan sellaista aikaviepää ja intensiivistä näkemistä, johon ei live-elämässä ole aikaa. Ei voi autolla pysähtyä moottoritielle ja tsiigata ja tarkentaa 5 min merkkiä. Elävä elämä on kaiketi kai niin, että aika nopealla vilkaisulla pitäisi nähdä se, mitä näkee.
Sain pulmaani ratkaisun. Kiitos.
Ja itse asiassa olen miettinyt sitäkin, että jos joutuisin liikenteessä näköratsiaan ja saisin kehoituksen toimittaa poliisilaitokselle arvion alan ammattilaiselta näkökyvystäni, niin onhan se jotenkin hullunkuristelta tuntuva tilanne, että ratsiassa jää kiinni ja pomppaa ja kuitenkin käy silmien vuoksi säännöllisissä kontrolleissa. En tietäisi, miten minä tilannetta selvittäisin. "Ajolasit" kuulostavat siinäkin mielessä ihan käyttölelpoisilta.
Ainoa mitä voisin kritisoida (ei liity lääketieteeseen mitenkään) on se, että voimakasta taittovirhettä ei pidetä enää sairautena yhteiskunnan mittapuun mukaan. Kuitenkin likinäköisyys on suvuttain kulkevaa ja myös kaikilla murroikäisillä lapsillani voimakkaidenkin taittovirhettä korjaavien linssien vaihto on tarpeellista puolivuosittain tai viimeistään vuosittain. Ei ole kysymys vain itsestäni ja tarpeestani erilaiseen tilannekohtaiseen näöntarkkuuteen. Mutta tässäkin auttaa myönteiseksi suhtautumisessa se, että hyvä ja tarkka näkökyky on todella tärkeää ja se nyt vain meidän perheessä sattuu olemaan asia, joka pitää hoitaa ja pitää kunnossa. Niin se vain sattuu olemaan.