Jos olet spontaanisesti sanonut väärin johonkin kysymykseen, vai osaatko nauraa muiden mukana. Itselleni kävi että triviail pursuitissa kysyttiin "millä autolla Keke Ruusperi voitti mestaruuden" Niin huudahdin innoissani että fergussonilla., just joo,,,että traktorilla mestariksi.
Tarkoitin tietenkin ferraria joka olisi sekin ollut väärin. Ja nauruahan piisasi minä mukana, vieläkin vaikka siittä on vuosia se naurattaa.
Tarkoitin tietenkin ferraria joka olisi sekin ollut väärin. Ja nauruahan piisasi minä mukana, vieläkin vaikka siittä on vuosia se naurattaa.
Vastaukset 30
Vanhimmat
murrosiän jälkeen, kun huomasin miten paljon hauskempaa on nauraa omille hölmöilyilleen muiden mukana kuin nolostella muiden kiusotellessa. Tarjoan auliisti edelleenkin ihmisille tilaisuuksia nauraa hölmöilyilleni, enkä ole edes suunnitellut lopettavani.
Nauraminen on sitä paitsi terveellistä ja tervehdyttävää.;)
taisin olla 10 vee, opettaja kertoi asioita maapallosta, kuinka ohut sen kuori on, mitä se sisältää ja kuinka se pyörii akselinsa ympäri. Havaintovälineenä hänellä oli pöydällään karttapallo. Minä jäin miettimään sitä akselin ympäri pyörimista ja karttapalloa siinä tuijottaessani kysyä pläjäytin,että: "Mitäs ainetta se akseli on?" Kaikki tietysti räjähtivät, opettaja mukana, nauramaan ja kyllä minnuu hävetti. Onhan tuolle jälkeenpäin toki osannut nauraa....itsekin.
Hauska, mutta varmaankin kauhea paikka nuorelle koululaiselle.
sillä hetkellä aikast noloa, mutta eipä sitä kauaa muistettu. Onneksi en ollut koulussa mikään takeri enkä hiljainen hissukka, sellasta ois varmaan alettu kiusata.
Tervehdys sulle vaan tällekin päivälle! ;DD
Kuitenkin osaat jo hymyillä sille asialle.
Hyvää jatkoa tällepäivälle sinullekkin. :)
varmaan monikin vastaavan kokemuksen jälkeen olemaan kysymättä "tyhmiä" niin tehokkaasti, ettei uskalla tehdä sitä vielä tässäkään iässä.
Minä en muuten ymmärrä vieläkään, mitä vikaa kysymyksessäsi oli. Mielestäni se oli ihan asiallinen ja osoitti lapsen kykyä ihmetellä asiaa ja miettiä kokonaisuuksia.
Telkkarista seurattiin suomalaisten jääkiekkomatsia. Tappiolla olivat ja miehet harmittelivat.
Mummo osaaottaen kysäisi:
- Missäs se Litmanenkin on ...?
Olin ekaluokalla ja sain vielä pituuteni ansiosta istua takarivissä (kunnes opettaja siirsi etupenkkiin levottomuuteni takia) ja usein käännyin ja katselin takaseinällä olevia piirrustuksia, niin sitten kerran kun taas olin väärinpäin pulpetissa, opettaja karjaisi, että heti oikeinpäin, ja minulta pääsi pieru, kun pelästyin niin kovin. Vähän noloa, mutta kyllä tänä päivänä naurattaa:DDD
Mutta, kuitenkin nolostuttava tapahtuma itsestä riippumattomista syistä:DDD
Nolo juttu kuitenkin, mutta onko aikuisena tapahtunut mitään, kun kaikilla tuntuu olevan vain lapsena sattuneita juttui.
Olen tämän joskus tainnut kertoakin:)
Olimme sisarusteni kanssa papin luona keskustelemassa läheisemme siunausjärjestelystä.
Kun tuli puheeksi mitä virsiä tilaisuuteen tulisi, joku meistä totesi ettemme oiken tunne virsiä, ja pappi sitten ehdottamaan, että tämä ja hän vielä voisi laulaa, että miltä kuulostaa:))
Ja niin hän sitten alkoi veisata ja minä (ehkä stressin takia?) sain hysteerisen ja tajuttoman hallitsemattoman naurukohtauksen, tosin sitä ei vielä heti kaikki tajunneet:)))
Yritin peittää asian itkemiseksi:D
En onnistunut ainakaan sisarusteni suhteen, papista en tiedä tänä päivänä:DD
Arvatkaapa sainko pyyhkeitä jälkeenpäin sisaruksiltani, kun he olivat oivaltaneet asian siinä nauraessani:DDD
Vieläkään en tiedä papin ajatuksia, mutta aina hän hymyillen ystävällisesti tervehtii minua?:DDDD
Oikeesti ei nolostuta enää, vaan kyllä silloin:O
Papin kyllä tietävän mitä sinulle tapahtui, vaikka ei sitä julki tuonnutkaan. Käyttäytymisesi ei varmaankaan ollut ainutlaatuista,paitsi tietenkin itsellesi ja noloa. Hermot tekee joskus kepposia. :)
jälkeen. Olin kerran työpaikkahaastattelussa (kirkon mies) ja asia alkoi olla melko varma jo, että sinne pääsen. Jotain haastattelija vielä kysyi viimeiseksi ja vastasin kahdella sanalla ja ne meni tietysti senat sakasin. En kehdannut enää korjata lausetta ja mies jäi tuijottamaan minua oudosti,sitä kesti pitkään (tai tuntui) ja minä hämmentyneenä tuolissani kiermurtelin.
Lopulta mies sanoi, että ottavat mahdollisesti yhteyttä. Arvatkaas, sainko viran? En todellakaan.
Mieleeni, kun soitin jonnekkin virastoon ja esittelin itseni niin sanoin(kuviteltu nimi nyt)
Pirjo Päivää Virtasta. Vaikka olisi tietenkin pitänyt sanoa Pirjo Virtanen päivää. Kyllä nolotti.
Vakinikit jatkuvasti poistavat omia sanomisiaan ja aiheitaan
sitä se teettää kun sammakot lentää koko ajan suusta ;D
niin löydetään ne prinssit siitä joukosta.;)
Esillä pitää jos aihe onkin loppujen lopuksi tyhmä. Niinkuin eräät jotka kalastelee lukuja vain sivuillensa esittääkseen olevansa fiksuja filmaattisia.
jos sammakko/suudelma=prinssi, ja kun lentää sammakoita mieletön määrä, niin pääsee
valitsemaan prinssinsä tosi isosta porukasta => voi löytää itselleen elämänsä miehen!
Ehkä aina pitäisi harkita ennenkuin painaa/painat "Lähetä viesti"
Asiaan josta et tiedä mitään.
et olisi saanut vastata noin tylysti.
Jos joku ei tiedä, mutta tahtoo tietää, niin voisitko kertoa!
Viesteihin vastauksia ei tarvitse muokata sinua miellyttäviksi
Lukemassa sitten muutkin viestit. Erikseen en rupea jokaiselle kertoa mitä milloinkin on puhuttu.
Eikä sinuakaan varten tarvitse muokata.
taisit luulla, että joudut kirjoittamaan montakin selitystä!
"Erikseen en rupea jokaiselle kertomaan mitä milloinkin on puhuttu:D"
En sinullekkaan
nikikses Animanne mieluummin:))
ANTImattiNmaisen TYPERÄ vastaus
Jos haluat mennä henkilökohtaisuuksiin. Missään en ole kyllä sanonut olevani manne.