Eksyin ihan vahingossa tänne palstalle. Enkä voi olla antamatta muutamaa vinkkiä. Palkkasin juuri uuden kirjanpitäjän töihin ja suoritan koko ajan rekrytointia. Ensinnäkin katson hakemusta - siisti, selkeä, perusasiat tuotu esiin, ei rönsyilevä, koulutuksen ja työelämän aikajaksot johdonmukaisia (ei pitkiä välejä -> tai jos onlaita näkyviin miksi). Arvostan kaikkea työkokemusta, ison plussan saa jos huomaan hakijan olleen halukkaan tekemään nimenomaan kaikenlaisia TÖITÄ (jo nuoresta pitäen) ja siinä sivussa oppimaan uutta. Koulutuksen päivittäminen ja ylläpitäminen pitää tulla hyvin näkyviin. Eli olet esim. valmistunut 10 vuotta sitten ja et ole sen jälkeen mitään sitten enää opiskellutkaan -> iso miinus. Kv konsernissa kielitaito on aina plussaa ja myös sen ylläpitäminen. Harrastukset kertovat hakijasta paljon, jos on paljon ja erilaisia, ei läheskään aina hyvä merkki.
Ja itse haastattelutilanteessa, ole luonteva, tuo itsellesi tärkeitä asioita esille, valmistele kysymyksiä etukäteen, tutustu yritykseen ennakolta. Mieti itseäsi haastattelijan tilanteeseen. Ole täsmällinen ja siisti. Ei mitään erikoista vaatetusta tarvitse olla.
Ja valitettavasti hakija karsiutuu heti jos kyselee ensi kesän kesälomaa (työtä tehdään ensin että ansaitaan lomaa) ja jos olet pikkulasten äiti - tuo esille miten olet ajatellut hoidon järjestää kun lapset sairastuvat. Olen itsekin äiti ja tiedän miten hankalaa se voi olla, mutta se ei oikeastaan kiinnosta työnantajaa - minua kiinnostaa, että palkkaamani henkilö hoitaa hänelle uskotut työtehtävät. Näin se valitettavasti vain on. En halua äitiä, jonka lapset sairastaa ja itse joudun tekemään siksi pidempää päivää kun dead linet puskee päälle. Silloin ei heru sympatioita.Ja jos sinulla ei vielä ole lapsia, tuo suunnitelmasi niiden suhteen esiin, työnantaja ei niitä voi kysyä, mutta ne kiinnostaa varmasti. Saat varmasti plussaa, jos tuot asian oma-aloitteisesti ja avoimesti esille.
Lisäksi tuo haastattelussa esille jos olet valmis tekemään kaikenlaisia kohdallesi sattuvia töitä - jossain viestissä pisti silmääni olen markkinointipuolen ihminen ja en ole onnistunut saamaan alani töitä. Joustavammala asenteella voi päästä sisään taloon ja sitä kautta niihin itseä kiinnostaviin hommiin. Ja jos rupeat voivottelemaan työmatkan hankaluutta/pituutta voi unohtaa työnteon meillä.
Palkasta - aina ei kannata pyytää viimeisen päälle. Jos joku näin tekee, paikka jää todennäköisesti saamatta. Koska haluan ensin katsoa mihin työntekijä tosiaan pystyy ja sitten palkkaa tarkistetaan tai annetaan jotain extraa. Meillä nousi jopa 15% vuoden aikana yhden uuden palkka, kyseessä oli kehityskykyinen, oma-aloitteinen, joustava, sosiaalinen ja pätevä työntekijä.
Siis esille on tuotava halua tehdä töitä.
Ja itse haastattelutilanteessa, ole luonteva, tuo itsellesi tärkeitä asioita esille, valmistele kysymyksiä etukäteen, tutustu yritykseen ennakolta. Mieti itseäsi haastattelijan tilanteeseen. Ole täsmällinen ja siisti. Ei mitään erikoista vaatetusta tarvitse olla.
Ja valitettavasti hakija karsiutuu heti jos kyselee ensi kesän kesälomaa (työtä tehdään ensin että ansaitaan lomaa) ja jos olet pikkulasten äiti - tuo esille miten olet ajatellut hoidon järjestää kun lapset sairastuvat. Olen itsekin äiti ja tiedän miten hankalaa se voi olla, mutta se ei oikeastaan kiinnosta työnantajaa - minua kiinnostaa, että palkkaamani henkilö hoitaa hänelle uskotut työtehtävät. Näin se valitettavasti vain on. En halua äitiä, jonka lapset sairastaa ja itse joudun tekemään siksi pidempää päivää kun dead linet puskee päälle. Silloin ei heru sympatioita.Ja jos sinulla ei vielä ole lapsia, tuo suunnitelmasi niiden suhteen esiin, työnantaja ei niitä voi kysyä, mutta ne kiinnostaa varmasti. Saat varmasti plussaa, jos tuot asian oma-aloitteisesti ja avoimesti esille.
Lisäksi tuo haastattelussa esille jos olet valmis tekemään kaikenlaisia kohdallesi sattuvia töitä - jossain viestissä pisti silmääni olen markkinointipuolen ihminen ja en ole onnistunut saamaan alani töitä. Joustavammala asenteella voi päästä sisään taloon ja sitä kautta niihin itseä kiinnostaviin hommiin. Ja jos rupeat voivottelemaan työmatkan hankaluutta/pituutta voi unohtaa työnteon meillä.
Palkasta - aina ei kannata pyytää viimeisen päälle. Jos joku näin tekee, paikka jää todennäköisesti saamatta. Koska haluan ensin katsoa mihin työntekijä tosiaan pystyy ja sitten palkkaa tarkistetaan tai annetaan jotain extraa. Meillä nousi jopa 15% vuoden aikana yhden uuden palkka, kyseessä oli kehityskykyinen, oma-aloitteinen, joustava, sosiaalinen ja pätevä työntekijä.
Siis esille on tuotava halua tehdä töitä.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Vinkkejä esittämiseen. Ja sitten ihmetellään kun valitut ovat taas pohjimmiltaan niitä samoja palkan- ja lomanhimoisia kuin muutkin normaalit ihmiset. Työntekijänä koen, että minun ja työn välissä on tuollainen seremoniamestari. Ymmärrän toki, että siinä testataan jo jonkinlaista sopeutuvuutta ja alistuvuutta.
Seremoniamestari haluaa taata Sinulle jatkossakin töitä - eli haluaa tuottavuutta yritykselle, että on millä palkat maksaa. Tämä se varmaan on se ikuinen dilemma - tyhjästä on paha nyhjästä. Ja ehkä tuolla asenteella on tulevaisuudessa vähän hankala saada ainakaan pysyvää työpaikkaa, määräaikaisuuksia ehkä.
Ihan naurettavaa että pitäisi tuoda esille lapsenhankintasuunnitelmia työhaastattelussa, oma-aloitteisesti! Se vaan ei kuulu työnantajalle, piste.
Ja TUSKIN "saa plussaa", jos alkaa haastattelussa avautumaan perheenlisäyssuunnitelmista (tai niiden puutteesta). Mielestäni tuo olisi ennemminkin outoa käytöstä työhaastattelussa. Mielellään varmasti työnhakijasta monenkinlaisia henkilökohtaisia asioita olisi mukava saada selville, esimerkiksi terveydentilaa koskevat tiedot, mutta rajansa kaikella.
Kuten itselläni oli, nuori ja vähän vanhempi hakija. Nuoremman suunnitelmista en tiennyt mitään ja en voinut kysyä, joten valitsin vanhemman hakijan. Se on ihan puppua, että työnantajalle ei kuuluisi tällaiset asiat - miksi sitten vaaditaan olla kotona kun lapsi sairastaa tai halutaan hoitovapaalle. Eihän nekään kuuluisi silloin työnantajalle - töihin vaan kotoa lasta hoitamasta. Tosi lyhytnäköistä ajattelua.
No enpä yrittäisi Teille töihin. Onkohan noin varma ja vakava asenne hyvä rekrytoijallekaan? On vähän lapsellista jos ei työntekijä saa tiedustella työsuhteensa sisältöä vaikuttamatta työhaluttomalta. Miksi sitten tarvitset jonkun luotettavan jos et ole itse lomilla tai sairaana?
Työkokemuksesta. Ainakin mulle lähes 50-kymppiselle työttömälle yksi työnantaja paljasti syyn miksi minua ei valittu reskontranpitäjäksi: "kun olet tehnyt niin vaativia (pörssiyrityksen konsernilaskentaa) töitä, niin vähän ihmettelen että miksi haet näin vaatimattomia töitä?" Jaa, että miksiköhän. Olisiko siksi, kun en ole päässyt aikaisempaa kokemustani vastaaviin töihin. Suo siellä, vetelä täällä.
Eipä taida olla mikään kovanluokan firma kyseessä, jos ollaan kiinnostuttu lapsista ja niiden sairastapausten hoitohommmista. Kyllä työnantaja työntekijän palkkaa eikä sitä perhettä pirulauta.
Repesin nauruun kun luin tuon ensimmäisen kirjoituksen. Osoittaisin jo haastattelussa oman "tyhmyyteni ja tietämättömyyteni" jos alkaisin kertomaan lapsenhankintasuunnitelmistani tmv. Yleisivistykseen pitää jo käsittää, että ne eivät vaan kuulu työnantajalle ne asiat.
Itsekin palkkaan ihmisiä, enkä perheitä. :-D
Ja sinne pohjalle - joku huuteli, että lapsettomien pitäisi miettiä, että kuka meidän eläkkeet maksaa. Noh, kukahan teidän lapsilisätkin maksaa :-D Yhteiskunta nyt sattuu vaan olemaan tälläinen. Joten asioihin vähän päättelykykyä... Jokaisella on tässä elämässä menon- ja tulonsiirtoja, oli sinulla sitten lapsia tai ei.
Vai et halua pienten lasten äitejä?? Jos oikeasti olet pienten lasten äiti tiedät kuinka tehokkaita työntekijöitä äidit kaiken kaikkiaan ovat, tästä on jopa tehty tutkimus josta kirjoitettiin lehdissä muistaakseni viime syksynä. Kun aikaa on vähän ja tekemistä paljon (=pienten lasten äiti) joutuu opettelemaan työn ja ajankäytön muita tehokkaammin.
Ja, minä olen pienen lapsen äiti - mutten suinkaan yksinhuoltaja eli meillä isä on yleensä poissa töistä kun lapsi sairastaa. Miksi aina oletetaan että se töistä pois jäävä on äiti??
Ja nämä asiat eivät todellakaan kuulu työnantajalle työhaastattelussa. Eikö työnantaja kuitenkin hae sopivinta työntekijää? Vai onko niin, että sopivin karsiutuu siinä vaiheessa kun havaitaan että tällä on pieniä lapsia tai tarkoitus hankkia niitä?
Niinhän se taisi olla, että nainen on naiselle susi..
Minä palkkaan työkseni henkilöitä työhön. Allekirjoitan TÄYSIN 'työnantajapuolen vinkit'.
tässä. Eipä ole tullut mieleeni työnhakijalta kysyä, että kuka hoitaa lapsia, jos sairastuvat. Onneksi olen semmoisen työnanantajan palveluksessa, joka ymmärtää lastenkin sairastumiset! Nyt ymmärrän mistä hakijat haastattelussa puhuvat, kun näitä kertomuksia usein kuulen. Enkä ole muuten uskonut moista ennenkuin nyt, kun joku rekry täällä kertoo valitsevansa työntekijät sen perusteella onko lastenhoito järjestetty sairauden ajaksi. Ja vielä lisää, ettei vaan sitten itse joudu tekemään pitkää päivää!!! Huh huh.
Alkuperäinen on käsittääkseni esimies, joka palkkasi itselleen alaisen. Hän huolehti poissaoloista, koska hän paikkaa alaistensa tekemättä jättämiset. Eikä halua tehdä ylityötä siksi että alainen ei ole hoitanut lapselleen sairasajan hoitajaa.
On selvä, että jokainen ihminen sairastaa. Mutta jos henkilöllä on lapsia, poissaolot lisääntyvät huomattavasti. Siksi rekrytointitilanteessa kysytään sairaan lapsen hoidosta.
Meillä palkataan konttorityöhön henkilö siksi, että jokin työ on tehtävä. Jos henkilö on paljon poissa lasten sairauden vuoksi, työn tekevät joko kollegat tai esimies. Kumpikaan ei ole hyvä vaihtoehto: poissaolijalle maksetaan sairaslomakorvaus 7 päivän ajalta ja 50% tai 100% korotettu korvaus kollegalle. Pahimmassa tapauksessa poissaolotunti on maksettava 3-kertaisena. Taloudellisista realiteeteista voi olla välittämättä vain julkisessa virassa työskentelevä.
Työntekijöitä rekrytoidessani tiedän kuinka monta henkilöä tarvitsemme jotta saamme linjan pyörimään. Lisään lukuun keskiarvon sairauspoissaoloistamme ja palkkaan henkilöitä sen mukaisesti. Jos henkilö on paljon poissa, joudumme hidastamaan tuotantovauhtia (liukuhihna) kun työkaverit tekevät poissaolijan työt. Tai palkkaan vuokrahenkilön tuuraajaksi. Ja taas maksetaan: joko ylimääräisen vuokrahenkilön palkka tai sitten menetetään tuotantoa ja sitä myötä tuotantotyöntekijät menettävät tuotantopalkkion. Vain siksi että joku ei ole järjestänyt sairaan lapsen hoitoa.
Yhden ihmisen kohdalla ei puhuta kovin suurista rahoista, mutta suurissa yrityksissä kaikki kertautuu ja summa on kuukausitasolla kohtalainen.
En usko että nykyään on ainuttakaan yritystä, joka ei seuraa taloudellista tilannettaan suurennuslasilla. Enkä millään usko, että kukaan työnantaja (poislukien julkishallinto) voi olla välittämättä työntekijöidensä sairauspoissaoloista.
Selvennätkö, että miksi harrastuksia ei saa olla paljon ja erilaisia???
puheet palkkakehityksestä on silkkaa paskaa.
Meidän firmassa saan täsmälleen samasta hommasta yli 1000€ kuussa enemmän kuin työkaverini, koska on sopvin väliajoin vaihtanut työpaikkaa. Tämä pätee kaikkiin muihinkin tämän (ison)firman työntekijöihin. Tämä tietenkin toimii vain, jos on pulaa alan työntekijöistä.
Kyllä vähän korventaa tuo asennoituminen lapsiperheisiin. Meillä lapsen ( huom. siis todella vain yhden lapsen) sairastelu on usein hoidettu niin, että molemmat vanhemmat osallistuvat hoitoon, usein jopa niin että 6.30 töihin lähtenyt tulee 10.00 "vaihtoon" jotta toinenkin ehtii myös olla sinä päivänä töissä. Eipä tunnu työnantajalleni riittävän sekään. Mitä *** sitten tulisi tehdä? Hakeutua töihin kun lapsi täyttää 10v? Kerrompa vain, että tuo asenne työpaikalla TAATUSTI laskee myös työntekijän motivaatiota ja lojaalisuutta työnantajaa kohtaan.
Se niitä työkavereitakin ehkä korventaakin
kun se lapsi täyttää maagisen 10v - sairas
poissaolot siltä osin loppuu;
miten se niin voi mennä että viime viikolla
kun lapsi olo 9v tarvitsin lapsen hoitoon
3 päivän palkallisen loman mutta nyt kun lapsi
on 10v hoito järjestyykin ilman poissaoloa?
kovasti ne lapset tuntuvat "kasvavan"
yhdessä yössä...
Jaa-aah, ja kukakohan se näiden rekrytoijienkin eläkkeen, joskus maksaa, ettei vaan sattuisi olemaan se minun sairasteleva pienokaiseni tulevaisuudessa. Lapsettomilta pitäisi evätä eläke tykkänään tai säästäisivät sitten omasta pussistaan.
jaa...että ne onkin sinun lapsukaiset, kun maksaa minun eläkkeen 25 vuoden kuluttua. tarviikin lopettaa heti omaan eläkerahastoon säästäminen ja sanoa myös työnantajalleni, ettei enää nyhdä niitä tel- ja lel- ym. maksuja kuukausipalkastani, koska eläkkeeni maksumiehet löytyi nyt muualta!
ai niin, paljonkos muuten itse revit lapsilisiä ja äitiys/vanhempainrahaa, ja mistäs ne rahat tippuvat tilillesi - puustako?? vai säästitkö ihan itse?? jos siis lapsettomilta pitäisi evätä eläke niin eikö sinulta pitäisi myös evätä lapsilisät ja karhuta takaisin kaikki yhteiskunnan maksamat tuet, jotka olet jo nostanut lapsesi maailmaan tulon takia??
ja jos olet sairaan lapsen takia pois töistä, niin saatko siltä ajalta kuitenkin palkkaa? jos saat, niin eikös se ole sinulle palkallinen vapaapäivä? voit siis vaikka maata sohvalla ja lukea menaiset-lehteä, sillä eihän sairaan lapsen kanssa lähdetä leikkipuistoon. mieluusti kyllä viettäisin itsekin silloin tällöin palkallisen vapaapäivän, mutta kun ei ole niitä lapsia, jotka mahdollistaisivat sen niin helposti. sen sijaan olen reippaasti töissä joka päivä ja teen myös näiden poissaolijoiden työt...
kanssa kotona oleminen ei ole mikään helppo vapaapäivä, tollo! Sairaan lapsen kanssa ei kyllä todellakaan ehdi makaamaan sohvalla ja lukemaan lehtiä. Huomaa kyllä kirjoituksestasi, että sinulla ei ole lapsia!!! Ärsyttää noin itsekkäästi ajattelevat pölvästit!
vapaapäivä on vapaapäivä eli silloin ei tarvitse olla töissä, mutta palkka juoksee kuitenkin eikös vaan. ja itsehän olet lapsesi hankkinut, miksi siis muiden pitäisi siitä maksaa?? vai ajattelenko itsekkäästi, jos ehdottaisin, että lapsen sairauden takia poissaoleville työntekijöille EI makseta poissaolopäiviltä palkkaa, vaan se palkka maksetaan niille, jotka tekevät ne työtkin?? oletko valmis siihen??
työpaikassa, josta ei löydy kaltaistasi tiukkapipoa! Ja myös työnantajani ymmärtää lasten sairaastumiset. Minun kohdallani ei tarvitse olla huolissaan siitä, kuka duunit tekee, koska lapseni on jo 10 v enkä saa palkallista vapaata, jos hän sairastuu. Jos haluan olla lapseni kanssa kotona sairaustapauksen vuoksi, päivä on palkaton.
En ole koskaan valittanut, että joudun tekemään muiden työt, kun muiden lapset sairastuvat. Meillä käytetään silloin sijaisia!
Kateellisten panettelua tämä lasten sairastumisesta valittaminen. Älkää vaan itse tehkö koskaan lapsia, kun ette ymmärrä että voivat sairastua ja tarvitsevat silloin toisen vanhemman luokseen.